Annimari Korte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Annimari Korte
Henkilötiedot
Syntynyt8. huhtikuuta 1988 (ikä 36)
Kirkkonummi, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Yleisurheilija
Pituus 164 cm[1]
Laji pika-aitajuoksija
Seura Helsingfors IFK
Ennätykset 100 m aj: 12,72 s (Joensuu 2019)

Tietolaatikko päivitetty 24. heinäkuuta 2019

Aiheesta muualla
Kotisivu

Annimari Katriina Korte (s. 8. huhtikuuta 1988 Kirkkonummi) on suomalainen pika-aitajuoksija[2]. Korte piti 100 metrin aitajuoksun Suomen ennätystä hallussaan vuodesta 2019 vuoteen 2023 ajalla 12,72. Suomen Urheiluliitto valitsi Kortteen Vuoden pikajuoksijaksi 2019 ja 2020.[3][4] Urheilutoimittajain liitto valitsi Kortteen vuoden yleisurheilijaksi 2020. [5] Vuonna 2020 hänet valittiin Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi[6].

Korte edusti Suomea nuorten arvokilpailuissa, mutta joutui sairasteluiden vuoksi 2012 lopettamaan kilpailemisen. Hänellä diagnosoitiin eosinofiilinen esofagiitti ja Tietzen syndrooma, joiden takia hän ei urheillut viiteen vuoteen[7]. Korte aloitti uransa uudelleen viiden vuoden tauon jälkeen 2017 edustamalla FC Barcelonaa tehdessään töitä Espanjassa. Hän lopetti toimittajan työt 2018 ja alkoi keskittymään urheiluun. Hän edusti Suomea ensimmäisen kerran aikuisten arvokisoissa 2018 30-vuotiaana.

Korte selviytyi 100 metrin aitajuoksun finaaliin alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa vuonna 2007. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2005 ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2006 hän ylsi välieriin. Korte edusti Suomea myös alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa 2009 ja Berliinin EM-kilpailuissa 2018.

Hän voitti lajinsa Euroopan seurajoukkueiden mestaruuskilpailuissa Castellonissa 2019. Heinäkuussa 2019 Korte juoksi 100 metrin aitojen silloisen Suomen ennätyksen 12,72 Joensuussa. Kortteen aika oli kauden kolmanneksi paras Euroopassa ja hänet valittiin edustamaan Eurooppaa elokuussa 2019 Minskiin Eurooppa–Yhdysvallat-otteluun. Maailmanmestaruuskilpailuissa 2019 Dohassa Korte selvisi historiallisesti kahden muun suomalaisen kanssa välieriin, jossa juoksi ajan 12,97. Kortteen sijoitus oli 17. Alkuerässä hän juoksi täsmälleen saman ajan.[8]

Vuonna 2020 Korte juoksi kauden parhaaksi ajakseen 12,76, joka oli maailmantilaston sijalla 5.[9] Kortteen kausi 2020 oli hänen uransa paras, kymmenen kilpailun keskiarvon ollessa 12,80 ja kauden huonoinkin finaaliaika ennen loukkaantumista 12,89[10]. Korte oli Vuoden Urheilija -äänestyksessä sijalla viisi, parhaana naisurheilijana.[11]

Vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa hän karsiutui 100 metrin aitajuoksun välieristä ajalla 13,06. Tuona vuonna hän kärsi takareisien rasitusvammoista, jotka alkoivat revähdyksestä.[12][13] Istanbulin sisäratojen EM-kilpailuissa 2023 hän selviytyi 60 metrin aitojen välieriin. Korte voitti Pohjoismaiden-mestaruuskilpailuissa kultaa Kööpenhaminassa 2023.[10]

Korte on saavuttanut Kalevan kisoissa kultaa vuonna 2020 ajalla 12,79[14], hopeaa vuonna 2018 sekä pronssia vuosina 2007 ja 2019. Aika 12,79 on Kalevan Kisojen ennätys[15]. Sisäratojen SM-kilpailuissa hän on saavuttanut viestissä hopeaa 2023.

Kortteen ennätyksiä ovat 60 metrin aidoissa 8,03 ja 100 metrin aidoissa vuonna 2019 juostu 12,72.[10] 8,03 on 35-vuotiaiden Pohjoismaiden ennätys[16]. Kortteella on 100m aitojen 35-vuotiaiden Suomen ennätys 12,83[17], joka on maailman kaikkien aikojen yhdeksänneksi paras aika ikäluokassa 35 [18]. Hänen seuransa Suomessa on HIFK. Espanjassa asuessaan hän edusti FC Barcelonaa ja Valencia Esportsia.[1]

Kortteesta julkaistiin toukokuussa 2021 Tammen kustantama MTV3:n urheilutoimittaja Mika Saukkosen kirjoittama kirja Yli kaikkien aitojen.[19]

Korte suunnitteli syksystä 2022 lähtien harjoitusohjelmansa itse, ja Suomessa hänen harjoitteluaan valvoi Mikael Ylöstalo.[20] Kortetta valmensivat aiemmin muun muassa Rafael Blanquer ja Bart Bennema.[21]

