Caractors

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Anthonin transkriptio)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valokuva Caractors-asiakirjasta.

Caractors (englantia, po. Characters, suom. kirjaimet, kirjoitusmerkit) on 1800-luvun Yhdysvalloista peräisin oleva käsikirjoitus, jolla oli tärkeä osa myöhempien aikojen pyhien liikkeen historiassa ja Mormonin kirjan synnyssä. Siihen on piirretty muista lähteistä tuntemattomia kirjoitusmerkkejä, joiden mormonit uskovat olevan ”uudistettua egyptiä”.

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon perustaja Joseph Smith kertoi löytäneensä kultaisia levyjä, joihin oli kaiverrettu Amerikan muinaisten asukkaiden historia. Vuonna 1828 Smith kopioi osan kirjoitusmerkeistä paperille ja lähetti työtoverinsa Martin Harrisin näyttämään niitä professori Charles Anthonille. Smithin mukaan Anthon vahvisti kirjoitusmerkit aidoiksi, kun taas Anthon itse kertoi havainneensa merkit väärennöksiksi ja epäili Harrisin joutuneen petkuttajien uhriksi. Joka tapauksessa Harris palasi matkaltaan Smithin profeetallisesta kutsumuksesta vakuuttuneena.

Caractors-asiakirjaa säilytetään Kristuksen yhteisön arkistossa. Sen uskottiin pitkään olevan sama paperi, jota Harris näytti Anthonille. Nykyään pidetään kuitenkin todennäköisempänä, että kyseessä on John Whitmerin vuonna 1829 tekemä kopio. Alkuperäinen käsikirjoitus lienee hävinnyt.

Käsikirjoituksen vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newyorkilainen maalaismies Joseph Smith väitti enkelin avustamana saaneensa syyskuussa 1827 haltuunsa Kumoran kukkulaan haudatut kultalevyt,[1] joihin oli kaiverrettu ”ikuisen evankeliumin täyteys” ja Amerikan muinaisten asukkaiden historia.[2] Kirjoitusmerkit olivat ”uudistettua egyptiä”, mutta Smith sai kyvyn kääntää ne englanniksi.[3] Paikallinen maanviljelijä Martin Harris kiinnostui hankkeesta ja sai Smithin luona vieraillessaan kuulla, että enkeli oli määrännyt hänet auttamaan käännöstyössä.[4] Näin sai alkunsa teos, joka tuli tunnetuksi Mormonin kirjana.[1]

Lucy Mack Smithin mukaan Joseph Smithillä oli aluksi vaikeuksia löytää oikea käännösmenetelmä. Vaimonsa Emman avustuksella hän kopioi kirjoitusmerkkejä paperille ja käänsi joitakin niistä. Martin Harris saapui helmikuussa 1828 Smithien luokse Harmonyyn. Smith antoi hänelle paperin, johon oli kopioitu kultalevyjen kirjoitusmerkkejä, ja lähetti hänet näyttämään sitä itärannikon oppineille. Tarkoitus oli ilmeisesti varmistua käännöksen oikeellisuudesta. Lucy Smithin mukaan asiasta oli sovittu jo ennen Harrisin saapumista. Smithin 1832 kirjoitettu selonteko kertoo, että Herra ilmestyi Harrisille ja kehotti häntä menemään kirjoitusmerkkien kanssa New Yorkin kaupunkiin.[5]

New Yorkissa Harris näytti paperia Columbian yliopiston muinaisten kielten professorille Charles Anthonille ja luonnontieteilijä Samuel L. Mitchellille. Matkan kulusta on ristiriitaista tietoa, ja on epäselvää, kumman Harris tapasi ensiksi.[5] Joka tapauksessa Harris palasi matkaltaan Smithin profeetallisesta kutsumuksesta vakuuttuneena.[6] Huhtikuussa 1928 Harris palasi Harmonyyn, ja seuraavien kahden kuukauden aikana hän kirjoitti Smithin sanelusta yli sata sivua tekstiä.[7]

Joseph Smithin selonteko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Smithin selonteko nuoruudestaan ja Mormonin kirjan syntyvaiheista on kanonisoitu Kallisarvoiseen helmeen. Se valmistui vuoden 1839 tienoilla ja julkaistiin 1842.[8]

