Tämä on lupaava artikkeli.

Alexandra David-Néel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alexandra David-Néel
Alexandra David-Néel Tiibetissä 1933.
Alexandra David-Néel Tiibetissä 1933.
Henkilötiedot
Syntynyt24. lokakuuta 1868
Saint-Mandé, Ranskan keisarikunta
Kuollut8. syyskuuta 1969 (100 vuotta)
Digne, Ranska
Kirjailija
Aiheet itämaiset uskonnot ja filosofia sekä matkat
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.alexandra-david-neel.fr
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Alexandra David-Néel (oik. Louise Eugénie Alexandrine Marie David; 24. lokakuuta 1868 Saint-Mandé, Ranskan keisarikunta – 8. syyskuuta 1969 Digne, Ranska) oli belgialais-ranskalainen tutkimusmatkailija, spiritualisti, buddhalainen, kirjailija ja oopperalaulaja. Hän oli kiinnostunut itämaisista uskonnoista ja filosofiasta ja kirjoitti niistä sekä matkoistaan useita kirjoja. David-Néel vieraili muun muassa tiibetiläiseksi naamioituneena Lhasassa. Hänen kirjoituksensa ovat vaikuttaneet moniin itämaisista uskonnoista kiinnostuneisiin länsimaisiin, muun muassa beatnik-kirjailijoihin.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
David-Néel teini-ikäisenä vuonna 1886.

Alexandra David-Néel syntyi vuonna 1868 Pariisin esikaupungissa Saint-Mandéssa. Hänen alkuperäinen nimensä oli Louise Eugénie Alexandrine Marie David. Hänen isänsä oli ranskalainen toimittaja ja opettaja. Äiti oli kotoisin Belgiasta, jonne perhe muutti, kun Alexandra oli kuusivuotias.[1]

Alexandra Davidin isä Louis oli vapaamuurari, joka tunsi muun muassa anarkistisen maantieteilijän Élisée Reclus’n, joka vaikutti myös Alexandra Davidin ajatteluun. Hän vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan aikaa Reclus’n kanssa ja kiinnostui tämän vaikutuksesta feminismistä ja anarkismista.[2]

Ensimmäiset matkat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David teki jo 17-vuotiaana ensimmäisen matkansa Belgiasta junalla Sveitsin kautta Italiaan. Seuraavana vuonna hän pyöräili Euroopassa ja päätyi myös Lontooseen, missä hän osallistui ryhmään, joka oli yhteydessä Helena Blavatskyn teosofiseen seuraan.[1] Hän kääntyi tuolloin päiväkirjansa mukaan buddhalaisuuteen.[2]

David muutti 21-vuotiaana Pariisiin ja kävi Sorbonnen yliopiston itämaisten uskontojen kursseille. Naisia ei vielä tuolloin hyväksytty varsinaisiksi oppilaiksi. David opiskeli itämaisia uskontoja myös Guimet-museon lukusalissa.[1]

David pystyi vuonna 1890 lähtemään Intiaan saatuaan isoäidiltään perinnön. Hän asui Intiassa, kunnes hänen rahansa loppuivat. Palattuaan Eurooppaan hän kiersi oopperaseurueessa ja käytti lavanimeä Mademoiselle Myrial. Seurue vieraili muun muassa monissa Ranskan Pohjois-Afrikan siirtomaissa. Tunisissa hän tapasi rautatieinsinööri Philippe Néelin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1904. Ajalle poikkeuksellisesti David-Néel piti oman sukunimensä ja lisäsi nimeensä miehensä nimen väliviivalla.[1]

David-Néel alkoi vuonna 1909 keskittyä aasialaisiin ja buddhalaisiin teemoihin. Hän oli vuodesta 1893 kirjoittanut sanomalehtiin feministisistä ja anarkistisista aiheista salanimillä Alexandra David ja Mitra.[3] Hän alkoi saada mainetta itämaisten uskontojen tuntijana, ja hän opettikin aiheesta.[1]

15 vuoden tutkimusmatka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiassa ja Sikkimissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
David-Néelin matkakumppani, munkki Aphur Yongden.

David-Néel matkusti vuonna 1911 Ranskan opetusministeriön apurahan turvin uudestaan Intiaan, missä hän opiskeli sanskritia Varanasissa. Hän oli luvannut miehelleen palaavansa kotiin 18 kuukauden päästä, mutta matkasta tuli huomattavasti pidempi. David-Néel tapasi miehensä seuraavan kerran vasta toukokuussa 1925.[2]

David-Néel tapasi matkalla 13. dalai-laman Thubten Gyatson ja vieraili Sikkimin kuningaskunnan kuninkaallisessa luostarissa, missä hän tapasi kruununprinssi Sidkeong Tulku Namgyalin. David-Néel asui Sikkimissä vuosien 1914–1916 aikana yli vuoden luolassa. Hänelle tuotiin sinne ateria päivässä. Yksi häntä auttaneista munkeista oli Aphur Yongden, josta tuli David-Neélin matkakumppani ja adoptiopoika.[1]

