Aleksandrian pommitus
| Aleksandrian pommitus | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Urabi-kapinaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
8 taistelulaivaa 11 tykkivenettä |
8 000 sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
10 kaatunutta |
noin 900 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||
.svg){kind=small}
Aleksandrian pommitus oli brittien sotilasoperaatio Aleksandrian kaupungin egyptiläisiä puolustajia vastaan 11. heinäkuuta 1882. Brittilaivasto oli saapunut maan rannikolle tukemaan kediivi Tawfiqia Urabi-kapinaa johtanutta Ahmad Urabia vastaan. Tilanteen kiristyessä britit siirtyivät voimannäytöstä suoraan toimintaan laivaston pommittaessa Aleksandrian rannikkopuolustuksia. Britit kärsivät vain vähäisiä tappioita ja lopulta puolustajat pakenivat. Aleksandria vallattiin. Urabi-kapinan ratkaisutaistelu Tall al-Kabirissa käytiin myöhemmin saman vuoden syyskuussa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_(14783161822).jpg)
Ulkovallat olivat huolestuneet omien etujensa puolesta Egyptin niin sanotun Urabi-kapinan kehityksen takia. Ahmad Urabi oli noussut ulkovaltojen tukemaa Egyptin kediivi Tawfiqia poliittisesti vahvemmaksi tekijäksi. Yhdistynyt kuningaskunta halusi suojella omia intressejään Egyptissä. Suuri osa esimerkiksi Suezin kanavan laivaliikenteestä oli brittiläistä ja maa omisti suuren osan Egyptin ulkomaanvelasta. Urabin nähtiin uhkaavan näitä etuja. Tilanne huolestutti myös Ranskaa, joka pelkäsi levottomuuksien leviävän sen hallitsemiin osiin Pohjois-Afrikkaa. Britit ja ranskalaiset päättivät Tawfiqia tukeakseen lähettää sota-aluksia Aleksandrian rannikkokaupungin edustalle.[1] Sota-alukset saapuivat kaupungin edustalle 20. toukokuuta 1882. Samaan aikaan tilanne Egyptissä kiristyi.[2] Aleksandriassa oli suuri ulkomaalainen vähemmistö ja poliittinen tilanne heijastui heidän ja paikallisten jo entuudestaan kireisiin suhteisiin. 11. kesäkuuta syttyi mellakoita tarinan mukaan, kun eräs maltalainen oli kieltäytynyt maksamasta egyptiläiselle asianajajalleen. Egyptin armeijan hajotettua mellakoitsijat noin 50 ulkomaalaista ja 250 egyptiläistä oli saanut surmansa.[1]
Ulkovaltojen sotalaivaston läsnäolo oli alun perin tarkoitettu pelkäksi voimannäytöksi, mutta Aleksandrian mellakoiden jälkeen kovan linjan kannattajat alkoivat vaatia suoraa toimintaa kostoksi ulkomaalaisten surmista. Maltillisten ehdotukset neuvotteluista osmanien välityksellä alkoivat jäädä taka-alalle. Tilanteen näin kiristyessä entisestään egyptiläiset alkoivat vahvistaa Aleksandrian rannikkolinnoituksiaan.[1] Valmistelut huolettivat brittiläistä laivasto-osastoa komentanutta amiraali Beauchamp Seymouria. Hän vaati egyptiläisiä lopettamaan asemiensa valmistelut ja niiden tykkien purkamista. Egyptiläiset olivat aluksi suostuvinaan vaatimukseen, mutta britit huomasivat näiden jatkavan valmistelujaan öisin. Seymour päätti 10. heinäkuuta antaa uhkavaatimuksen, jonka mukaan egyptiläisten tuli luovuttaa laivastoa uhanneet linnoitukset 12 tunnin sisällä tai britit avaisivat tulen vuorokauden sisällä. Ranskalaiset eivät halunneet osallistua uhkavaatimukseen, vaan he lähettivät omat aluksensa pois.[2]
Egyptiläisten asemat Aleksandriassa käsittivät 180–200 tykkiä Faroksesta pohjoisessa Aleksandrian sataman ympäri aina Fort Maraboutin linnakkeeseen lounaassa. Keskustaa hallitsi Fort Meks ja sen 31 tykkiä. Puolustajia oli kaikkiaan noin 8 000. Seymorin laivasto-osastoon kuului 8 taistelulaivaa ja 11 tykkivenettä. Hänen lippulaivansa oli HMS Invincible.[2]
Pommitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Egyptiläiset eivät vastanneet Seymorin uhkavaatimukseen ja niin britit aloittivat egyptiläisten asemien pommituksen kello 7 aamulla 11. heinäkuuta 1882. Brittilaivaston suurimmat tykit olivat HMS Invinciblen ja HMS Inflexiblen tykit. Muilla aluksilla tykit olivat kuitenkin pääsääntöisesti pienempiä, minkä lisäksi briteillä oli joitakin vaikeuksia tähtäyksen ja tulenjohdon suhteen. He olivat kuitenkin selvästi ylivoimaisia egyptiläisiin puolustajiin nähden. Egyptiläiset tulittivat brittejä urhoollisesti, mutta pian he olivat kärsineet tappioina 900 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Tuli egyptiläisten asemista hiljeni iltapäivään mennessä. 10 brittiä oli kaatunut ja 27 haavoittunut. Laivaston alukset eivät olleet kärsineet suurempia vahinkoja.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungin tulitus oli aiheuttanut pakolaisvyöryn Aleksandriasta kohti sisämaata. Kun puolustajat olivat kaikonneet, kaupunkiin saapui beduiineja ympäröivältä seudulta ryöstelemään autioitunutta ja pahoja tuhoja kärsinyttä kaupunkia. Järjestys palautui vasta kun brittijoukot nousivat maihin. Aleksandriaan pakeni sen brittivalloituksen jälkeen myös heidän tukemansa Tawfiq, kun taas Urabi hallitsi edelleen Kairoa. Urabi oli siirtänyt joukkonsa Kafr al-Dawwariin sulkemaan brittien reitti Aleksandriasta syvemmälle Niilin suistoon. Britit kuljettivat kuitenkin meriteitse joukkonsa toisaalle Port Saidiin ja Urabi-kapinan päättänyt Tall al-Kabirin taistelu käytiin syyskuussa samana vuonna.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Andrei Sergejeff: ”Aleksandrian pommitus ja brittien invaasio”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 12-13. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandrian pommitus Wikimedia Commonsissa
