Tämä on lupaava artikkeli.

Alanis Morissette

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alanis Morissette
Morissette vuonna 2014
Morissette vuonna 2014
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1974 (ikä 50)
Ottawa, Ontario, Kanada
Ammatti muusikko, näyttelijä, tuottaja
Muusikko
Aktiivisena 1987–
Tyylilajit vaihtoehtorock, post-grunge, poprock, electronica
Soittimet laulu, kitara, huilu, huuliharppu, kosketinsoittimet, basso
Levy-yhtiöt MCA, Maverick
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut

Alanis Nadine Morissette (s. 1. kesäkuuta 1974 Ottawa, Ontario, Kanada) on kanadalainen laulaja-lauluntekijä. Morissetten esikoisalbumi Alanis julkaistiin vuonna 1991 ja hänen läpimurtoalbuminsa Jagged Little Pill vuonna 1995. Se oli listaykkönen ympäri maailmaa, ja se palkittiin vuoden albumin Grammyllä. Morissette on julkaissut yhteensä kymmenen studioalbumia. Ensimmäiset albumit olivat poprockia, mutta menestysalbumeillaan hän siirtyi vaihtoehtorockiin. Myöhemmin Morissette on ottanut myös vaikutteita electronicasta. Hän on myös näytellyt muun muassa elokuvassa Dogma ja vieraillut Sinkkuelämää-televisiosarjassa.

Lapsuus ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanis Morissette syntyi Ottawassa vuonna 1974. Hänen vanhempansa olivat Alan ja Georgia Morissette,[1] ja hänellä on kaksi veljeä.[2] Hänen äitinsä oli opettaja ja isänsä rehtori. Alanis kiinnostui musiikkialasta jo nuorena. Hän alkoi soittaa pianoa kuusivuotiaana ja kirjoitti ensimmäiset kappaleensa yhdeksänvuotiaana. Hän opiskeli myös balettia ja jazztanssia.[3] Morissette kasvatettiin roomalaiskatoliseksi.[4]

Morissette alkoi 11-vuotiaana laulaa sairaaloissa ja monitoimitaloilla. Nickelodeon-kaapelikanavan lastenohjelmassa You Can’t Do That on Television hän esiintyi 12-vuotiaana.[3] Televisiosta tienaamillaan rahoilla Morissette pystyi rahoittamaan ensimmäisen kappaleensa.[5] Morissetten ensimmäinen single oli ”Fate Stay with Me” (1987). Hän oli saanut opastusta sen tekemiseen muusikko Lindsay Morganilta ja The Stampeders -yhtyeen Rich Dodsonilta. Sitä soitettiin jonkin verran ottawalaisilla radioasemilla, ja se herättikin paikallista kiinnostusta nuoreen muusikkoon.[3]

Ensimmäiset albumit Kanadassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Fate Stay with Me” sai myös MCA Canadan tekemään Morissetten kanssa levytyssopimuksen.[1] Hänen ensimmäinen albuminsa oli dancepoppainotteinen Alanis (1991). Siltä julkaistut hittisinglet ”Too Hot” ja ”Feel Your Love” siivittivät albumin platinamyyntiin Kanadassa. Morissettesta tuli teini-idoli, jota kutsuttiin ”Kanadan Debbie Gibsoniksi”. Hän sai vuonna 1992 Juno-palkinnon lupaavimpana uutena naislaulajana. Samana vuonna ilmestyi Morissetten toinen albumi Now Is the Time, joka ei menestynyt aivan debyyttialbumin tavoin.[3]

Morissette muutti Torontoon kehittyäkseen lauluntekijänä ja osallistui muun muassa Peermusicin järjestämälle kirjoitusleirille. Hän esiintyi vuonna 1994 myös televisiossa, kun hän juonsi CBC Televisionin Music Works -ohjelmaa, jossa vaihtoehtorockmuusikot soittivat akustisesti.[3]

Maailmanlaajuinen suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morissette muutti vuonna 1994 Los Angelesin uuden managerinsa Scott Welchin neuvosta. Siellä hän alkoi etsiä tuottajia ja yhteistyökumppaneita, jotka voisivat auttaa hänen uuden albuminsa kanssa.[1][3] Hän tutustuikin lauluntekijään ja tuottajaan Glen Ballardiin ja MCA:n johtohahmoon Guy Osearyyn, joka teki Morissetten kanssa sopimuksen Madonnan perustamaan Maverick Recordsiin.[3]

Morissetten ensimmäinen Maverick-albumi oli vuoden 1995 kansainvälinen debyytti Jagged Little Pill. Morissette sävelsi ja tuotti sen yhdessä Ballardin kanssa.[5] Albumin ensimmäisen singlen ”You Oughta Know” raaka vaihtoehtorocktyyli iski kuuntelijoihin. Morissette vetosi tyylillään erityisesti nuoriin, jotka kokivat saaneensa äänen angstilleen ja turhautumiselleen.[1] Jagged Little Pill toi Morissettelle neljä Grammyä, muun muassa vuoden albumin palkinnon. Se oli myös listaykkönen ympäri maailmaa, ja sitä myytiin pelkästään Yhdysvalloissa 16 miljoonaa kappaletta.[5]

