Tämä on lupaava artikkeli.

Jack Kerouac

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jack Kerouac
Tom Palumbon kuva Jack Kerouacista suunnilleen vuodelta 1956.
Tom Palumbon kuva Jack Kerouacista suunnilleen vuodelta 1956.
Henkilötiedot
Syntynyt12. maaliskuuta 1922
Lowell, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut21. lokakuuta 1969 (47 vuotta)
St. Petersburg, Florida, Yhdysvallat
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tyylilajit beat
Kirjallinen suuntausbeat
Pääteokset Matkalla (1957)
Dharmapummit (1958)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
jackkerouac.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jack Kerouac, oikea nimi Jean-Louis Lebris de Kerouac (12. maaliskuuta 1922 Lowell, Massachusetts – 21. lokakuuta 1969 St. Petersburg, Florida) oli yhdysvaltalainen prosaisti ja runoilija sekä beat-sukupolven keskeisiä hahmoja. Kerouacin kirjat ovat usein omaelämäkerrallisia: teokset kuvaavat hänen maailmaansa sekä erilaisten elämänkokemusten synnyttämiä pohdintoja ja tuntemuksia. Kerouac halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista ja tutkia elämää ja sen tarkoitusta. Hänen kirjoitustyylinsä oli hyvin spontaani.

Kerouacin tunnetuimpia kirjoja ovat Matkalla (1957) ja Dharmapummit (1958). Matkalla kertoo Kerouacin (kirjassa Sal Paradise) matkoista Yhdysvalloissa ja Meksikossa Neal Cassadyn (Dean Moriarty) kanssa. Matkalla on keskeisiä beat-sukupolvea kuvaavia kirjoja.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerouacin matkat Yhdysvaltain halki.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack Kerouacin äiti työskenteli kenkätehtaassa ja isä kirjanpainajana. Kerouacin suku oli kanadanranskalaista, ja hän puhui äidinkielenään kanadanranskan murretta joualia. Aamuisin hän kävi ranskankielistä koulua, ja iltapäivisin hän opiskeli englantia.[1]

Lowellista Kerouac muutti New Yorkiin, missä hän kävi jalkapallostipendin turvin Horace Mann Schoolia. Hän sai töitä merimiehenä ja kiinnostui jazz-musiikista.[1]

Kerouac aloitti vuonna 1940 opinnot Columbian yliopistossa. Siellä hän tapasi kirjailijat Allen Ginsbergin ja William S. Burroughsin, joista tuli hänen elinikäisiä ystäviään ja myöhemmin Kerouacin kanssa beat-liikkeen keskushahmoja.[1]

Armeijassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerouac palveli merivoimissa helmikuussa 1943, jolloin hän oli 20-vuotias. Hän inhosi koulutuksen sääntöjä ja kuria. Peruskoulutuskautta ehti kestää kymmenen päivää, ennen kuin hänet siirrettiin päänsäryn, levottomuuden, eristäytymisen ja apatian vuoksi sairaalaan. Armeijan lääkärit diagnosoivat hänellä kuuloharhojen ja suuruudenhullujen ajatusten perusteella ensin skitsofrenian, jota kutsuttiin silloin varhaisdementiaksi (dementia praecox). Diagnoosi korjattiin muutaman kuukauden kuluttua eristäytyväksi (eli skitsoidiksi) persoonallisuudeksi, ja Kerouac arvioitiin sopimattomaksi palvelukseen, joka keskeytettiin.[2]

Kirjailijanura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerouacin esikoisteos The Sea Is My Brother (1942, julkaistu 2011) sai alkunsa Kerouacin päiväkirjasta, jossa hän kertoo kokemuksistaan merimiehenä. Kirja kuvaa päähenkilön Wesley Martinin kapinointia yhteiskuntaa vastaan.[3][4]

Kerouacin ensimmäinen julkaistu romaani The Town & the City (1950) sai myönteiset arviot, mutta sitä pidettiin Thomas Wolfen romaanien jäljitelmänä. Toisen romaaninsa Matkalla Kerouac kirjoitti kolmessa viikossa vuonna 1951, mutta se julkaistiin vasta 1957. Kirja on nonkonformistinen seksin, jazzin ja loputtoman matkustamisen kuvaus. Ennen Matkalla-romaanin julkaisemista Kerouac kirjoitti muita romaaneja, kuten Doctor Sax (1959), Maggie Cassidy (1959) ja Tristessa (1960).[1]

Kun Matkalla julkaistiin 1957, se sai myönteiset arvostelut ja nosti Kerouacin tunnetuksi. The New York Timesin kriitikko Gilbert Millstein kehui romaanin kirjallisia ansioita, ja yleisölle se edusti murtautumista perinteestä.[1]

