Kyproksen kuningaskunta
| Kyproksen kuningaskunta Royaume de Chypre (ransk.), Regnum Cypri (lat.), Βασίλειο της Κύπρου, Vasíleio tis Kýprou (kreikk.) |
|||
|---|---|---|---|
1192–1489 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | monarkia | ||
| Pääkaupunki | Nikosia | ||
| Uskonnot | kristinusko (roomalaiskatolisuus ja ortodoksisuus) | ||
| Edeltäjä | Temppeliherrain ritarikunta | ||
| Seuraaja |
.svg){kind=small} Venetsian tasavalta |
||
Kyproksen kuningaskunta (ransk. Royaume de Chypre) oli ristiretkien aikainen valtio Kyproksen saarella Välimerellä. Sitä hallitsi ranskalainen Lusignanin hallitsijasuku vuosina 1192–1489.
Kolmannen ristiretken aikana vuonna 1191 Englannin kuningas Rikhard Leijonamieli valloitti Kyproksen. Hän myi sen Temppeliherrain ritarikunnalle, joka puolestaan myi sen Guy de Lusignanille vuonna 1192.
Guy de Lusignanin saapuessa saari oli surkeassa tilassa ja ylhäisö oli paennut levottomuuksia. Valtaansa pönkittääkseen Lusignan perusti feodaalijärjestelmän ja antoi läänityksiä frankkilaistaustaisille tukijoilleen, jotka olivat menettäneet omaisuutensa Palestiinassa. Syntyi monikerroksinen luokkajärjestelmä, jonka johdossa oli 300 aatelismiestä, kaikki taustaltaan frankkeja. Monet saaren alkuperäisistä, kreikankielisistä ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluneista asukkaista olivat maaorjien asemassa.[1] Vuonna 1260 paavi Aleksanteri IV antoi bullan, jolla katolinen kirkko syrjäytti Kyproksen virallisessa uskonnonharjoituksessa ortodoksisen kirkon. Ortodoksista kirkkoa ei kielletty, mutta sen asema määriteltiin tarkasti.[2]
Kuningaskunnan pääkaupunki oli Famagusta eli Ammokhostos, joka oli aikansa rikkain kaupunki Lähi-idässä. Näihin aikoihin historialliset kaupungit Leukosia, Ammokhostos ja Lemessos alettiin tuntea nimillä Nikosia, Famagusta ja Limassol.
1200-luvulla Kypros oli merkittävä paikka Euroopan, Aasian ja Afrikan välisessä kaupassa. Mamelukit hyökkäilivät sen kimppuun Egyptistä käsin, ja valloittivat rannikkokaupunkeja. 1300-luvulla se joutui yhä enemmän genovalaisten kauppiaiden armoille, ja frankkikuninkaiden valta väheni. Vuonna 1426 mamelukit kaappasivat kuningas Janus I:n ja vaativat valtavat lunnaat, jotka horjuttivat valtiontaloutta. Janus palautettiin murtuneena miehenä, ja hänen myötään päättyi Lusignanin suvun loistokausi.[3] Januksen poika Johannes II nai kreikkalaistaustaisen Helena Palaiologoksen. Kuningatar Helena oli kreikkalaisten alamaistensa suosiossa, mutta aiheutti epäilyksiä frankeissa. Heidän tyttärensä olisi ollut laillinen vallanperijä, mutta vallan kaappasi Johanneksen avioton poika, joka tunnetaan nimellä Juhana Äpärä. Hän meni naimisiin venetsialaisen aatelisnaisen Caterina Cornaron kanssa. Juhanan kuoltua Caterina hallitsi nukkehallitsijana, ja tämän kuoltua saari oli virallisestikin venetsialaisten käsissä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Rule of Guy de Lusignan Cyprus history
- ↑ The Rule of Hugues II Cyprus history
- ↑ The Reign of Janus Cyprus history
- ↑ Solsten, Eric (ed.): The Lusignan and Venetian Eras Cyprus: A Country Study. 1991. Washington: GPO for the U.S. Library of Congress.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lusignan History Cyprus history / Cypnet.co.uk. Perustuu teokseen Newman, P., (1940), "A Short History of Cyprus", Longmans, Green & Co., London.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyproksen kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