Korte lopetti aitajuoksu-uransa toukokuussa 2024, koska edellisen syksyn takareiden jänteen repeämisen ja leikkauksen jälkeen hän ei pystynyt enää saavuttamaan huipputuloksia.[22]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korte valmistui syksyllä 2022 koirien koulutusohjaajaksi. Hän on vuonna 2013 valmistunut urheilujournalismin ja medialain maisteriksi Lontoossa ja viestinnän kandidaatiksi 2011 Clemsonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän opiskeli myös Georgian yliopistossa ja San Diegon osavaltionyliopistossa. Hän aikoo myös opiskella vielä ammattivalmentajaksi.[23]

Kortteella diagnosoitiin kesällä 2023 ADHD, johon hän saa lääkitystä. Hän on kertonut julkisesti kärsineensä muun muassa paniikkikohtauksista, masennuksesta, unettomuudesta ja keskittymishäiriöistä.[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Annimari Korte Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Biography – Annimari Korte annimari.fi. Viitattu 9.6.2019.
  2. ↑ Pyry Niskala heitti uuden ennätyksensä 61,66 yleisurheilu.fi. 19.6.2017. Viitattu 19.6.2017.
  3. ↑ Toni Piispanen palkittiin Vuoden yleisurheilijana – Yleisurheilu.fi Yleisurheilu.fi. 16.12.2019. Viitattu 30.10.2023.
  4. ↑ SUL: Kristian Pullista Vuoden yleisurheilija – Pulli: EM-kilpailut hallikauden ykköstavoite – Yleisurheilu.fi Yleisurheilu.fi. 26.11.2020. Viitattu 30.10.2023.
  5. ↑ https://urheilutoimittajat.fi/lajien-parhaat-urheilijat-2020-on-valittu/
  6. ↑ Silvennoinen, Santtu: Annimari Korte liikuttui kyyneliin: ”Hienoin palkinto, mitä voin kuvitella saavani” iltalehti.fi. 1.9.2020. Viitattu 30.10.2023.
  7. ↑ [My story – Annimari Korte ] Annimari Korte - My Story.
  8. ↑ Seuraa suorana: Suomen aitatrio hakee finaalipaikkaa, Etelätalo keihään finaalissa – Yle Urheilu seuraa yleisurheilun MM-kisojen päätöspäivää hetki hetkeltä yle.fi. Viitattu 6.10.2019.
  9. ↑ Annimari Korte aloittaa olympiavuoden Etelä-Afrikan huippuoloissa maailmantilaston kärkinaisen kanssa. YLE Urheilu. 29.12.2020.
  10. ↑ a b c Tilastopaja
  11. ↑ Vuoden urheilija 2020: Lukas Hradecký. Urheilutoimittajat.fi. 14.1.2020.
  12. ↑ Rein, Pasi: Annimari Korte tipahti 95 prosentin tehoilla välieristä - "Se on hajalla koko alue sieltä" Lapin Kansa. 31.7.2021. Viitattu 26.11.2023.
  13. ↑ Pika-aituri Annimari Korte leikattiin tänään Urheilu Mehiläisessä – ”Ensi vuosi on tärkeä arvokisavuosi” www.mehilainen.fi. 12.8.2021. Viitattu 14.4.2024.
  14. ↑ Annimari Korte aitoi Suomen mestariksi huippuajalla!
  15. ↑ Kommentti: Annimari Korte teki 32-vuotiaana tempun, johon ei ollut aiemmin kyennyt – ja siitä on nostettava hänelle hattua
  16. ↑ Annimari Korte rikkoi Susanna Kallurin Pohjoismaiden ennätyksen Suomen aikuisurheiluliitto. 26.1.2023. Viitattu 3.8.2023.
  17. ↑ Yleisurheilu | Annimari Korte tykitti hirmuajan Espoossa – kauden toiseksi paras aika Suomessa Helsingin Sanomat. 11.6.2023. Viitattu 3.8.2023.
  18. ↑ https://etusuora.com/uutiset/annimari-korte-35-vuotiaiden-kaikkien-aikojen-listalla
  19. ↑ Annimari Kortteen dramaattisesta elämästä tehdään kirja: ”Olin eri ihminen” – kirjoittajana yllätysnimi www.iltalehti.fi. Viitattu 11.1.2021.
  20. ↑ Siikarla, Siiri: Annimari Korte joutui tukalaan tilanteeseen – luottomies esitti rohkean idean, joka muutti kaiken Ilta-Sanomat. 10.1.2023. Viitattu 7.2.2023.
  21. ↑ Tässä on Annimari Kortteen uusi valmentaja – luotsaa Euroopan mestaria www.iltalehti.fi. Viitattu 3.11.2021.
  22. ↑ Aitajuoksija Annimari Korte lopettaa uransa: ”En koe järkeväksi” Yle uutiset. 26.5.2024. Viitattu 26.5.2024.
  23. ↑ Ville Touru: Annimari Korte valmistui uuteen ammattiin – ”Tärkeintä, mitä on” Ilta-Sanomat. 21.10.2022. Viitattu 27.10.2022.
  24. ↑ Annimari Korte sai ADHD-diagnoosin: ”Valtava helpotus” www.iltalehti.fi. Viitattu 31.8.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Annimari_Korte&oldid=22505439”