Antiokian ruhtinaskunta
| Antiokian ruhtinaskunta Principatus Antiochenus |
|||
|---|---|---|---|
1098–1268 |
|||
|
|||
|
|
|||
 Antiokian ruhtinaskunta, 1135. |
|||
| Valtiomuoto | vasallivaltio, ruhtinaskunta | ||
| Pääkaupunki | Antiokia | ||
| Uskonnot | roomalais-katolisuus | ||
| Kieli | latina, muinaisranska, armenian kieli, kreikan kieli ja arabia | ||
| Edeltäjä(t) | Fatimidit | ||
| Seuraaja(t) | Mamelukit | ||
Antiokian ruhtinaskunta oli ristiretkivaltio, joka perustettiin ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1098. Bahriyan mamelukit kukistivat sen vuonna 1268.
Valtaus ensimmäisen ristiretken aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen ristiretken ritarit alkoivat piirittää Antiokiaa vuonna 1097. Antiokian kaupunki sijaitsi Orontesjoen varrella [1] noin 20 kilometriä mereltä ja sitä ympäröivät muurit, joissa oli 400 tornia. Piiritys kesti talven yli ja oli raskas niin piiritetyille kun piirittäjille. Ristiretkeläisten sanotaan joutuneen syömään omia hevosiaan pysyäkseen hengissä.
Lopulta Antiokia vallattiin kun ruhtinas Bohemond I sai tornin vartiomiehen päästämään piirittäjät kaupunkiin. Tämä tapahtui 3. kesäkuuta 1098 ja sitä seurasi kaupungin muslimiväestöön kohdistunut verilöyly. Vain neljä päivää myöhemmin Mosulista saapui armeija käskynhaltija Kerboghan johdolla piirittämään ristiretkeilijöitä. Bysantin keisari Aleksios I Komnenos oli puolestaan matkalla auttamaan ristiretkeläisiä, mutta palasi kuultuaan että kaupunki oli jo vallattu. Ristiretkeläiset kukistivat Kerboghan joukot kesä-heinäkuussa vuonna 1098.[2]
Ruhtinaskunnan perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungin valtausta seurasi riita siitä, kuka saisi sen hallittavakseen. Bohemond ja hänen johtamansa normannit voittivat lopulta ja Bohemond julistautui Antiokian ruhtinaaksi. Hän oli myös Taranton ruhtinas.
Bohemond joutui Anatolian keskiosaa hallinneen turkkilaisen Danishmend-dynastian[2] vangiksi vuonna 1100 ja ruhtinaskunnan hallitsijaksi nousi hänen veljenpoikansa Tankred. Hän laajensi ruhtinaskuntaansa ja valloitti Tarsuksen ja Latakian kaupungit Bysantin valtakunnalta. Bohemond vapautettiin vuonna 1103, mutta hän jätti Antiokian Tankredin hallittavaksi ja palasi itse Italiaan. Sieltä hän hyökkäsi Bysantin valtakuntaan, mutta Aleksios I kukisti hänet ja pakotti Bohemondin allekirjoittamaan Devolin rauhansopmuksen, joka teki Antiokiasta Bysantin vasallin Bohemondin kuoltua. Bohemond jätti Antiokian Tankredin huostaan ja palasi Italiaan, jossa hän kuoli vuonna 1111. Tankredista tuli myös Edessan kreivikunnan hallitsija kun Edessan kreivi Joscelin I jäi muslimien vangiksi.
Aleksios vaati että Tankred palauttaisi Antiokian Bysantille, mutta tämä sai tukea Jerusalemin kuningaskunnalta ja Tripolin kreivikunnalta. Tankredin kuoltua vuonna 1112 ruhtinaaksi nousi Bohemondin poika Bohemond II, joka oli kolmivuotiaan vielä liian nuori hallitsemaan itsenäisessti. Tankredin veljenpoika Salernon Roger hallitsi Antiokiaa siihen asti kun kuoli Ager Sanguinisin taistelussa. Antiokiasta tuli tämän jälkeen Jerusalemin vasalli ja sen hallitsijana toimi Jerusalemin kuningas Balduin II, joka hallitsi vuoteen 1126 saakka.
