Antti Lieroinen

Antti Lieroinen tai Liera (k. 1643, Ruovesi) oli suomalainen Virtain Jäähdyspohjassa elänyt noita, joka tuomittiin oikeudessa noituudesta kuolemaan ja poltettiin roviolla.

Lieroinen oli kotoisin Savosta Pieksämäen pitäjän Leppienjärven kylästä, ja myös hänen isänsä tunnettiin noitana. Lieroisen aikaisemmat elämänvaiheet eivät ole tiedossa, mutta 1634 hän eli itsellisenä Keuruun Pihlasten kylässä. Seuraavana vuonna Lieroinen muutti Virtain Knuuttilaan (nyk. Jäähdyspohja) vaimonsa Kirsi Vihoittaren, kahden tyttärensä ja isänsä kanssa.

Lieroinen tunnettiin siitä, että hän kykeni selvittämään varkauksia ja hankkimaan myös varastetun tavaran takaisin. Oman kertomansa mukaan häntä avusti henki, joka kertoi hänelle unessa tavaran kätköpaikat ja saattoi haluttaessa vahingoittaa myös varasta. Lieroisen kerrottiin myös näkevän unessa etukäteen, kuka oli hänen luokseen tulossa ja mikä hänen asiansa oli. Hänen luokseen saapui avunhakijoita pitkienkin matkojen takaa, ja jos varkauden uhri sitä vaati, Lieroinen saattoi myös aiheuttaa varkaalle jopa hengenmenetyksen. Lieroinen totesi kuitenkin aina, että vastuu tästä siirtyi asiakkaalle: Sinun sielusi päälle minä teen ja en omani. Tämä varkaan merkitsemiseksi kutsuttu toimi saattoi Lieroisen lopulta oikeuden eteen, sillä häntä alettiin epäillä useista kuolemantapauksista.

Kuulustelut ja syyte

Syksyllä 1643 Turun hovioikeuden presidentin Jöns Kurjen lähettämä hovioikeuden viskaali Anders Israelsson valvoi Lieroisen kuulusteluja Ruoveden käräjillä. Lieroista syytettiin Vesilahden Iloisten kylästä kotoisin olleen Heikki Matinpojan kuolemasta. Tämän isä Matti Eskonpoika oli tullut Lieroisen luo Jäähdyspohjaan etsimään apua kokemiinsa varkauksiin sekä huonoon hevosonneensa yhdessä toisen vesilahtelaisen miehen Martti Villenpojan kanssa. Miehet olivat juopotelleet Lieroisen kanssa, ja he pyysivät Lieroista selvittämään useita heille sattuneita varkauksia. Lieroinen suostuikin maksua vastaan merkitsemään Eskonpojalta kuoreita vieneen varkaan ja kertomaan, mistä varastetut tavarat löytyisivät. Kun Matti Eskonpoika palasi kotiinsa, oli sillä välin hänen poikansa Heikki Matinpoika tapettu. Tämä oli myynyt kuoreet isänsä tietämättä.

Lieroisen väitettiin myös aiheuttaneen ruoveteläisen sotamies Yrjö Braskin kuoleman neljä vuotta aiemmin. Brask oli uhannut keriä Lieroisen tukan, jolloin tämä uhkasi, että Brask ei eläisi kauan, ja että hän ei saisi hyvää loppua. Brask kuolikin pian tämän jälkeen käveltyään metsässä vahingossa omaan karhuansaansa. Vesilahden kappalainen Krister Jacobi Wesilaxius puolestaan todisti, että hänen veljensä siltavouti Yrjö Jaakonpoika oli pyytänyt Lieroista selvittämään, kuka oli varastanut häneltä hopeasoljen (toisen lähteen mukaan kyseessä oli hopeinen tarjotin). Viljakappaa vastaan Lieroinen ilmoitti merkinneensä varkaan puhkaisemalla tämän silmän. Kun Yrjö Jaakonpoika palasi kotiin, toisen silmänsä menettänyt kappalaisen piika oli palauttanut hänelle soljen. Lieroista syytettiin myös Ruovedellä sattuneesta Pekkasen talon tulipalosta. Talossa oli aiemmin tapahtunut hernevarkaus, ja Lieroinen oli luvannut merkitä varkaan. Varas olikin kuulunut talonväkeen, ja Lieroisen uskottiin aiheuttaneen näin tulipalon.

Noituussyytteiden lisäksi Lieroisen epäiltiin tehneen aviorikoksen Pirkkalan Ylöjärven kylästä kotoisin olleen Valpuri-nimisen naimisissa olleen naisen kanssa. Lieroinen ei myöskään ollut käynyt Ruovedellä kirkossa kymmeneen vuoteen ja ripilläkin viimeksi 22 vuotta aikaisemmin. Lieroinen itse kiisti kaikki syytteet häntä vastaan.

Tuomio

Lieroinen tuomittiin Ruoveden käräjillä mestattavaksi ja poltettavaksi roviolla kolmesta eri rikoksesta: taposta, huoruudesta ja noituudesta. Seuraavaksi hänet vietiin Hämeenkyrön käräjille, joilla häntä syytettiin kolmesta Hämeenkyrössä tapahtuneesta kuolemantapauksesta. Myös täällä Lieroinen tuomittiin mestattavaksi ja poltettavaksi taposta ja noituudesta. Lieroinen kuljetettiin Hämeenkyröstä Turun linnaan, ja lopulta hänen tapaustaan käsiteltiin Turun hovioikeudessa, joka tuomitsi Lieroisen kuolemaan noituudella surmaamisesta, huoruudesta ja murhapoltosta. Hovioikeus oli erityisen kiinnostunut Lieroisen apunaan käyttämästä hengestä eikä uskonut Lieroisen vakuutusta siitä, että henki oli peräisin Jumalasta. Lieroisen tuomion täytäntöönpanosta ei ole säilynyt asiakirjatietoja, mutta kansanperinteen mukaan hänet kuljetettiin Ruovedelle ja poltettiin roviolla neljännespeninkulman päässä Ruoveden kirkolta sijainneessa Lieransaaressa. Lieroiselta apua hakenut Matti Eskonpoika tuomittiin Vesilahden käräjillä vuonna 1643 kuolemaan, ja siltavouti Yrjö Jaakonpoika tuomittiin 1645 sakkorangaistukseen.

Muistojulkaisuja ja -tapahtumia

Ruovedellä asunut kirjailija Heikki Asunta kirjoitti Antti Lieroisesta runon Lieran savu. Ruovedellä on vuodesta 1971 lähtien järjestetty Noitakäräjät-kesätapahtuma, jonka yhteydessä esitettiin alkuvuosina Oiva Hernesniemen Lieroisesta kirjoittamaa näytelmää. Tämä näytelmä on ollut myös Jukka Linkolan kansanoopperan Lieran poika (1993) libreton pohjana.

Lähteet

• Jaana Kallio: Jäähdyspohjan historia - Antti Lieroinen. Jäähdyspohjan kyläyhdistys 2005
• Timo Kervinen ja Marko Nenonen: Ammatti: noita - Antti Lieroinen

Aiheesta muualla

• Antti Lieroisen elämäkerta Kansallisbiografiassa
• Jalmari Finne : Vuosisatojen takaa 4. Noitajuttu Ruovedellä 1643, Aamulehti, 29.04.1928, nro 117, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot