Forrestinpihta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Abies georgei)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Forrestinpihta
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Pinophyta
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Pihdat Abies
Sektio: Pseudopicea
Alasektio: Delavayianae
Laji: forrestii
Kaksiosainen nimi

Abies forrestii
Coltm.-Rog., 1919[2]

Katso myös

  Forrestinpihta Wikispeciesissä
  Forrestinpihta Commonsissa

Forrestinpihta (Abies forrestii) on mäntykasvien heimon pihtojen sukuun kuuluva havupuulaji.[3] Se on kaakkoisen Kiinan vuorilla kasvava ainavihanta puu. Lajin ominaispiirteisiin kuuluvat kartiomainen latvus, litteät neulaset ja väritykseltään purppuraiset pystyt kävyt. Forrestinpihta jaetaan yleisesti neljään muunnokseen.[2]

Forrestinpihta on nimetty englantilaisen kasvien keräilijän George Forrestin mukaan.[2] Vuosina 1873–1932 elänyt Forrest teki viisi keräysmatkaa Kiinaan ja toi Eurooppaan useita aiemmin tieteelle tuntemattomia kasveja.[4]

Lajin kotiseudulla siitä käytetään kiinankielistä nimeä 川滇冷杉 (chuandian lengshan).[2][5][4]

Forrestinpihta on suurehko ainavihanta puu. Se voi kasvaa noin 40 metriä korkeaksi ja tulla rungon rinnankorkeusläpimitaltaan 1–1,5 metriä paksuksi.[2]

Forrestinpihta eroaa monista lähisukuisista neulasten laidoiltaan voimakkaasti taakierteisistä pihtalajeista ulkoisesti lähes suoralaitaisten alapinnaltaan näkyvästi vaaleakuvioisten neulastensa puolesta.[6] Muista neulasiltaan suoralaitaisista läheisistä pihdoista lajista Abies fabri forrestinpihta eroaa punertavien versorankojensa puolesta, fargesinpihdasta (Abies fargesii) ja lajista Abies fanjingshanensis forrestinpihta eroaa suurempien yli neljä senttimetriä leveiden käpyjensä ja peitinsuomujensa suurehkon kärkipiikin puolesta.[6]

Forrestinpihta on tavallisesti yksirunkoinen ja rungoltaan suora ja liereä. Puun latvus on yleensä leveän kartiomainen ja tulee vanhimmilla puilla tasalatvaiseksi.[2] Rungon kuori on nuorilla puilla sileää ja harmaanruskeaa sekä vanhemmilla puilla uurteista ja tummanruskeaa.[2] Rungosta haarautuvat pitkät oksat ovat yleensä vaakasuuntaisesti siirottavia ja latvassa kohenevia. Oksien haarat ovat yleensä kohenevia.[2] Pienemmät haarat ovat rangaltaan paksuja ja väritykseltään aluksi punertavan, purppuraisen tai oranssin ruskeita ja myöhemmin harmahtavia.[2] Rangan pinta voi olla sileä tai hieman uurteinen ja kalju tai karvainen. Lehtiarvet saattavat olla pyöreitä tai soikeita.[2] Erittäin pihkaisten silmujen muoto vaihtelee pallomaisesta munanmuotoiseen. Silmut ovat yleensä neljästä kymmeneen millimetriä pitkiä ja kolmesta seitsemään millimetriä leveitä. Silmua peittävät punaruskeat puikeat silmusuomut, jotka pysyvät silmusta kehittyvän verson tyvessä useita vuosia.[2]

Neulasiksi kutsutut lehdet ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia. Lehtiasennoltaan kierteiset neulaset asettuvat kasvuversoissa useaan riviin.[2] Käpyjä tuottavissa versoissa neulaset kaartuvat ylöspäin.[2] Tasasoukat tai kielimäisen tasasoukat neulaset ovat yleisimmin kahdesta kolmeen senttimetriä pitkiä ja 2–2,5 millimetriä leveitä.[2] Neulanen on laidoiltaan suora tai hieman taakierteinen ja kärjestään kasvuversoissa yleensä lanttopäinen, mutta käpyjä tuottavissa versoissa pitkäsuippuinen.[2] Neulasessa on kaksi pihkatiehyttä.[5] Neulanen on kiiltävän tummanvihreä tai sinertävän vihreä yläpinnaltaan ja valkokuvioinen alapinnaltaan. Ilmaraot asettuvat neulasen alapinnalle kahteen vihreän keskisuonen erottamaan valkeaan tai vihretävänvalkeaan ilmarakojuovaan.[2]

