Argonauta (1798)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Espanjan laivaston 80-tykkistä linjalaivaa. Muita samoin nimettyjä aluksia on täsmennyssivulla.
Argonauta
Aluksen vaiheet
Rakentaja Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol
Laskettu vesille 7. heinäkuuta 1798
Palveluskäyttöön tammikuu 1799
Poistui palveluskäytöstä vallattu 21. lokakuuta 1805
Loppuvaihe miehistönsä upottama 26. lokakuuta 1805
Tekniset tiedot
Uppouma 1 781 t (arqueo)
3 362 t
Pituus 60,96 m (tykkikansi)
54,56 m (köli)
Leveys 16,46 m
Syväys 8 m
Miehistöä noin 800
Aseistus
Aseistus alempi tykkikansi: 30 x 36 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 32 x 18 naulan tykkiä
puoli- ja etukansi: 16 x 8 naulan rautatykkiä ja 2 x 8 naulan pitkää pronssitykkiä

Argonauta oli Espanjan laivaston vuonna 1798 vesille laskettu Montañés-luokan kaksikantinen 80-tykkinen linjalaiva.

Pääartikkeli: Montañés-luokka

José Romero y Fernández de Landan suunnittelema alus tilattiin Ferrolista Reales Astilleros de Esteirolta. Alus laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1798 ja otettiin palvelukseen tammikuussa 1799 päällikkönään Juan Herrera Dávila.[1][2]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Francisco Melgarejon laivueeseen. Se lähti Ferrolista 24. syyskuuta San Carlosin kanssa liittyäkseen Ranskan laivastoon, joka oli lähdössä Irlannin sotaretkelle. Ne saapuivat 7. toukokuuta Rochefortiin, mistä alukset lähtivät 30. elokuuta ja palasivat Ferroliin 11. syyskuuta. Alus lähti 18. marraskuuta Ferrolista Monarcan ja San Agustínin kanssa. Alukset muodostivat Juan Joaquín de Morenon laivueen, jonka tehtävänä oli partioida Galician aluevesillä.[2]

Alus liitettiin kesällä 1800 Ferroliin koottuun amiraali Mazzaredon laivastoon, jolloin aluksen päällikkönä oli Don Juan Herrera. Laivaston muut alukset olivat: San Hermenegildo, Real Carlos, San Fernando, San Antonio ja San Agustin. Britannian kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali Sir John Borlase Warrenin, jonka lippulaivana oli HMS Renown, laivasto-osasto hyökkäsi kesäkuussa Ferrolissa olleen espanjalaisosaston kimppuun. Kenraaliluutnantti Sir James Pulteneyn johtamia maajoukkoja kuljettavien alusten lisäksi Warrenin osastoon kuuluivat HMS London, HMS Impétueux, HMS Captain, HMS Courageux, HMS Amelia, HMS Indefatigable, HMS Amethyst, HMS Stag, HMS Brilliant ja HMS Cynthia. Maajoukot laskettiin tykkeineen maihin 25. kesäkuuta ja joukot miehittivät Ferrolia ympäröineet vuoret seuraavana aamuna. Hyökkäys kuitenkin lopulta epäonnistui ja espanjalaisalukset ja kaupunki jäivät valtaamatta.[3]

Alus kuului 1801 vara-amiraali Don Juan Joaquín de Morenon laivueeseen, johon kuului viisi espanjalaista ja yksi ranskalainen linja-laivaa, kolme fregattia ja luggertti. Laivue lähti Ferrolista ja saapui 8. heinäkuuta Cadiziin, josta laivue lähti merelle seuraavana aamuna liittyen kontra-amiraali Linois'n Algercirasin edustalle ankkuroituneeseen ranskalaiseen laivueeseen. Yhdistyneeseen laivastoon kuului aiemmin mainittujen espanjalaisalusten lisäksi seitsemän ranskalaisalusta.[3]

Yhdistynyt laivasto nosti 12. heinäkuuta ankkurin ja lähti merelle, missä laivasto kohtasi vielä samana iltana kontra-amiraali Sir James Saumarezin johtaman yhdeksän aluksen laivueen Cabaretan niemen edustalla. Ilta kahdeksasta osastot kohtasivat ja seuranneessa taistelussa alukset ampuivat läpi yön toisiaan. Hieman ennen puoltayötä Real Carlos, San Hermenegildo ja ranskalainen St. Antoine irtaantuivat taistelusta. Ranskalaisalus törmäsi Real Carlosiin, joka törmäsi palavana edelleen San Hermenegildoon. Vaikka törmänneet alukset irtautuivat toisistaan niin hieman puolen yön jälkeen ne räjähtivät. Aluksilla olleista lähes 2 000 miehestä selvisi vain noin 300. Argonauta kykeni pakenemaan takaa-ajavilta brittialuksilta Cádiziin.[3]

Vuonna 1805 alus oli amiraali Don Federico Gravinan lippulaivana päällikkönään Don Rafael Hore. Lisäksi alus oli kontra-amiraali Don Antonio Escañon lippulaivana, kun se makasi ankkurissa Cádizissa odottaen Villeneuven johtaman Ranskan laivaston saapumista Toulonista. Ranskalaisten saavuttua Cádizinlahdelle 8. huhtikuuta kello 16 lähtivät espanjalaiset merelle. Yhdistynyt laivasto suuntasi Länsi-Intiaan.[3]

Alus osallistui Trafalgarin taisteluun.[4]

  • Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9 (englanniksi)
  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1 (englanniksi)
  • Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 4. Warship, 1986, X. vsk, s. 283-285. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0 (englanniksi)
  1. Saint, Hubert, C. de s. 285
  2. a b Winfield et al 2023 s. 121-122
  3. a b c d Goodwin, Peter s. 219
  4. Goodwin, Peter s. 220