Real Carlos (1787)
| Real Carlos | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Real Astillero, Havanna |
| Kölinlasku | 25. tammikuuta 1787 |
| Laskettu vesille | 4. marraskuuta 1787 |
| Loppuvaihe | tuhoutunut 14. heinäkuuta 1801 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 4 341 t |
| Pituus | 58,51 m |
| Leveys | 16,16 m |
| Syväys | 7,54 m |
| Miehistöä | 848 + 40 upseeria |
| Aseistus | |
| Aseistus | 112 tykkiä |
Real Carlos oli Espanjan laivaston vuonna 1787 vesille laskettu Santa Ana -luokan 112-tykkinen linjalaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Santa Ana -luokka (1784)
Alus tilattiin 30. lokakuuta 1786 Havannasta, missä köli laskettiin 25. tammikuuta 1787. Alus laskettiin vesille 4. marraskuuta 1787.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 18. maaliskuuta 1788 Havannasta Cádiziin päällikkönään José Pereda. Se joutui kuitenkin palaamaan, kun aluksella havaittiin vuoto. Alus lähti 6. kesäkuuta uudelleen fregatti Santa Lucían kanssa rahtinaan yli kaksi miljoonaa pesoa ja muuta tavaraa. Havaitut vuodot pakottivat 10. kesäkuuta aluksen palaamaan Havannaan, mistä se pääsi lopulta lähtemään helmikuussa 1789 ja saapui Cádiziin 20. huhtikuuta.[2]
Alus lähti 2. maaliskuuta 1793 Gallardon ja fregatti Santa Florentinan kanssa Cádizista Francisco de Borjan lippulaivana päällikkönään Baltasar de Sesma y Zaylorda. Se saapui vielä samana päivänä Cartagenaan, mistä se jatkoi 6. toukokuuta Sardiniaan 20 linjalaivan, 5 fregatin ja pienempien alusten muodostamassa laivastossa. Osasto saapui 20. toukokuuta Palmanlahdelle. Laivasto saapui 25. toukokuuta San Pietron edustalle pakottaen kaupungin antautumaan, minkä jälkeen aloitettiin paluumatka. Alus saapui 4. kesäkuuta Barcelonaan ja sitten Cartagenan kautta Cádiziin 14. elokuuta.[2]
Laivasto partioi 23. huhtikuuta 1794 Cabo de São Vicenten edustalla aina toukokuuhun, minkä jälkeen alus siirrettiin 17. toukokuuta reserviin. Se lähti 20. toukokuuta 1795 Cádizista päällikkönään Diego Guiral ja saapui 6. syyskuuta Ferroliin, missä se oli reservissä vuoteen 1799.[2]
Alus lähti 28. huhtikuuta 1799 Ferrolista Francisco Javier de Melgarejo y Rojasin lippulaivana päällikkönään Juan Nepomuceno Moreno. Osaston muut alukset olivat Argonauta, Monarca, San Agustín ja Castilla sekä fregatti Nuestra Senora de la Paz, yksi priki ja joukko kuljetusaluksia, joilla oli kenraali O'Farrelin alaisuudessa 2 900 sotilasta ja tykistöä. Osasto saapui 7. toukokuuta Rochefortiin, joka oli Britannian kuninkaallisen laivaston saartama.[2]
Osallistuttuaan Aixin redille tehdyn hyökkäyksen torjuntaan alus lähti 30. elokuuta osaston mukana Brestiin, jonne se saarron vuoksi kuitenkaan päässyt. Alus palasi Ferroliin 11. syyskuuta. Tammikuussa 1800 alus lähti Ferrolista Juan Joaquín de Moreno d'Hontlierin lippulaivana päällikkönään José Javier de Esquerro y Guirior, mutta myrsky pakotti aluksen palaamaan satamaan.[2]
Alus kuului kesällä 1800 Ferroliin koottuun amiraali Mazzaredon laivastoon, jonka muut alukset olivat: Argonauta, San Hermenegildo, San Fernando, San Antonio ja San Agustín. Britannian kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali Sir John Borlase Warrenin, jonka lippulaivana oli HMS Renown, laivasto-osasto hyökkäsi kesäkuussa Ferrolissa olleen espanjalaisosaston kimppuun. Kenraaliluutnantti Sir James Pulteneyn johtamia maajoukkoja kuljettavien alusten lisäksi Warrenin osastoon kuuluivat HMS London, HMS Impétueux, HMS Captain, HMS Courageux, HMS Amelia, HMS Indefatigable, HMS Amethyst, HMS Stag, HMS Brilliant ja HMS Cynthia. Maajoukot laskettiin tykkeineen maihin 25. kesäkuuta ja joukot miehittivät Ferrolia ympäröineet vuoret seuraavana aamuna. Hyökkäys kuitenkin lopulta epäonnistui ja espanjalaisalukset ja kaupunki jäivät valtaamatta.[3]
Alus kuului 1801 vara-amiraali Don Juan Joaquín de Morenon laivueeseen, johon kuului viisi espanjalaista ja yksi ranskalainen linja-laivaa, kolme fregattia ja luggertti. Laivue lähti Ferrolista ja saapui 8. heinäkuuta Cadiziin, josta laivue lähti merelle seuraavana aamuna liittyen kontra-amiraali Linois'n Algecirasin edustalle ankkuroituneeseen ranskalaiseen laivueeseen. Yhdistyneeseen laivastoon kuului aiemmin mainittujen espanjalaisalusten lisäksi seitsemän ranskalaisalusta.[3]
Yhdistynyt laivasto nosti 12. heinäkuuta ankkurin ja lähti merelle, missä laivasto kohtasi vielä samana iltana kontra-amiraali Sir James Saumarezin johtaman yhdeksän aluksen laivueen Cabaretan niemen edustalla. Ilta kahdeksasta osastot kohtasivat ja seuranneessa taistelussa alukset ampuivat läpi yön toisiaan. Hieman ennen puoltayötä Real Carlos, San Hermenegildo ja ranskalainen St. Antoine irtaantuivat taistelusta. Ranskalaisalus törmäsi Real Carlosiin, joka törmäsi palavana edelleen San Hermenegildoon. Vaikka törmänneet alukset irtautuivat toisistaan niin hieman puolen yön jälkeen ne räjähtivät. Aluksilla olleista lähes 2 000 miehestä selvisi vain noin 300.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9 (englanniksi)
- Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 4. Warship, 1986, X. vsk, s. 283-285. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0 (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Santa Ana - Mexicano - Conde de Regla - Salvador del Mundo - Real Carlos - San Hermenegildo - Reina María Luisa - Príncipe de Asturias |
| Edeltäjä: Purísima Concepción -luokka – Seuraaja: Real Familia |