Antti Neuvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Juhana Neuvonen (8. marraskuuta 1937 Saari – 22. heinäkuuta 2011 Tuusula) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän suunnitteli muun muassa Suomessa vuosina 1990–2002 käytössä olleet viimeiset markan kolikot.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvonen syntyi seitsenlapsiseen pienviljelijäperheeseen.[1] Hän kävi Suomen Taideakatemian koulun 1959–1963 ja debytoi vuonna 1961 Jyväskylässä.[2] Neuvosen varhaiset työt olivat lähinnä tyyliteltyjä ihmishahmoja, mutta 1970-luvun alussa hän teki joukon abstrakteja veistoksia, joilla sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1971. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän palasi tyyliteltyihin hahmoihin.[1][2]

Neuvonen on veistänyt muun muassa Kansojen ystävyyden monumentin, alkuperäiseltä nimeltään Ystävät ja kylänmiehet, joka sijaitsee Helsingin Itäkeskuksen Ystävyydenpuistossa. Se pystytettiin YYA-sopimuksen 35-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1983.[3] Veistoksesta pienempi versio Rauhan lapset lahjoitettiin Maailman rauha -veistoksen vastalahjaksi Moskovaan vuonna 1990, ja se sijaitsee Moskovan pohjoisosassa Ystävyydenpuistossa.[4] Neuvosen muita julkisia töitä ovat Lasaruksen herääminen Kemiön kirkossa (1964), Nauhaleikki Ohkolan sairaalassa Mäntsälässä (1977), Pysäkillä Hyrylän terveyskeskuksessa Tuusulassa (1979), Pietari Hannikaisen muistomerkki Parikkalassa (1983), Eino Leinon muistoreliefi Tuusulan Nuppulinnassa (1983) sekä Kanavankaivajat (1980) ja vuosien 1939–1944 sotien muistomerkki (1986) Saarella.[5]

Neuvosen suunnitteleman 10 pennin kolikon kääntöpuoli.

Neuvosen tuotantoon kuuluu myös mitaleja ja vuosina 1990–2002 käytössä olleet viimeiset markan kolikot. Hän voitti Suomen Rahapajan kolikkouudistuskilpailun vuonna 1988 ja suunnitteli 10 ja 50 pennin kolikot vuonna 1990 sekä 1, 5 ja 10 markan vuonna 1993.[2] Luontoaiheinen kymmenen markan kolikko, jossa on kuvattuna pihlajanoksa ja metso, valittiin vuonna 1994 maailman kauneimmaksi käyttörahaksi.[1]

Neuvonen työskenteli opettajana taideoppilaitoksissa, viimeksi Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1982–1988.[2] Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1995. Neuvosen viimeiseksi työksi jäi vuonna 2001 Suomen Rahapajan lyöttämä Muistojeni markka -muistoraha.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvonen asui Tuusulan Kellokoskella. Hänen puolisonsa oli taiteen kandidaatti Marja Neuvonen (o.s. Erkkilä) vuodesta 1963.[6] Neuvosilla on kaksi lasta,[2] joista poika Petri Neuvonen (s. 1964) on arkkitehti.[7]

Kuvia teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kanavankaivajien muistopatsas, 1980, Parikkala.
    Kanavankaivajien muistopatsas, 1980, Parikkala.
  • Pietari Hannikaisen muistomerkki, 1983, Parikkala.
    Pietari Hannikaisen muistomerkki, 1983, Parikkala.
  • Kansojen ystävyyden monumentti, 1983, Helsinki.
    Kansojen ystävyyden monumentti, 1983, Helsinki.
  • Sankarimuistomerkki Rauhan taipaleella, 1986, Saari, Parikkala.
    Sankarimuistomerkki Rauhan taipaleella, 1986, Saari, Parikkala.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Neuvonen, Petri: Maailman kauneimman kolikon tekijä. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 29.7.2011, sivu B 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.2.2018.
  2. ↑ a b c d e Antti Neuvonen taiteilijamatrikkelissa
  3. ↑ Taidemuseo.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Niemeläinen, Jussi: Ystävyydellä, Helsinki. Helsingin Sanomat 30.5.2010, s. D 7. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Petri & Laura Neuvonen: Antti Neuvonen – kuvanveistäjä, s. 81. Omakustanne, Helsinki 2007.
  6. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 651–652. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  7. ↑ Salovaara, Outi: Arkkitehti Petri Neuvonen aloitti Viipuri-tutkimuksen jo 1990-luvun alussa ja väitteli nyt tohtoriksi Viipurin rakennusperinnöstä. Helsingin Sanomat. 20.12.2017.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Neuvonen&oldid=22404076”