Morissette teki Jagged Little Pill -albumin julkaisun jälkeen puolitoista vuotta kestäneen maailmankiertueen, jonka aikana hänellä oli 28 maassa yhteensä 252 keikkaa.[3] Kiertue oli rankka sekä fyysisesti että mentaalisesti, ja Morissette piti sen jälkeen lyhyen tauon ja pysyi poissa julkisuudesta.[1]

Tauon jälkeen Morissette alkoi työstää Ballardin kanssa seuraavaa albumia. Itämaisia vaikutteita omaava Supposed Former Infatuation Junkie julkaistiin vuonna 1998.[3] Albumi edusti enemmän sovintoa ja pelastusta vihan sijaan.[1] Sitä myytiin ensimmäisen viikon aikana Yhdysvalloissa 469 055 kappaletta, enemmän kuin mitään naisartistin albumia aikaisemmin.[3] Elokuvaa Enkelten kaupunki varten levytetty single ”Uninvited” voitti kaksi Grammy-palkintoa.[5] Samana vuonna Morissette lauloi muun myös Dave Matthews Bandin albumilla Before These Crowded Streets ja Ringo Starrin albumilla Vertical Man.[3]

Morissette palasi 1990-luvun lopulla myös näyttelijäksi, kun hän teki vuonna 1999 ensimmäisen elokuvansa. Hän oli Jumala elokuvassa Dogma. Sen soundtrackilla oli myös Morissetten aiemmin julkaisematon kappale ”Still”. Dogman jälkeen Morissette pyrki laajentamaan uraansa näyttelijänä, ja hän esiintyi Off Broadway -tuotannoissa Vaginamonologeja (2000) ja The Exonerated (2003) sekä televisiosarjoissa Sinkkuelämää (2000), Jäitä hattuun (2002) ja American Dreams (2004).[3][1]

Myöhemmät albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Morissette esiintymässä vuonna 2022.

Morissette päätti vuonna 2001 lopettaa suosiosta huolimatta yhteistyön Ballardin kanssa. Hän alkoi yksinään työstää albumia Under Rug Swept,[1] joka julkaistiin helmikuussa 2003. Se nousi albumilistojen kärkeen sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa, jossa se myi platinaa. Hittisinglestä ”Hands Clean” hän sai kotimaassaan Juno-palkinnon. Morissetten kuudes albumi So-Called Chaos julkaistiin vuonna 2004. Hän kertoi levyn inspiraation tulleen sisäisistä tajunnanvirtakeskusteluistaan ja päiväkirjoistaan. So-Called Chaos sai varsin ristiriitaisen vastaanoton, eikä sen myynti yltänyt aiempien albumien tasolle.[3]

Morissette kiersi kesällä 2004 Barenaked Ladiesin kanssa, ja seuraavana vuonna hän julkaisi akustisen version hittialbumistaan nimellä Jagged Little Pill Acoustic ja kokoelmalevyn Alanis Morissette: The Collection, jolla oli myös yksi uusi kappale, cover-versio Sealin kappaleesta ”Crazy”. Morissette teki vuoden 2005 elokuvaan Narnian tarinat: Velho ja leijona kappaleen ”Wunderkind”, josta hän oli ehdolla Golden Globe -palkintoon.[3]

Morissette palasi elokuviin vuonna 2004, kun hän näytteli Cole Porterin elämästä kertovassa elokuvassa De-Lovely. Tämän jälkeen hän sai myös useampien jaksojen roolit televisiosarjoista Muodon vuoksi (2006) ja Weeds (2009–2010).[3]

Morissetten tyyli muuttui jonkin verran albumille Flavors of Entanglement (2008), joka oli hänen viimeinen levynsä Maverick-yhtiölle. Albumin tuotti electronican erikoismies Guy Sigsworth. Billboard-lehden arvion mukaan albumilla on yhdistelmä maailmanmusiikkia ja folkmusiikkia sekä Sigsworthin kokeellisia popsäveliä. Se sai Kanadassa Juno-palkinnon parhaasta popalbumista, ja sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli puoli miljoonaa kappaletta.[3]

Vuonna 2012 ilmestynyt Havoc and Bright Lights oli Morissetten ensimmäinen Collective Sounds -levy-yhtiön kanssa. Se sai sekalaisen vastaanoton, mutta Kanadassa se nousi ensimmäisellä listaviikolla ykköseksi ja Yhdysvalloissa viidenneksi. Seuraavana vuonna Morissettelta ilmestyi konserttiäänitys Live at Montreux 2012.[3]

Havoc and Bright Lightsin jälkeen Morissette ei julkaissut kahdeksaan vuoteen uutta albumia.[6] Hän kuitenkin edelleen kiersi esiintymässä sekä teki verkkosivuilleen podcast-sarjaa Conversations, missä hän on keskustellut muun muassa neurobiologian asiantuntijoiden kanssa. Morissetten Jagged Little Pill -albumiin perustuva musikaali, jonka on käsikirjoittanut Diablo Cody, avattiin toukokuussa 2018 Cambridgen American Repertory Theaterissa. Morissette kirjoitti itse musikaalia varten joitakin uusia kappaleita ja työsti samalla uutta studioalbumiaan.[7]