Smith kertoo Harrisin näyttäneen käännetyt kirjoitusmerkit sekä niiden käännöksen professori Anthonille, joka totesi käännöksen oikeaksi. Sitten Harris näytti vielä kääntämättömät merkit, jotka Anthon tunnisti egyptiläisiksi, kaldealaisiksi, assyrialaisiksi ja arabialaisiksi. Anthon kirjoitti todistuksen, jossa hän vakuutti kirjoitusmerkkien olevan aitoja ja niiden käännöksen ”oikeampi kuin mikään, mitä hän oli aikaisemmin nähnyt käännetyn egyptistä”. Harris teki jo lähtöä, kun Anthon kysyi, kuinka kultalevyt olivat löytyneet. Kun Harris vastasi enkelin ilmoittaneen niiden kätköpaikan, Anthon pyysi todistuksen takaisin, repi sen ja ”sanoi, ettei nykyisin ole mitään sellaista kuin enkelien palvelus”. Anthon kehotti Harrisia tuomaan todistuksen hänelle käännettäväksi, jolloin Harris kertoi, että osa levyistä oli sinetöity eikä hänellä ollut lupaa tuoda niitä. Anthon vastasi tähän: ”En voi lukea sinetöityä kirjaa.” Seuraavaksi Harris kävi professori Mitchellin luona, joka myös vahvisti kirjoitusmerkit ja käännöksen oikeaksi.[9]

Mormonien mukaan Anthonin vastaus täytti Jesajan kirjan (29:11–12) profetian:[10] ”Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: ’Lue tämä’, hän vastaa: ’En voi, kun se on suljettu ja sinetöity.’”[11] Tapausta käsitellään myös Mormonin kirjassa, 2. Nefin kirjan jakeissa 27:6–24.[10]

Charles Anthonin selonteko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anthon kuvaili tapausta vuosina 1834, 1841 ja 1844 kirjoittamissaan kirjeissä.[12] Vuoden 1834 kirjeessä Anthon kertoo:[13]

»Koko tarina siitä, että olisin julistanut mormonilaiset kaiverrukset ”uudistetuiksi egyptiläisiksi hieroglyfeiksi” on täydellisen väärä. Jokunen vuosi sitten eräs rehellinen ja ilmeisesti yksinkertainen maanviljelijä saapui luokseni mukanaan tri. Mitchellin lähettämä viesti – – jossa pyydettiin minua kääntämään, jos mahdollista, paperi, joka maanviljelijän oli määrä antaa minulle, ja jonka tri. Mitchell myönsi olleensa kyvytön kääntämään. Paperia tutkiessani tulin pian siihen tulokseen, että kyse oli pelkästä kepposesta, ehkäpä huijauksesta.»

Paperin sisältöä Anthon kuvailee ”harakanvarpaiksi”, jotka oli järjestetty pystyriveihin. Anthon arvelee, että niiden kirjoittajalla oli hallussaan kirja, jossa kuvaillaan erilaisia kirjoitusjärjestelmiä, sillä paperissa oli ”kreikkalaisia ja heprealaisia kirjaimia, ristejä ja koristuksia, roomalaisia kirjaimia ylösalaisin tai sivuttain”. Paperin lopussa oli oudoin merkein koristeltu ympyrä, jota Anthon arveli kömpelöksi kopioksi ”meksikolaisesta kalenterista”.[13] Anthon sanoo kalenterin olleen käsikirjoituksen ”lopussa”, joten luultavasti se oli paperin oikeassa alalaidassa.[14] Kuultuaan, että Harrisia oli pyydetty antamaan rahaa ”kultaisen kirjan” julkaisemiseen ja että tämä harkitsi maatilansa myymistä, Anthon päätteli Harrisin joutuneen petkuttajien uhriksi ja varoitti tätä. Harris pyysi sitten kirjallista todistusta, mistä Anthon ”tietysti” kieltäytyi.[13]

Vuoden 1841 kirjeessään Anthon toisaalta kertoo kirjoittaneensa kirjallisen todistuksen ”empimättä hetkeäkään” tarkoituksenaan paljastaa meneillään oleva petos.[15] Todistuksessaan Anthon vakuutti, että kirjoitusmerkit olivat muunnelmia todellisista kirjoitusjärjestelmistä eikä niillä ollut mitään merkitystä. Jos Anthon todella kirjoitti tällaisen todistuksen, Harrisin ei tiedetä koskaan näyttäneen sitä muille.[16] Kirjeessään Anthon mainitsee paperin lopussa olleen ”meksikolaisen eläinradan”. Lisäksi hän mainitsee ”puolikuut, tähdet ja muut luonnonkappaleet”.[17] Anthon päättää toisen kirjeensä toiveeseen, että hänen todistuksensa saisi jotkut mormonit hylkäämään uskonsa.[18]

