Monimetallilamppu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Monimetalli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
GLS-hehkulamppu (ylhäällä) ja 400 W kvartsilasinen monimetallilamppu
70 W keraaminen monimetallilamppu

Monimetallilamppu (myös metallihalidilamppu tai metallihalogeenilamppu) on kaasupurkauslamppu, jonka valontuotto perustuu sen purkausputkessa käytettyyn useiden eri metallien seokseen. Lamppu on samankaltainen kuin elohopeahöyrylamppu, mutta sen tuottama valo on puhtaamman valkeaa ja värientoistokyky parempi. Monimetallilamput myös valaisevat elohopealamppuja tehokkaammin, mutta ovat hieman lyhytikäisempiä. Monimetallilamppu on valotehokkuudeltaan lähes suurpainenatriumlampun veroinen (pienitehoiset jopa parempia), ja valon spektri on paljon sinertävämpi. Tehot alkavat 10 watista jatkuen 24 kilowattiin.

Rakenne ja toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monimetallilamput jakautuvat purkausputken materiaalin mukaan kvartsilasisiin ja keraamisiin. Keraamiset lamput edustavat uudempaa tekniikkaa. Ne säilyttävät valovirtansa ja värisävynsä hyvin koko elinikänsä ajan ja niiden valotehokkuus ja värintoisto on vastaavia kvartsilasisia malleja parempi. Nykyisin suurin osa pienitehoisista 20–150 W lampuista on keraamisia, mutta suuritehoiset ovat yhä kvartsilasisia. Keraamisten lamppujen värilämpötila on tavallisesti 3000 tai 4200 K, kvartsilasisia valmistetaan myös päivänvalon sävyisinä.

Monimetallilamppujen purkausputkissa käytetään elohopean lisäksi eri metallien halideja. Näitä ovat mm. natriumin, litiumin, erbiumin, cesiumin, indiumin, skandiumin, holmiumin, tuliumin, talliumin, ja dysprosiumin jodidit. Purkausputkessa on lisäksi täytekaasu, joka voi olla esimerkiksi argonia, kryptonia, ksenonia tai niiden seosta. Myös lampun kuvun sisällä voi olla inertti kaasu tai se on tyhjiöity.

Tievalaistuksessa tämä lampputekniikka ei ole erityisen laajassa käytössä. Sitä käytetään lähinnä puistojen, kaupunkikeskusten, torien ja aukioiden valaisemisessa, missä luonnollinen valon väri ja värintoistokyky ovat tärkeitä valaistuksen ilmeen ja viihtyvyyden kannalta. Samoista syistä monimetallilamppuja käytetään urheilustadionien valaisuun. Monimetallilamppuja käytetään myös yleisesti sisävalaistuksessa julkisissa tiloissa, myymälöissä ja teollisuushalleissa.[1] Monimetallilamppujen kehittyminen, entistä korkeammat valaistuksen laatuvaatimukset ja elohopeahöyrylamppujen poistuminen markkinoilta vuonna 2015 ovat kasvattaneet monimetallilamppujen suosiota.

Monimetalli on hyvä lampputyyppi akvaarioon, etenkin suolaisen veden riutta-akvaariot hyötyvät monimetallilampuista, ja niiden käyttöönotto on mahdollistanut uusien korallilajien kasvattamisen vankeudessa.[2] Lamput ovat myös suosittuja kasvivalona suurpainenatriumin ohella. Monimetalli kehitettiin hieman ennen suurpainenatriumlamppua elohopeahöyrylampun pohjalta, ja tarkoitus oli valmistaa mahdollisimman hyvin päivänvaloa vastaava valonlähde. Monimetalli on siis toiseksi ideaalisin valaisin rikkiplasmalampun jälkeen kasveille, jotka eivät kuki, eli useimmiten niitä käytetään kasvulliseen vaiheeseen.[3]

Monimetallilamput ovat tärkeässä roolissa viihdeteollisuudessa, jossa niitä käytetään elokuvien ja televisiosarjojen tuotannossa. Lampuilla saadaan luotua päivänvalon kaltainen valaistus hyvällä värintoistolla sekä sisällä että ulkona luonnonvalon määrästä riippumatta. Tehokkaimmat elokuvatuotannossa käytetyt lamput yltävät teholtaan yli 20 kilowattiin.

Monimetallilamppua tarjottiin myös asuintilojen yleisvalaistukseen 1980-luvun alussa, jolloin General Electric toi Yhdysvaltain markkinoille Miser MaxiLight-lampun, joka oli hehkulamppuvalaisimeen sopiva jälkiasennustuote, kuten nykyiset pienloistelamppuun perustuvat energiansäästölamput. Tuote ei kuitenkaan menestynyt markkinoilla korkean hinnan ja lampun toimintaan liittyvien ongelmien vuoksi, ja ehti olla markkinoilla vain muutaman vuoden ajan.

Monimetallilamput toimivat suuressa paineessa. Siten niissä on räjähdysvaara. Suojalasi valaisimeen on turvallisuussyistä aiheellinen.[4] Kvartsilasi kiteytyy ja haurastuu käyttöiän pidetessä. Käyttöiän lopussa yksi vikaantumismuoto on pamahdus pirstaleiksi. Uudemmat keraamisella purkausputkella varustetut mallit eivät yleensä pirstoudu, mutta alkavat vuotaa kupuun saaden sen sisäpinnan sysimustaksi.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]