Élisée Reclus

Élisée Reclus Nadarin ottamassa muotokuvassa.

Jean Jacques Élisée Reclus (15. maaliskuuta 1830 Sainte-Foy-la-Grande, Ranska – 4. huhtikuuta 1905 Torhout, Belgia) oli ranskalainen maantieteilijä ja anarkisti. Häntä pidetään yhdysvaltalaisen Henry David Thoreaun ohella varhaisimpana ekoanarkistina. Reclus’n maantieteellinen pääteos on 19-osainen La Nouvelle Géographie universelle, la terre et les hommes, jota hän kirjoitti lähes 20 vuotta. Reclus sai teoksesta Ranskan maantieteellisen seuran Société de géographien palkinnon vuonna 1892.

Elämä

Élisée Reclus syntyi Gironden maakunnassa kalvinistisen papin perheeseen. Hän oli toiseksi vanhin kaikkiaan neljästätoista lapsesta. Berliinin yliopistossa opiskellut Reclus vietti 1850-luvulla kuusi vuotta Yhdysvalloissa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1855 Yhdysvalloissa. Ranskaan palattuaan Reclus kirjoitti muun muassa Revue des Deux Mondes -lehteen ja julkaisi kaksi kirjaa.

Saksan–Ranskan sodan aikana 1870–1871 hän oli mukana valokuvaaja Nadarin johtamassa operaatiossa, jossa piiritettyä Pariisia huollettiin kuumailmapalloilla. Reclus palveli myös kansalliskaartissa, jonka jäsenenä hän osallistui vuonna 1871 Pariisin kommuunin kansannousuun. Vangiksi jäätyään Reclus määrättiin aluksi karkotettavaksi Uuteen-Kaledoniaan, mutta tammikuussa 1872 karkotus muutettiin elinikäiseksi kansalaisuuden menetykseksi, ja hän joutui poistumaan Ranskasta. Reclus matkusti aluksi Italiaan, ja sen jälkeen hän asettui Sveitsiin, jossa hän jatkoi tieteellistä työtä. Saatuaan valmiiksi 19-osaisen pääteoksensa, Reclus otti vuonna 1894 vastaan opettajan viran Brysselin yliopistosta, missä myös hänen veljensä Élie työskenteli opettajana. Toisen pääteoksensa L’Homme et la Terren Reclus sai valmiiksi vain hieman ennen kuolemaansa vuonna 1905.

Poliittiset näkemykset ja kirjallinen tuotanto

Anarkistisia teorioita Reclus esitti jo 1850-luvun alussa. Hän oli mukana ensimmäisen internationaalin toiminnassa alusta lähtien ja osallistui sen kongressiin ensimmäisen kerran vuonna 1867 Lausannessa. Venäläisen anarkistin Mihail Bakuninin kanssa Reclus ystävystyi vuonna 1864. Hän tunsi myös Pjotr Kropotkinin, jonka julkaisua Le Révolté Reclus rahoitti. Hän toimitti vuonna 1882 yhdessä Carlo Cafieron kanssa julkaisukuntoon Bakuninin kirjan Jumala ja valtio (Dieu et l’État, suomennettu 2016) ja kirjoitti kymmenen vuotta myöhemmin esipuheen Kropotkinin klassikkoteokseen Taistelu leivästä.^lähde?

Reclus oli ensimmäisiä anarkisteja, jotka omaksuivat ajatteluunsa ekologisia näkökulmia. Hän oli lihansyöntiä vastustanut kasvissyöjä, joka puhui luonnon- ja eläinsuojelun puolesta. 1860-luvulla Reclus’n tiedetään lyhyen aikaa kuuluneen myös vapaamuurareihin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut mukana järjestössä kuin vuoden verran. Lisäksi Reclus oli kiinnostunut muun muassa naturismista ja esperanton kielestä. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää 19-osaisen Nouvelle Géographien ja kuusiosaisen L’Homme et la Terren ohella toistakymmentä maantieteellistä ja kolme poliittista teosta. Lisäksi Reclus julkaisi pamfletteja ja lehtikirjoituksia.^lähde?

Perhe

Reclus avioitui vuonna 1858 puoliksi afrikkalaisen Clarisse Brianin kanssa, joka kuoli jo vuonna 1869. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä, vuosina 1860 ja 1863. Reclus’n toinen puoliso oli 1874 kuollut Fanny Lherminez, jonka kanssa hän ei kuitenkaan avioitunut virallisesti.

Élisée Reclus’n veljistä tunnettuja ovat anestesiaa kehittänyt kirurgi Paul Reclus, etnografi Élie Reclus, joka myös oli anarkisti, ja maantieteilijä Onésime Reclus, jota pidetään "frankofonia"-termin keksijänä.

Teokset

• Nouvelle Géographie universelle, la terre et les hommes (19 osaa, 1876–1894)
• Évolution et révolution (1880)
• L’Évolution, la révolution et l’idéal anarchique (1897)
• L’Homme et la Terre (6 osaa, 1905–1908)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Élisée Reclus Wikimedia Commonsissa