Vuoden 1844 kirjeessään Anthon kertoo jälleen huomanneensa heti, että ”koko kirjoitus oli pelkkää roskaa”, ja varoittaneensa Harrisia tämän omaisuutta tavoitelleista huijareista. Hän myös kiisti luvanneensa kääntää ”kyseisen kirjoituksen” ja totesi, ettei olisi edes osannut siihen tarvittavia kieliä. Harrisin esittämä teksti oli hänen mukaansa joka tapauksessa siansaksaa. Tekstissä on joitakin eroavaisuuksia verrattuna aiempiin. Anthon kertoo Mitchellin yksinkertaisesti neuvoneen Harrisin hänen luokseen, ja kehotus kääntämiseen tuli Harrisilta, ei Mitchelliltä. Myös kuvaus paperin sisällöstä on hieman erilainen: ”yksi tai kaksi rinnakkaista pystyriviä”, joihin oli aseteltu ”karkeita jäljitelmiä heprealaisista ja kreikkalaisista kirjoitusmerkeistä” sekä ”moninaisia hahmotelmia auringosta, kuusta, tähdistä jne.”[19]

Aitous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mark Hofmannin väärentämä ”alkuperäinen” käsikirjoitus.

Kristuksen yhteisön arkistoissa säilytetään Caractors-nimellä tunnettua käsikirjoitusta. Paperin tiedetään olleen ensin David Whitmerin ja sitten hänen jälkeläistensä omistuksessa vuoteen 1903, jolloin se ja Mormonin kirjan painajan käsikirjoitus myytiin Uudelleenorganisoidulle myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkolle.[20]

Caractors-käsikirjoitukseen on piirretty seitsemän vaakariviä kirjoitusmerkkejä. Ei tiedetä, onko kyseessä Harrisin Anthonille näyttämä paperi vai kopio. Merkit ovat joka tapauksessa lähes varmuudella samoja kuin ne, joita Smith piirsi Harrisille antamaansa paperiin, sillä samankaltaisia merkkejä on MAP-kirkon loppuvuodesta 1844 julkaisemissa lentolehtisissä ja sanomalehdissä.[10] Caractors ei vastaa Anthonin kuvausta alkuperäisestä asiakirjasta, sillä Anthonin mukaan kirjoitusmerkit oli järjestetty pysty- eikä vaakariveihin.[10] On tosin mahdollista, että hän piti paperia väärässä asennossa. Caractors-käsikirjoituksessa ei myöskään ole Anthonin mainitsemaa ”meksikolaista kalenteria”.[14] 2010-luvulla tehty käsialatutkimus viittaa siihen, että Caractors on John Whitmerin 1829 tekemä kopio.[21]

Vuonna 1980 löytynyt käsikirjoitus vastaa tarkasti Anthonin kuvausta, ja sen uskottiin olevan alkuperäinen Joseph Smithin tekemä käsikirjoitus. Vuonna 1987 kävi kuitenkin ilmi, että Mark Hofmann oli väärentänyt sen.[10]

Käsikirjoituksen kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme egyptologia antoi vuonna 1956 lausunnon Caractors-asiakirjasta. Alan Gardiner totesi, ettei nähnyt minkäänlaista yhtäläisyyttä ”yhteenkään egyptiläiseen kirjoitusjärjestelmään”. William C. Hayes arveli, että kyseessä saattaisi olla epätarkka kopio hieraattisesta kirjoituksesta, ja katsoi kirjoitusmerkkien muistuttavan pintapuolisesti lukuisia muinaisia ja nykyaikaisia kirjoitusjärjestelmiä. Hayesin mukaan tekstissä on merkkejä, jotka muistuttivat hieraattisia numeroja, ja ”pienellä mielikuvituksella käsikirjoituksen alun voisi tulkita päiväykseksi”. John A. Wilsonin mukaan kyseessä ei ole mikään tunnettu egyptiläinen kirjoitusjärjestelmä: ei hieroglyfinen, hieraattinen, demoottinen eikä koptilainen. Wilson huomautti, että Mormonin kirjan mukaan kirjoitusmerkkejä kutsuttiin ”uudistetuiksi egyptiläisiksi, koska ne ovat meillä periytyneet ja muuttuneet” (Mormon 9:32), eikä niitä siksi voi tarkastella tieteellisen egyptologian asiayhteydessä.[22]

