ARO

SC Auto România S.A.
Perustettu	1957
Lakkautettu	2006
Kotipaikka	Câmpulung-Muscel, Argeş,  Romania
Toimiala	autoteollisuus
Tuotteet	maastoautot, henkilöautot, hyötyajoneuvot
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

ARO (Auto România) oli romanialainen autojen valmistaja, joka oli erikoistunut nelivetoisiin henkilö- ja hyötyajoneuvoihin. Tehdas aloitti 1957, toiminta lopetettiin 2003. AROa valmistettiin lisenssillä myös muualla Euroopassa. Daihatsu-moottorilla varustettua AROa Espanjassa ja Portugalissa nimillä Hisparo ja Portaro. Italiassa ARO-Ciemme valmisti Volkswagen-moottorilla AROja ACM-tuotemerkillä.

AROjen valmistuksen on Tšekin tasavallassa aloittanut uudelleen Auto Max Czech (AMC) -niminen yhtiö. Myös Brasiliassa on valmistettu lisenssillä Aroja.

Moottoreina on käytetty sekä tehtaan omia että lisensillä valmistettuja moottoreita, muu voimalinja oli omaa tuotantoa.

Teollisuuslaitoksen pinta-ala oli isoimmillaan 35 000 neliömetriä. ARO valmisti historiansa aikana yli 380 000 ajoneuvoa, 2/3 osaa tuotannosta meni vientiin 110 maahan, viidessä maanosassa. Ennen vuotta 1989 jo noin 90 % ARO tuotannosta meni vientiin. ARO valmisti myös Romanian autoteollisuuden nopeimman auton, 24-sarjaan kuuluneen, Ford Cosworth V6-moottorisen, 180 hv:n auton nopeus oli yli 190 km/h.

Historia

Câmpulungin teollisuuden historia juontaa vuoteen 1885, kun Letea S.A. rakensi sinne sellu- ja paperitehtaan. Paperitehtaan entisissä rakennuksissa oli toisen maailmansodan Romanian armeijan varastotiloja. Vuonna 1944 siellä aloitti toimintansa yhtiö, joka valmisti muun muassa potkurinlapoja lentokonevalmistaja IAR Brasoville. Vuosina 1945–1950 yhtiö huolsi Romanian ja Neuvostoliiton sotavoimien kalustoa. Vuoden 1950 jälkeen aloitettiin erilaisten maatalouden hyötykalujen valmistus. Vuonna 1953 tehtaan henkilöstö suunnitteli ja rakensi ensimmäisen romanialaisen moottoripyörän IMS-53:n, sitä valmistettiin kaikkiaan 12 kappaletta. Nimi IMS on lyhenne tehtaan nimestä Intereprinderea Metalurgică de Stat. Autotehdas aloitti vuonna 1957 mallilla IMS-57, se oli ensimmäinen IMS-sarjan ajoneuvo ja valmistettiin GAZ-69-lisenssillä. Vuonna 1959 IMS-57-mallin korvasi M59, sitä seurasi 1964 täysin uusi malli M461. Vaikka se perustuikin edeltäjiinsä, M461 oli tekniikaltaan kehittyneempi ja viimeistelyltään tasokkaampi.

1972 ARO esitteli täysin uuden malliston, 24-sarjan, joka sisälsi monia eri moottori- ja koriversioita. ARO 24-sarja sai ”pikkuveljen” 1980, kun 10-sarja esiteltiin. Myös siitä löytyi lukuisia versioitaa, eri moottoreilla ja 4x2 sekä 4x4 vetotavoilla.

