Kuparikoivu
Kuparikoivu | |
---|---|
Kuparikoivu Sichuanissa, Kiinassa |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
Alaheimo: | Betuloideae |
Suku: | Koivut Betula |
Laji: | albosinensis |
Kaksiosainen nimi | |
Betula albosinensis |
|
Synonyymit | |
Betula utilis ssp. albosinensis |
|
Katso myös | |
Kuparikoivu (Betula albosinensis) on koivujen (Betula) sukuun kuuluva lehtipuu. Se voidaan luokitella myös himalajankoivun (Betula utilis) alalajiksi.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuparikoivu voi kasvaa noin 30 metriä korkeaksi. Sen rungon kuori eli tuohi on kiiltävää, väriltään oranssia tai punertavaa ja repeilee paperimaisina paloina. Oksat ovat punertavanruskeita.[1]
Kuparikoivun puuaines on kovaa ja tiheää. Sydänpuu on vaaleanpunertavanruskeaa.[1]
Lehtien ruodit ovat 0,5–1,5 cm pitkiä. Lehtilapa on pyöreähkö, 3–8 cm pitkä ja 2–5 cm leveä. Lehtien kärjet ovat teräviä ja laidat toissahalaitaisia. Lehdissä on 10–14 sivusuonta keskisuonen molemmin puolin.[1]
Emikukinnot sijaitsevat yksittäin, pareittain tai kolmittain ja ovat 3–4 cm pitkiä sekä halkaisijaltaan noin 1 cm. Kuparikoivu kukkii touko–kesäkuussa ja tuottaa hedelmiä heinä–elokuussa. Hedelminä olevat pähkylät ovat pyöreitä, halkaisijaltaan 2–3 mm ja niissä on kaksi kalvomaista lenninsiipeä.[1]
Elinympäristö ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuparikoivua kasvaa lämpimän alueen lehtimetsissä 1000–3400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia tavataan Kiinassa yhdeksän eri maakunnan alueella.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuparikoivun puuainesta käytetään moniin eri käyttötarkoituksiin. Kuparikoivua voidaan kasvattaa myös koristekasvina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trees and Shrubs Online: Betula albosinensis (englanniksi)