Jotkut mormonit ovat yrittäneet kääntää Caractors-asiakirjaa. Osa kääntäjistä on tukeutunut yliluonnolliseen innoitukseen, kun taas toiset ovat vertailleet merkkejä muinaisen Lähi-idän ja Mesoamerikan kirjoitusjärjestelmiin.[23] Historiantutkija Steven L. Shieldsin (2021) mukaan ”uudistettua egyptiä” ei liene koskaan ollut olemassa, ja uskottavin selitys Smithin kirjoitusmerkeille löytyy 1820-luvun egyptomaniasta. Niinpä Caractors-käsikirjoituksen kääntäminenkään ei liene mahdollista.[24]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Brodie, Fawn M.: No Man Knows My History. (Ensimmäinen painos ilmestyi Alfred A. Knopfin kustantamana New Yorkissa 1995) New York: Vintage Books, 1995. ISBN 0-679-73054-0 Internet Archive (viitattu 17.7.2021). (englanniksi)
  • Bushman, Richard L.: Joseph Smith. Rough Stone Rolling. New York: Alfred A. Knopf, 2005. ISBN 1-4000-4270-4 Internet Archive (viitattu 18.7.2021). (englanniksi)
  • Howe, E. D.: Mormonism Unvailed. Painesville: omakustanne, 1834. Internet Archive (viitattu 5.1.2023). (englanniksi)
  • Jennings, Erin B.: Charles Anthon – The Man Behind the Letters. The John Whitmer Historical Association Journal, Fall/Winter 2012, 32. vsk, nro 2, s. 166–182. Academia.edu. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  • Lloyd, Scott R.: Scholar Gives New Insights on Martin Harris’s 1828 Visit to Charles Anthon Church News. 10.11.2015. The Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  • Shields, Steven L.: The Quest for ”Reformed Egyptian”. (Toim. William D. Morain) The John Whitmer Historical Association Journal, Fall/Winter 2021, 41. vsk, nro 2, s. 101–125. (englanniksi)
  • Smith, Joseph: Joseph Smith – historia: Otteita profeetta Joseph Smithin historiasta Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Viitattu 5.1.2023.
  • Wilcox, Michael S.: Encyclopedia of Mormonism. New York: Macmillan, 1992. Digital Collections BYU Library (viitattu 5.1.2023). (englanniksi)
  • Östman, Kimmo: Mormonit. Historia, oppi ja elämä. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-044-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Shields 2021, s. 101.
  2. ↑ Östman 2019, s. 141.
  3. ↑ Riess, Jana Kathryn: Book of Mormon. Teoksessa Contemporary American Religion. Encyclopedia.com 16.6.2021. Viitattu 16.7.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Bushman 2005, s. 61–62.
  5. ↑ a b Bushman 2005, s. 62–63.
  6. ↑ Östman 2019, s. 144.
  7. ↑ Bushman 2005, s. 66–68; Östman 2019, s. 144.
  8. ↑ Stevenson, Joseph Grant: Joseph Smith—History (teoksessa Encyclopedia of Mormonism, s. 762–763).
  9. ↑ Joseph Smith – historia, jakeet 63–65.
  10. ↑ a b c d e Bachman, Danel W.: Anthon Transcript (teoksessa Encyclopedia of Mormonism, s. 43–44).
  11. ↑ Jesajan kirja 29:11. (Vuoden 1992 Kirkkoraamattu.)
  12. ↑ Jennings 2012, s. 166.
  13. ↑ a b c Howe 1834, 270–272; Brodie 1945, s. 52 (ks. alaviite).
  14. ↑ a b Jennings 2012, s. 179.
  15. ↑ Bushman 2005, s. 65.
  16. ↑ Jennings 2012, s. 178.
  17. ↑ Jennings 2012, s. 179.
  18. ↑ Jennings 2012, s. 182.
  19. ↑ Jennings 2012, s. 166–167, 174–182.
  20. ↑ Shields 2021, s. 101 (kuvateksti), 102.
  21. ↑ Lloyd 2015.
  22. ↑ Hanson, Paul M.: The Transcript from the plates of the Book of Mormon. Saints Herald, 12.11.1956, 103. vsk, s. 5–7. Academia.edu. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Shields 2021.
  24. ↑ Shields 2021, s. 119.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Caractors&oldid=22737651”