Mallit

• ARO IMS (1957–1975)
• ARO 24 (1972–2003)
• ARO 10 (1980–2003)
• 3xx -sarja

ARO 320

• • 320 (kaksi istuinta, kaksi ovea, alusta)
  • Health 323 (ajoneuvo terveydenhuollon yksiköille)
  • 324 (viisi paikkaa, kaksi ovea, alusta)
  • 328 Maxi Taxi (ajoneuvo kaupunkien joukkoliikenteeseen)
  • 330 (kaksi istuinta, kaksi ovea, alusta)

33x 320:n seuraaja, akseliväli 3350 mm, saatavana useita malleja:

• • BB 330 (kippilaitteistolla)
  • 330 C (säiliöauto, 1 000 l:n säiliö)
  • 33 N (umpikori)
  • 332
  • 335 (perustuu 330 malliin, paripyörät taka-akselilla)
  • TC 338 (koululaiskuljetuksiin vaikeakulkuisilla alueilla)
  • 350

35x 330-pohjainen malli, matala maavara ja akseliväli 3 500 mm. Saatavana useita malleja:

• • 350 BC (avolava)
  • 35 S (ambulanssi)
  • 35 M (umpikori)
  • 35 N (umpikori)

4xx-sarja

• • Aro 429 (pikkubussi, akseliväli 4 200 mm)

Aro 12 / Dacia Break - TT

Vuonna 1987 14 autoa tuotettiin yhteistyössä Dacian kanssa. Alusta ja kori oli Dacialta, tekniikka AROlta.

Aro 304 ja 306

Aro mallia 304 valmistettiin vain neljä kappaletta ja ne tehtiin erityisesti Nicolae Ceaușesculle. Erikoispiirteitä oli nahkaverhoilu, sähköinen kattoikkuna, sekä ilmastointi. Virallisesti autot kuuluivat Romanian Kommunistiselle puolueelle (Partidul Comunist Român, PCR)

Yksityistäminen ja vararikko

Vuonna 1998 yhdysvaltalainen liikemies John Perez tarjosi franchise-sopimuksia yhdysvaltalaisille autojen jälleenmyyjille. Noin 200 kauppiasta maksoi myyntioikeuksista 75 000 dollaria, kaikkiaan noin 15 miljoonaa dollaria. Näitä jälleenmyyntioikeuksia kauppasi yhtiö nimeltä East European Imports. ARO esiteltiin myyntiin Varsovan liiton ylijäämävaraston sotilasajoneuvoina. Kun jälleenmyyntisopimukset oli saatu kaupaksi kauppiaita painostettiin autojen ennakkomaksuun, ennen niiden toimittamista Floridassa väitetyksi olleesta terminaalista. Kauppiaat kieltäytyivät tästä ja edellyttivät ehdoksi maksua kun autot on toimitettu. Tämä johti siihen että East European Imports lopetti toimintansa.

Syyskuussa 2003 Romanian valtio teki kaupat ja myi 68,7 % AROsta John Perezin omistamalle Cross Lander-yhtiölle hintaan 180 000 dollaria. Sopimus edellytti, että yhtiö investoisi AROon kaksi miljoonaa dollaria. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Perezin yhtiö myi kaikki AROn työkalut ja tuotantolaitteet pois. Se oli vastoin yksityistämislakia, ja Romanian valtio haastoi 2006 John Perezin oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja asiakirjaväärennöksestä.

John Perezin omistama Cross Lander USA Inc. suunnitteli ARO 244-mallin vientiä Yhdysvaltain markkinoille mallinimellä Cross Lander 244X. Yhtiön rahoitus kuitenkin loppui, joten Cross Lander USA Inc. irtisanoi henkilöstönsä, myi pääkonttorinsa ja lopetti toiminnan helmikuussa 2006.

ARO haettiin konkurssiin kesäkuussa 2006.

Amrom

Vuonna 2006 Amrom Automotive aloitti neuvottelut AROn velkojien kanssa, jotta yhtiö välttyisi konkurssilta. Tarkoitus oli, että Câmpulungin tehtailla tuotettaisiin jatkossakin ajoneuvoja ARO-nimen alla.

Toukokuussa 2007 poliitikko Ion Ratiun pojan, liikemies Nicolae Ratiun omistama yhtiö Landmark Management osti AROn omaisuuden ja tehdasrakennukset hintaan 16,5 miljoonaa RON. Tarkoituksena on teollisuuslaitosten ja infrastruktuurin kunnostaminen ja autojen valmistuksen aloittaminen ARO-nimellä.

Aiheesta muualla

• ARO M461
• Aro 245 4WD
• Romaniankielinen ARO-sivusto
• Espanjankielinen ACM-sivu (Arkistoitu – Internet Archive)