Aleksei Bestužev-Rjumin

Aleksei Bestužev-Rjumin, tuntemattoman tekijän maalaama muotokuva.

Aleksei Petrovitš Bestužev-Rjumin (ven. Алексе́й Петро́вич Бесту́жев-Рю́мин; 1. kesäkuuta (J: 22. toukokuuta) 1693 Moskova – 21. huhtikuuta (J: 10. huhtikuuta) 1766 Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kreivi, valtiomies, kansleri ja diplomaatti, joka johti Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikkaa keisarinna Elisabetin valtakaudella.

Elämänvaiheet

Aleksei Bestužev-Rjumin oli diplomaatti Mihail Bestužev-Rjuminin nuorempi veli. Pietari Suuri lähetti hänet opiskelemaan Kööpenhaminaan ja Berliiniin. Bestužev-Rjumin osallistui vuonna 1712 Espanjan perimyssodan päättäneeseen Utrechtin rauhankonferenssiin Hannoverin vaaliruhtinaan Yrjön edustajana. Vaaliruhtinas kohosi vuonna 1714 Englannin hallitsijaksi nimellä Yrjö I, ja Bestužev-Rjumin seurasi tätä Lontooseen. Kuningas Yrjö lähetti hänet samana vuonna lähettilääkseen Pietariin, mutta hän palasi pian takaisin Englantiin. Palveltuaan lyhyesti Kuurinmaan herttuattaren Annan hovissa Bestužev-Rjumin palasi muutaman vuoden kuluttua Venäjälle. Annasta tuli myöhemmin Venäjän hallitsija. Bestužev-Rjumin nimitettiin vuonna 1721 Venäjän lähettilääksi Kööpenhaminaan, mutta Pietari Suuren kuolema vuonna 1725 pysäytti hänen urakehityksensä 15 vuoden ajaksi.

Keisarinna Anna ja hänen saksalainen neuvonantajansa Ernst Johann von Biron kutsuivat Bestužev-Rjuminin vuonna 1740 takaisin Pietariin, ja hänet nimitettiin senaatin jäseneksi, salaneuvokseksi ja ministeriksi. Anna kuoli myöhemmin samana vuonna, ja Bironin tultua pian sen jälkeen syrjäytetyksi myös Bestužev-Rjumin vangittiin. Vuonna 1741 vallan kaapannut keisarinna Elisabet kuitenkin vapautti hänet ja nimitti hänet valtakunnan varakansleriksi.

Bestužev-Rjumin piti Ranskaa ja Preussia Venäjän luonnollisina vihollisina ja halusi liittoutua Englannin ja Itävallan kanssa. Monet Elisabetin hovissa vastustivat ajatusta, mutta yhdessä veljensä Mihailin kanssa Bestužev-Rjumin sai järjestettyä joulukuussa 1742 solmitun puolustusliiton Englannin ja Venäjän välille. Vuonna 1743 päättyneen hattujen sodan jälkeen hän olisi halunnut pakottaa Ranskan liittolaismaan Ruotsin luovuttamaan koko Suomen Venäjälle, mutta hänen vastustajansa hovissa saivat lopulta aikaiseksi Ruotsille edullisemman Turun rauhansopimuksen solmimisen. Bestužev-Rjuminin asema vahvistui, kun Elisabet nimitti hänet kansleriksi vuonna 1744. Toukokuussa 1746 hän sai solmittua liiton myös Itävallan kanssa, minkä myötä Venäjä liittyi Itävallan perimyssotaan uusien liittolaistensa puolelle.

Bestužev-Rjumin pyrki säilyttämään luomansa liittojärjestelmän myös Itävallan perimyssodan päätyttyä vuonna 1748. Asetelma kuitenkin muuttui Preussin ja Englannin liittouduttua Ranskaa ja Itävaltaa vastaan vuonna 1756. Venäjän ministerineuvosto ehdotti vastavetona Venäjän liittoutumista Ranskan ja Itävallan kanssa, mutta Bestužev-Rjumin ei hyväksynyt liittoa Ranskan kanssa. Hänen vaikutusvaltansa kuitenkin väheni, ja vuoden 1756 lopussa liitto Ranskan kanssa solmittiin, minkä seurauksena Venäjä tuli vedetyksi mukaan seitsenvuotiseen sotaan. Bestužev-Rjumin ryhtyi tämän seurauksena juonittelemaan suuriruhtinatar Jekaterinan (tuleva hallitsija Katariina II) kanssa ja lupasi auttaa tämän valtaistuimelle Elisabetin kuoltua.

Kun keisarinna Elisabet vuonna 1757 sairastui vakavasti, Bestužev-Rjumin kutsui vastikään Gross-Jägersdorfin taistelussa suuren voiton saavuttaneen kenraali Stepan Apraksinin takaisin rintamalta voidakseen tämän avulla puuttua perimyskiistaan, mikäli keisarinna kuolisi. Elisabet kuitenkin yllättäen toipui ja kääntyi Bestužev-Rjuminia vastaan. Seuraavana vuonna Bestužev-Rjumin erotettiin kaikista viroistaan, vangittiin ja tuomittiin kuolemaan valtiopetoksesta. Huhtikuussa 1759 tuomio lievennettiin armahduksella karkotukseksi hänen omalle maatilalleen Goretovoon. Vuonna 1762 hallitsijaksi tullut Katariina II kumosi karkotuksen ja nimitti Bestužev-Rjuminin senaattiin, mutta tämä ei saanut enää takaisin aiempaa valta-asemaansa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksei Bestužev-Rjumin Wikimedia Commonsissa