Morissette palasi albumillaan Such Pretty Forks In The Road (2020) tunnustukselliseen tyyliin, kun vuonna 2012 julkaistu Havoc and Bright Lights oli ollut spirituaalinen. Such Pretty Forks in the Road käsittelee muun muassa hänen omia kokemuksiaan alkoholismista ja syömishäiriöistä.[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morissette on sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa. Hän ajautui syömishäiriöön, kun miespuolinen levy-yhtiön johtohenkilö sanoi, että hänen tulisi laihduttaa tullakseen kuuluisaksi. Hän on kertonut syömishäiriön tehneen hänestä suojautuvan, yksinäisen ja eristäytyneen. Morissette on myös kertonut joutuneensa alaikäisenä vanhempien miesten hyväksikäytön kohteeksi. Kappaleen ”You Oughta Know” on sanottu käsittelevän Morissetten suhdetta näyttelijä Dave Coulieriin ja ”Hands Clean” Morissetten ja vanhemman levy-yhtiön johtohenkilön välistä suhdetta, joka alkoi Morissetten ollessa 14-vuotias.[3] Morissette ei itse ole koskaan kommentoinut, keneen kappaleet viittaavat.[9]

Morissette oli yhdessä näyttelijä Ryan Reynoldsin kanssa neljä vuotta, joista kaksi vuotta kihloissa kesäkuusta 2004[10] helmikuuhun 2007[11] Morissette avioitui rapmuusikko Mario Treadwayn kanssa 22. toukokuuta 2010.[12] Heillä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet 2010, 2016 ja 2019. Esikoisen syntymän jälkeen Morissette kärsi synnytysmasennuksesta.[13][3] Morissette asuu perheineen Kalifornian Olympic Valleyssä. Heidän entinen kotinsa Malibussa tuhoutui osittain maastopalossa 2018.[14]

Morissetten henkilökohtaista taloutta hoitaneessa yrityksessä työskennellyt Jonathan Todd Schwartz kavalsi häneltä liki 4,8 miljoonaa dollaria vuosien 2010–2014 välillä. Schwartz tunnusti oikeudenkäynnissä tekonsa, ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan sekä 8,6 miljoonan dollarin korvauksiin.[15]

  1. a b c d e f g h Alanis Morissette Biography Biography.com. 12.10.2016. A&E Television Networks. Arkistoitu 19.12.2018. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  2. Alanis Morissette Biography – Children, Life Achievements & Timeline thefamouspeople.com. Viitattu 1.11.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Gillard, Cheryl et al: Alanis Morissette The Canadian Encyclopedia. 31.5.2017. Historica Canada. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  4. "Alanis Morissette on Anger, Fame and Motherhood" 2.9.2012. NPR. Viitattu 1.11.2019. (englanniksi)
  5. a b c d Alanis Morissette Encyclopædia Britannica. 29.11.2018. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  6. Daly, Rhian: Alanis Morissette – ‘Such Pretty Forks In The Road’ review: a cutting return after eight years away 31.7.2020. NME. Viitattu 31.5.2024. (englanniksi)
  7. Ray, Leigh Belz: Alanis Morissette Was 20 Years Ahead of Her Time InStyle. 29.8.2018. Meredith Corporation. Arkistoitu 2.4.2019. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
  8. Mongredian, Phil: Alanis Morissette: Such Pretty Forks in the Road review – back to the confessional The Guardian. 2.8.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 31.5.2024. (englanniksi)
  9. "Alanis Morissette reveals secret self in songs" (arkistolinkki) Vancouver Sun. 3.11.2008. Arkistoitu 5.5.2012. Viitattu 1.11.2019. (englanniksi)
  10. Silverman, Stephen M.: Alanis Morissette, Ryan Reynolds Engaged People Weekly. June 16, 2004. Time Inc. Arkistoitu helmikuu 3, 2009. Viitattu March 12, 2009.
  11. Finn, Natalie: Alanis & Ryan: Former Infatuation Junkies E!. February 2, 2007. E! Entertainment Television, Inc. Arkistoitu helmikuu 5, 2007. Viitattu March 12, 2009.
  12. Laudadio, Marisa: Alanis Morissette Marries in Intimate Ceremony at Home – Weddings, Alanis Morissette June 7, 2010. People.com. Arkistoitu tammikuu 7, 2011. Viitattu December 7, 2010.
  13. Pasquini, Maria: Alanis Morissette Welcomes Son Winter Mercy – See His First Photo" People. 12.8.2019. Viitattu 1.11.2019. (englanniksi)
  14. Syme, Rachel: Alanis Morissette Isn't Angry Anymore But 'Jagged Little Pill' Rages On The New York Times. 26.9.2019. Arkistoitu 30.11.2019. Viitattu 19.11.2024. (englanniksi)
  15. Shea, Christopher D.: Alanis Morissette’s Former Manager Sentenced to Prison for Fraud NYTimes.com. 4.5.2017. The New York Times Company. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]