Bohemond II, joka avioitui Balduinin ja tyttären Alicen (käytetään myös nimiä Adelicia ja Antiokian Alice) kanssa, ehti hallita vain neljä vuotta. Antiokian ruhtinattareksi nousi hänen kaksivuotias tyttärensä, prinsessa Constance (1128–1163). Balduin toimi hallitsijana kuolemaansa asti vuonna 1131. Tämän jälkeen hallitsijaksi tuli Jerusalemin uusi kuningas Fulk. Vuonna 1136 Constance avioitui 8-vuotiaana 36-vuotiaan Raymond de Poitiers'n kanssa. Raymond hyökkäsi Bysantille kuuluvaa Kilikia vastaan ja keisari Johannes II Komnenos iski takaisin. Johannes saapui Antiokiaan vuonna 1138 ja pakotti Raymondin vannomaan hänelle uskollisuuttaan. Johannes joutui kuitenkin poistumaan kaupungista kun sen asukkaat alkoivat mellakoida.
Bysantin ja Armenian vallan alla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen jälkeen kun muslimit valtasivat Edessan vuonna 1144, Nur ad-Din hyökkäsi Antiokian kimppuun. Suurin osa ruhtinaskunnasta joutui muslimien vallan alle. Raymond kuoli Inabin taistelussa vuonna 1149. Vuonna 1153 Constance meni naimisiin erään Raynald de Chatillonin kanssa. Raynald joutui heti vaikeuksiin Bysantin kanssa ja vuonna 1158 hän joutui solmimaan rauhan keisari Manuel I Komnenoksen kanssa. Reynald joutui muslimien vangiksi vuonna 1160. Kun Manuelin puoliso keisarinna Irene kuoli, lähetti hän avustajansa etsimään itselleen uutta puolisoa Lähi-idän latinalaisista ruhtinaskunnista. Lopulta valinta osui Constancen tyttäreen Mariaan. Constance kuitenkin syrjäytettiin vuonna 1163 ja ruhtinaaksi nousi hänen poikansa Bohemond III. Bohemond jäi kuitenkin Nur ad-Dinin vangiksi jo seuraavana vuonna ja samalla Orontes-joesta tuli Antiokian ja Aleppon pysyvä raja. Bohemond palasi kaupunkiin vuonna 1165. Hän avioitui keisari Manuelin veljentyttären kanssa ja asetti samalla kaupunkiin uuden ortodoksisen patriarkan.
Antiokia selvisi Saladinin hyökkäyksiltä italialaiskaupungeista tulleiden laivastojen ansiosta. Hattinin taistelun jälkeen Bohemondin pojasta Bohemond IV:stä tuli Tripolin kreivi. Bohemondin vanhin poika Raymond avioitui armenialaisen prinsessan kanssa vuonna 1194. Bohemond III:n kuoltua vuonna 1201 syttyi valtataistelu Bohemond IV:n ja armenialaisia edustavan Bohemond III:n lapsenlapsen Raymond-Roupenin välillä. Bohemond IV otti vallan vuonna 1207, mutta Raymond hallitsi lyhyen aikaa vuosina 1216–1219.
Bohemond IV kuoli vuonna 1233 ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Bohemond V. Häntä seurasi vuonna 1251 Bohemond VI, joka avioitui armenialaisen prinsessa Sibyllan kanssa vuonna 1254. Tähän loppui armenialaiskuningaskunnan ja Antiokian välinen vihanpito. Tosin Antiokia oli paljon naapuriansa heikompi, ja oli todellisuudessa Armenian vasalli. Mongolien ja mamelukkien sodan jälkeen mamelukit hyökkäsivät Armeniaa ja Antiokiaa vastaan, koska kummatkin olivat auttaneet mongoleja. Lopulta Baibars valtasi kaupungin vuonna 1268. Pian koko Pohjois-Syyria oli menetetty. Symbolinen "Antiokian ruhtinaan" arvonimi periytyi Kyproksen kuninkaille.
Luettelo Antiokian ruhtinaista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bohemond I 1098–1111
- Bohemond II 1111–1130
- Salernon Roger, hallitsija 1112–1119
- Balduin II, hallitsija 1119–1126 ja 1130–1131
- Constance 1130–1163
- Raymond de Poitiers 1136–1149
- Raynald de Chatillon 1153–1160
- Bohemond III 1163–1201
- Bohemond IV 1201–1216
- Raymond-Roupen 1216–1219
- Bohemond IV (uudelleen) 1219–1233
- Bohemond V 1233–1251
- Bohemond VI 1251–1268
Aikajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anders Røhr: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 41. Suomentanut Laura Kolbe. Helsinki. Määritä julkaisija! ISBN 951-1-07458-X
- ↑ a b Thomas F. Madden: The Concise History of the Crusades, s. 27–30, 211. Rowman & Littlefield Publishers. ISBN 978-1-4422-1576-4 Google Books (viitattu 14.11.2016). (englanniksi)