Forrestinpihta on yksikotinen, joten samaan puuhun kehittyy sekä hede- että emikukintoja.[7] Kukinnot kehittyvät hankasilmuista.[2] Hedekävyt ovat 3–4,5 senttimetriä pitkiä ja yleisväritykseltään keltaisia.[2] Hedekäpy koostuu rangasta ja siihen kierteisesti asettuneista purppuroista hedelehdistä.[2][7]

Emikukinnot eli kävyt ovat pystyjä ja lyhytperäisiä.[2] Käpy on paksun lieriömäinen ja kärjestään tylppä tai sisäänpäin painunut.[2] Lukuisista rankaan kierteisesti asettuneista käpysuomuista ja peitinsuomuista koostuva käpy on tavallisimmin kuudesta kymmeneen senttimetriä pitkä ja neljästä viiteen senttimetriä leveä.[2][7] Aluksi väritykseltään sinertävän purppura ja peitinsuomuiltaan sininen käpy tulee kypsyessään purppuraisen tai tumman ruskeaksi.[2] Käpysuomu on muodoltaan kiilatyvisen vastapuikea. Suurimmat, kävyn keskiosissa sijaitsevat käpysuomut ovat noin kaksi senttimetriä pitkiä ja 1,8 senttimetriä leveitä. Käpysuomu on perällinen, pinnaltaan hienokarvainen ja ulkolaidaltaan ehyt tai hieman risalaitainen.[2] Peitinsuomu on pitkänpyöreä tai kiilatyvisen lusikkamainen, kahdesta kolmeen senttimetriä pitkä ja kärjestään otapäinen. Peitinsuomut saattavat olla näkyvissä käpysuomujen takaa tai jäädä piiloon.[2] Peitinsuomu on 1–1,5 senttimetriä pitkä, muodoltaan kiilatyvisen vastapuikea ja kärjestään otapäinen.[2] Kävyn ranka pysyy puussa käpysuomujen karistua; paljastuva ranka on paksu, muodoltaan lieriömäisen kartiomainen tai sukkulamainen ja väriltään purppuraisen ruskea.[2]

Siivelliset siemenet ovat vastapuikeita, noin kahdeksan millimetriä pitkiä ja väritykseltään kiiltävän ruskeita. Siemenen lenninsiipi on kiilatyvinen, noin 10 millimetriä pitkä ja kahdeksan millimetriä leveä sekä väriltään vaaleanruskea.[2]

Forrestinpihta on mäntykasvien heimon (Pinaceae) pihtojen sukuun (Abies) kuuluva havupuulaji. Pihtojen suvun sisällä laji on luokiteltu suvun aasialaiseen sektioon Pseudopicea ja sen alasektioon Delavayianae.[6] Vuonna 2018 julkaistun molekyylibiologisen tutkimuksen mukaan forrestinpihdan lähin sukulaislaji olisi Abies nukiangensis,[8] jota on usein pidetty delavaynpihdan (Abies delavayi) muunnoksena Abies delavayi var. nukiangensis.[9] Toisaalta tutkimuksessa usein forrestinpihdan muunnoksina pidetyt Abies ferreana, Abies georgei ja Abies smithii sijoittuvat erilleen lajin tyyppimuunnoksesta, mikä puoltaisi niiden luokittelua erillisiksi lajeiksi.[2][8]

Muunnos A. forrestii var. georgei.

Lajiin on luokiteltu kuuluvan neljä muunnosta.[2][4]

A. forrestii var. forrestii

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies forrestii var. forrestii (syn A. chengii, A. forrestii var. chengii) on lajin tyyppimuunnos.[2] Sen versorangat ovat kaljuja.[2] Pihkatiehyet sijaitsevat neulasessa laidoilla.[2] Käpyjen peitinsuomut jäävät piiloon käpysuomujen taakse tai ovat näkyvissä vain kärkipiikiltään.[2] Muunnosta esiintyy luonnonvaraisena Sichuanin lounaisosissa, Kiinan Yunnanin luoteisosissa ja Tiibetin kaakkoisosissa.[2] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut muunnoksen silmälläpidettäväksi.[10]

A. forrestii var. ferreana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies forrestii var. ferreana (syn. A. ferreana, A. chayuensis, A. forrestii var. chayuensis) on yksi lajin muunnoksista.[2] Muunnoksen versorangat ovat karvaisia. Pihkatiehyet sijaitsevat neulasessa keskellä.[2] Kävyt ovat kuudesta kahdeksaan senttimetriä pitkiä.[2] Muunnosta esiintyy luonnonvaraisena Kiinan Yunnanin luoteisosissa ja Tiibetin kaakkoisosissa.[2] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut muunnoksen elinvoimaiseksi.[11]

