Ruostekääpä
| Ruostekääpä | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Hymenochaetales |
| Heimo: | Hymenochaetaceae |
| Suku: | Ruostekäävät Phellinidium |
| Laji: | ferruginofuscum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phellinidium ferrugineofuscum |
|
| Katso myös | |
Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus, syn. Phellinidium ferrugineofuscum) on arinakääpiin luettava Suomessa harvinainen resupinaattinen eli lakiton tai pinnanmyötäinen kääpälaji, jonka itiöemät ovat vuoden tai parin ikäisiä eli suhteellisen lyhytikäisiä. Lajia tavataan yleensä lähinnä kaatuneissa kuusissa vanhoissa metsissä, ja se on Suomessa esiintymiseltään pohjoispainotteinen. Itiöemän reunus on leveähkö, ruskea, ja pillipinta on sangen tumma ruosteenruskea ja siinä on havaittavissa silkinkiilto. Leikkauspinnan pohjamaltoa on kuvattu tiilenväriseksi, ja pillistöä sivulta päin harmaanruskean sävyiseksi. Pillejä on viidestä kymmeneen millimetrillä. Itiöemän paksuus on tavallisesti alle 5 millimetriä. Laji on kuusivaltaisten vanhojen metsien arvoa osoittava indikaattorisieni ja se on valkolahottaja.[2]
Mikroskooppiset tuntomerkit ovat ruostekäävän osalla tärkeitä. Seetasolukko muodostuu huomattavan kapeista ja pitkänomaisista soluista, jotka ovat sangen selvästi kiteisiä. Niitä on niin paljon, että kuolleissa itiöemissä ei juuri näe alkeisrihmastoa. Alkeisrihmat ovat ilman sinkilöitä ja natiivina kellertäviä. Ne reagoivat metyylisineen (Cotton Blue) vaihtelevasti, Melzerin liuokseen (kaliumjodidin ja jodin seos) eivät mitenkään. Itse itiölavassa seetoja on hieman vähemmän. Mahdolliset kystidit kuvataan viinipullon muotoisiksi.[2]
Ruostekääpä on edeltäjälaji, jonka seuraajalajeja ovat ainakin lumokääpä, pitsikääpä, seulakääpä ja punakarakääpä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 28.5.2018
- ↑ a b Niemelä, Tuomo: Suomen käävät, s. 21, 253–255. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
- ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 15–16. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0