Esikoisteoksena jälkeen Kerouac pyrki uudistamaan omaa kirjoitustyyliään ja yhdisti spontaania proosaa luonnosteluun. Visions of Cody (1951–1952, julkaistu 1972) oli seikkaperäinen ja runollinen matkakuvaus. Kerouac kirjoitti myös sonetteja ja oodeja sekä käytti bluesista ja jazzista tuttuja idiomeja. Hän otti vaikutteita haiku-runoudesta, ja romaanissa Dharmapummit (1958) on haikuja proosan seassa.[1]

Kerouac opiskeli ja harjoitti buddhalaisuutta vuosina 1953–1956 ja kirjoitti buddhalaista kirjallisuutta. 1960-luvulla hän kirjoitti muutamia omaelämäkerrallisia teoksia. Kirjan Tuuliajolla Big Surissa hän kirjoitti kymmenessä päivässä asuessaan Lawrence Ferlinghettin mökissä. Visions of Gerardissa Kerouac puolestaan kirjoittaa veljensä kuolemasta ja teoksessa Turha mies Duluoz lapsuudestaan, koulunkäynnistään ja varhaisen beat-aikakauden skandaaleista.[1]

Yksityiselämä ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerouac oli naimisissa kolme kertaa. Hänellä oli tytär toisesta avioliitosta.[1] Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Edie Parker, jonka kanssa hän solmi avioliiton päästäkseen pois vankilasta, jonne hän oli joutunut Carrin-Kammererin murhajutun todistajana. Avioliitto päättyi pian asumuseroon, ja lopullisesti se mitätöitiin 1952, mutta Kerouac piti Parkeriin yhteyttä myöhemminkin.[5]

Kerouac oli 1960-luvun lopulla alkoholisoitunut, ja hän asui St. Petersburgissa kolmannen vaimonsa ja äitinsä kanssa. Kerouac kuoli vuonna 1969 sisäiseen verenvuotoon. Kuollessaan hän oli rahaton, ja useimpia hänen kirjojaan ei ollut enää myynnissä.[3][1]

Teemat ja kirjallinen tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerouac kirjoitti 1950-luvun taloudellisen nousukauden kulutuskeskeistä elämäntapaa vastaan. Hän halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista sekä tutkia elämää ja sen tarkoitusta.[3]

Kerouac oli hyvin spontaani ja omaperäinen kirjoittaja. Hän kirjoitti teoksensa yhdeltä istumalta eikä muokannut tekstiään jälkeenpäin, sillä hän uskoi muokkauksen olevan ”kirjallista valehtelua”. Hän kuitenkin kirjoitti joistakin teoksistaan useita versioita. Kerouac käytti usein tavanomaisen pilkutuksen sijaan ajatusviivaa, jolla hän teki proosastaan vähemmän lineaarista ja proosallista ja sen sijaan runollisempaa. Hänen kirjoittamistaan ohjasivat ääni, alkusoinnut ja assonanssi. Kerouac rinnasti itsensä puhallinsoittajaan, joka soittaa yhtä pitkää nuottia.[1]

Kerouac käytti tuttavapiirinsä henkilöitä romaanihenkilöiden mallina, mutta kustantajan vaatimuksesta hänen oli muutettava nimet. Nimet ovat kuitenkin läpinäkyviä eli beat-sukupolveen perehtyneelle tunnistettavia.[6]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Jack Kerouacin teoksista
Suomennetut teokset

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Regina Weinreich: Jack Kerouac Encyclopædia Britannica. 17.10.2018. Viitattu 11.12.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Hit the Road, Jack! - Kerouac Enlisted in the U.S. Navy But Was Found "Unfit for Service" Prologue Magazine. syksy 2011. The National Archives (Yhdysvaltain kansallisarkisto). Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Jack Kerouacin kadonnut romaani julkaistiin. Helsingin Sanomat 26.11.2011, s. C 1.
  4. ↑ The Sea Is My Brother: Lost Jack Kerouac Novel Published. Huffingtonpost.com 25.11.2011. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Biographical Information: Edie Parker Kerouac, 1922-1993 The University of North Carolina at Chapell Hill, viitattu 12.12.2021 (englanniksi)
  6. ↑ Who’s Who: A Guide to Kerouac’s Characters, Beatdom.com, viitattu 10.12.2021 (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Johnson, Joyce: The Voice Is All: The Lonely Victory of Jack Kerouac. New York: Viking, 2012. ISBN 978-0-670-02510-7 (englanniksi)
  • McNally, Dennis: Kerouac: Elämäkerta. (Desolate Angel: Jack Kerouac, the Beat Generation, and America, 2003.) Suomentanut Tarja Lipponen. Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32609-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jack_Kerouac&oldid=22891436”