Alaivuoret
Alaivuoret (kirg. Алай кырка тоосу, Alai kyrka toosu,[1] tadžikiksi қаторкӯҳи Олой, qatorkūhi Oloi, ven. Ала́йский хребе́т, Alaiski hrebet) on Pamir–Alaivuoristoon kuuluva vuorijono Kirgisiassa ja Tadžikistanissa[2].
Alaivuoret rajoittuvat pohjoisessa Ferganan laaksoon, idässä Kök-Suu- ja Alai-Kuuvuoriin, etelässä Alain laaksoon ja lännessä Turkestanvuoriin. Vuorijonon pituus on yli 480 kilometriä. Keskikorkeus on 3 500–4 000 ja korkein huippu 5 880[1] tai 5 539 metriä[2]. Länsiosa on itäosaa korkeampi[1].
Vuoret koostuvat etupäässä hiekkakivestä, konglomeraatista, kalkkikivestä, porfyriitista ja tuffista. Hyötykaivannaisiin kuuluvat elohopea, antimoni, kulta, rautamalmi, bauksiitti, kalium, volframi, vismutti, monimetalli, arseeni ja kivihiili.[1]
Loivilla pohjoisrinteillä on laaksoja ja kukkuloita, kun taas etelärinteet ovat jyrkät ja karut. Vuotuinen sademäärä on 400–500 millimetriä. Etelärinteillä on kuivaa aroa (2 900–3 600 metriä), puoliaavikko- ja arokasvillisuutta (3 600–4 600 metriä), subalpiinisia ja alppiniittyjä (4 600-4 800 metriä) ja ylempänä ikilunta ja jäätiköitä. Pohjoisrinteillä 1 500–3 000 metrin korkeudessa on metsäaroa, ylempänä niittyjä ja 3 900 metrin yläpuolella ikilunta ja jäätiköitä.[1]
Alaivuoret ja niihin liittyvät Turkestan-, Zarafšon- ja Hisorvuoret muodostavat Hisor–Alaivuoriston,[3] joka on yksi Pamir–Alain osista[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kyrgyz Sovet Entsiklopedijasy, tom 1, s. 148. Frunze: Kyrgyz Sovet Entsiklopedijasynyn bašky redaktsijasy, 1976.
- ↑ a b Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 379. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 6, s. 563–564. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1971.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 19, s. 129. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1975.