Ari Vakkilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ari Vakkilainen (s. 29. maaliskuuta 1959 Hämeenlinna[1]) on suomalainen säveltäjä, pianisti, kulttuuripersoona ja anarkisti. Vakkilainen opiskeli Sibelius-akatemiassa, jonka pianolinjalta hän valmistui vuonna 1983. Vakkilainen on ollut myös John Cagen ja Brian Ferneyhoughin mestariluokilla.[1]

Musiikki, elokuvat ja televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakkilainen on säveltänyt muun muassa neljä oopperaa, kolme sinfoniaa sekä konserttoja, lukuisia pianosonaatteja ja kamarimusiikkia.[2] Vakkilaisen merkittävin teos on vuonna 1988 kantaesitetty ooppera Lätäkkö, jota Helsingin Sanomien kriitikko Seppo Heikinheimo piti vuosikymmenen suomalaisena oopperatapauksena. Hänen Punahilkka-oopperaansa esitettiin Suomenlinnassa vuonna 2000.[3] Sävellystyön lisäksi Vakkilainen toimii pianonsoiton opettajana.[4]

Vuonna 2002 Vakkilainen esitti Emmanuel Stenvallia Jari Halosen elokuvassa Aleksis Kiven elämä. Vuonna 2013 ensi-iltaan tulleessa Halosen elokuvassa Kalevala – Uusi aika Vakkilainen on Väinämöisen roolissa.[5] Hän on myös esiintynyt Halosen televisiosarjassa Jerry Halloween vuonna 2009.

Poliittiset näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittiselta näkemykseltään Ari Vakkilainen tunnetaan anarkistina, joka on julkaissut pamfletteja sekä kirjoittanut kolumneja ja artikkeleita muun muassa anarkistisen liikkeen historiasta Kapinatyöläinen-lehteen 1980-luvun lopulta lähtien.[6] Lisäksi hän on julkaissut Nestor Mahnon elämää käsittelevän kirjan vuonna 1995.[7] Anarkismiin hän kertoo tutustuneensa säveltäjä John Cagen kautta 1980-luvulla. Vakkilainen on herättänyt huomiota myös arvostelemalla kärkkäästi suomalaisen taiteen apurahajärjestelmää.[3]

  • Lätäkkö (1988)
  • The Thunder - Perfect Mind (1996)
  • Punahilkka (2000)
  • Hiranyagarbha (2001-2005)
  • Nestor Mahno (1995)
  1. a b Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.6.2013.
  2. Fimic/Ari Vakkilainen – List of Works, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.6.2013.
  3. a b Oopperasäveltäjän anarkia 3/2007. Voima. Arkistoitu 22.3.2013. Viitattu 13.6.2013.
  4. Hiidenopisto, Musiikin kurssitarjonta 2012–2013 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.6.2013.
  5. Vapise, Sammatin poika! 24.7.2012. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 13.6.2013.
  6. 20 vuotta kapinaa 29.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.6.2013.
  7. A. Vakkilainen: Nestor Mahno (Arkistoitu – Internet Archive) Tasajako. Viitattu 27.5.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]