A. forrestii var. georgei

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies forrestii var. georgei eli georgenpihta[12] (syn. A. georgei, A. delavayi var. georgei) on yksi lajin muunnoksista.[2] Muunnoksen versorangat ovat tiheän punertavan karvaisia.[2] Neulaset ovat 1,5–3 senttimetriä pitkiä ja laidoiltaan hieman taakäänteisiä.[2] Käpyjen leveät ja kärjestään loivasti lyhyeksi piikiksi kaventuvat peitinsuomut näkyvät selkeästi käpysuomujen takaa.[2] Muunnosta esiintyy luonnonvaraisena Sichuanin lounaisosissa, Kiinan Yunnanin luoteisosissa ja Tiibetin kaakkoisosissa.[2] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut muunnoksen elinvoimaiseksi.[13]

A. forrestii var. smithii

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abies forrestii var. smithii (syn. A. smithii, A. delavayi var. smithii, Abies georgei var. smithii) on yksi lajin muunnoksista.[2][8] Muunnoksen versorangat ovat karvaisia.[2] Käpyjen leveät ja kärjestään jyrkästi pitkäksi piikiksi kaventuvat peitinsuomut näkyvät selkeästi käpysuomujen takaa.[2] Muunnosta esiintyy luonnonvaraisena Kiinan Yunannin luoteisosissa.[2]

Forrestinpihta kasvaa luonnonvaraisena Kiinan lounaisosissa. Sitä esiintyy Sichuanin maakunnan kaakkoisosissa, Yunnanin maakunnan luoteisosissa ja Tiibetin alueen kaakkoisosissa.[2]

Elinympäristö ja ekologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forrestinpihta on korkeiden vuoristoalueiden puu. Lajia esiintyy 2 400 – 4 300 metrin korkeudella merenpinnasta yleisimpänä 3 000 ja 4 000 metrin välillä.[2] Lajin luontaisen esiintymisalueen kylmän ja kostean vuoristoilmaston vuosittainen sadanta vaihtelee 1 000 ja 2 000 millimetrin välillä. Sen kasvupaikkojen maannos on tavallisesti ruskomaata.[2]

Forrestinpihta muodostaa lähellä puurajaa usein yksilajisia metsiköitä.[2] Alempana se kasvaa usein sekametsissä likianginkuusen (Picea likiangensis), kiinanlehtikuusen (Larix potaninii), himalajanhemlokin (Tsuga dumosa) sekä useiden lehtipuiden kuten kuparikoivun (Betula albosinensis), vaahteroiden (Acer) ja pihlajien (Sorbus) kanssa.[1][2] Metsien kanervakasvivaltaista pensaskerrosta hallitsevat yleensä alppiruusut (Rhododendron).[1]

Uhat ja suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forrestinpihdan metsiä on kaadettu pitkään erityisesti alavammilta alueilta ja lajin kanta on supistunut joillakin sen esiintymisalueista. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin kokonaisuudessaan elinvoimaiseksi, mutta sen tyyppimuunnoksen Abies forrestii var. forrestii silmälläpidettäväksi.[1][10]

Merkitys ihmiselle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Forrestinpihtaa on käytetty jonkin verran sahapuuna Kiinassa. Puuta on istutettu puutarhoihin Kiinan ulkopuolella Euroopassa ja Yhdysvalloissa.[1][2]

  • Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 57, 61, 77, 87–89. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 (englanniksi)
  1. a b c d e Zhang, D; Katsuki, T. ja Rushforth, K.: Abies forrestii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 87–89
  3. Junikka, Leo ja Kurtto, Arto: Abies forrestii Coltm.-Rog. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2020.
  4. a b c Earle, Cristopher J.: Abies forrestii The Gymnosperm Database. 17.1.2020. Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)
  5. a b Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Abies forrestii Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)
  6. a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 61 (Key to the species of Section Pseudopicea)
  7. a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 57
  8. a b c Xiang, Qiao-Ping; Wei, Ran; Zhu, Yan-Mei; Harris, A. J. ja Zhang, Xian-Chun: New infrageneric classification of Abies in light of molecular phylogeny and high diversity in western North America. Journal of Systematics and Evolution, syyskuu 2018, 56. vsk, nro 5, s. 562–572. Wiley. doi:10.1111/jse.12458 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)
  9. Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 77
  10. a b Zhang, D.; Katsuki, T. ja Rushforth, K.: Abies forrestii var. forrestii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)
  11. Zhang, D.; Rushforth, K. ja Katsuki, T.: Abies forrestii var. ferreana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)
  12. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Abies georgei' Viitattu 8.12.2022.
  13. Zhang, D.; Katsuki, T. ja Rushforth, K.: Abies forrestii var. georgei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.11.2020. (englanniksi)