Naamioituneena Lhasaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David-Néel ja Yongden ylittivät vuonna 1916 luvattomasti Tiibetin kuningaskunnan rajan. Tiibet oli suljettu ulkomaalaisilta, ja heidät karkotettiin maasta. He eivät voineet matkustaa Eurooppaankaan, sillä ensimmäinen maailmansota esti matkustajalaivaliikenteen. He suuntasivat Euroopan sijaan Japaniin, jossa he tapasivat muun muassa buddhalaismunkki Ekai Kawaguchin, joka oli vieraillut Tiibetin pyhässä kaupungissa Lhasassa kiinalaislääkäriksi naamioituneena.[1]

David-Néel päätti Kawaguchin innoittamana pyrkiä myös Lhasaan. Hän lähti Yongdenin kanssa Kiinan halki, ja joskus 1920-luvun alkupuolella he viettivät aikaa Kumbumin luostarissa. He jäivät talvella 1922–1923 kiinni Gobin autiomaasta, ja heidät karkotettiin. David-Néel ja Yongden pääsivät Lhasaan lopulta vuonna 1924 kaakkoista reittiä. David-Néel oli naamioitunut tiibetiläiseksi naiseksi ja Yongden tämän pojaksi.[1]

Suosituksi kirjailijaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David-Néel vietti kaksi kuukautta Lhasassa ja palasi Ranskaan keväällä 1925. Hän kirjoitti matkoistaan lehtiin, ja kirjoitukset julkaistiin kirjana 1927. Kirja oli suosittu, ja siitä saatujen tulojen ansiosta David-Néel osti talon Dignestä, missä hän asui Yongdenin kanssa.[1]

David-Néel päätti vuonna 1937 palata Kiinaan Kumbumin luostariin. Kiinassa hän joutui olemaan useamman vuoden toisen maailmansodan syttymisen takia.[1] David-Néel asettui paikoilleen Digneen vasta 78-vuotiaana ja keskittyi tämän jälkeen kirjoitustyöhönsä.[2]

David-Néel eli yli 100-vuotiaaksi ja kuoli kuusi viikkoa ennen 101-vuotissyntymäpäiväänsä. Hänen tuhkansa siroteltiin Gangesjokeen lähellä Varanasia.[1]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David-Néel oli ensimmäisiä ihmisiä, jotka popularisoivat tiibetinbuddhalaisuuden länsimaissa. Hän nousi suosituksi vuonna 1927 julkaistun kirjansa myötä. Kirjassa hän kertoi matkastaan Lhasaan. David-Néelista tuli kirjan ansiosta kansainvälisesti tunnettu naistutkimusmatkailija ja suosittu Tiibetin ja buddhalaisuuden tuntija.[3]

Monet sukupolvensa edustajista kiinnostuivat Aasiasta sekä itämaisista uskonnoista ja filosofiasta David-Néelin kirjojen myötä. Heihin kuuluivat muun muassa Alan Watts, joka kirjoitti esipuheen David-Néelin teoksen The Secret Oral Teachings in Tibetan Buddhist Sects Yhdysvaltain-painokseen, sekä beat-sukupolven edustajat Jack Kerouac, Allen Ginsberg ja Gary Snyder.[3] Ginsberg on kertonut kiinnostuneensa syvemmin buddhalaisuudesta ja kääntyneensä uskontoon David-Néelin kirjoitusten ansiosta.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David-Néel kirjoitti kirjojen lisäksi useita sanomalehtiartikkeleita. Hänen kirjojaan ovat:[4]

  • Pour la vie (1898)
  • Le philosophe Meh-Ti et l’idée de solidarité (1907)
  • Yang-Tchou, théories individualistes dans la philosophie chinoise (1909)
  • Bouddhisme du Bouddha ou le modernisme du Bouddhisme (1911)
  • Voyage d’une Parisienne à Lhassa (1927)
  • Mystiques et magiciens du Tibet (1929)
  • Viiden viisauden lama (Le Lama aux cinq sagesses, 1929)
  • Initiations lamaïques (1930)
  • La vie surhumaine de Guésar de Ling, le héros tibétain, racontée par les bardes de son pays (1931)
  • Au pays des brigands gentilshommes (1933)
  • Magie d’amour et magie noire (1938)
  • Sous des nuées d’orages (1940)
  • A l’ouest barbare de la vaste Chine (1947)
  • Au cœur des Himalayas, le Népal (1949)
  • L’Astavakra Gita du Vedanta advaïta (1951)
  • Le vieux Tibet face à la Chine nouvelle (1951)
  • L’Inde où j’ai vécu- Hier, aujourd’hui, demain (1951)
  • Les enseignements secrets des bouddhistes tibétains (1951)
  • La puissance du néant (1954)
  • L’avadhuta Gita de Dattatraya (1958)
  • La connaissance transcendante, d’après le texte et les commentaires tibétains (1958)
  • Immortalité et réincarnation. Doctrines et pratiques. Chine-Tibet-Inde (1961)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l David-Néel, Alexandra Encyclopedia of World Biography. Encyclopedia.com. Viitattu 14.4.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Alexandra David-Néel Federal Public Service Foreign Affairs, Foreign Trade and Development Cooperation. Viitattu 14.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Thévoz, Samuel: On the Threshold of the "Land of Marvels:" Alexandra David-Neel in Sikkim and the Making of Global Buddhism. Transcultural Studies, 7/2016, nro 1, s. 149–186. Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.4.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Bibliographie association alexandra david neel. Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alexandra_David-Néel&oldid=22066533”