Palkokasvit
Palkokasvit ovat hernekasvien (Fabaceae) heimoon kuuluvia kasveja, joiden hedelmä on palko.
Palkoviljat ovat ravinto- ja rehukäyttöön viljeltyjä palkokasveja, joihin kuuluvat esimerkiksi pavut, linssit ja herneet[1]. Palkoviljat ovat tyypillisesti keittäen kypsennettäviä ravintokasveja. Esimerkiksi maapähkinää ei ole ollut tapana lukea palkoviljaksi, vaikka se onkin ihmisravinnoksi viljelty palkokasvi.[2]
Ennen nimitystä palkokasvit käytettiin oletetusta kaksisirkkaisiin kuuluvasta lahkosta[3], jota joskus pidettiin myös alalahkona[4] ja joka jaettiin kolmeen heimoon: (Papilionaceae (hernekasvit), Mimosaceae ja Caesalpiniaceae.[3][4] Nykyisin näiden kaikkien katsotaan kuuluvan samaan hernekasvien heimoon, joka kuuluu lahkoon Fabales, ja aikaisemman käsityksen mukaiset suppeammat heimot nykyisin alaheimoiksi Faboideae (tai Lotoideae)[3], Mimosoideae ja Caesalpinioideae.
Soijapapu on taloudellisesti tärkein palkokasvi ja maailman tärkein öljykasvi[5]. Palkokasvit ovat keskeisiä myös maanviljelyn kannalta, mikä perustuu ennen kaikkea niiden edulliseen typpitalouteen. Tämä mahdollistaa niiden käytön esimerkiksi maanparannukseen.[6]
Palkoviljalla on tärkeä ravitsemuksellinen rooli etenkin köyhässä Etelä-Aasiassa, jossa nautitaan henkeä kohti keskimäärin 90 grammaa kypsennettyjä palkokasveja päivässä[7].
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkokasveja käytetään sekä ihmisravintona että rehuna. Palkokasveja käytetään yleensä ravinnoksi kuten heinäkasveihin kuuluvaa tavallista viljaa nauttimalla niiden tuleentuneita kuivia siemeniä[6]. Poikkeuksena tästä muodostavat esimerkiksi tuoreena nautittu herne ja leikkopapu[2], josta käytetään myös palot[6].
Palkokasvien siemenissä on runsaasti proteiinia varastoituneena sirkkalehtiin, jotka täyttävät melkein koko siemenen.[6] Palkokasvit ovat olleet vanhastaan yhdessä eläinkunnan tuotteiden kanssa ihmiskunnan tärkeimpiä proteiinin lähteitä. Niillä on edelleen suuri merkitys varsinkin niissä maissa, joissa eläinravintoa ei ole riittävästi käytettävissä tai joissa (erityisesti Intiassa) uskonnolliset syyt rajoittavat eläinravinnon käyttöä.[6] Huomattava merkitys on ollut myös sillä seikalla, että palkokasvien proteiini sisältää runsaasti välttämättömiin aminohappoihin kuuluvaa lysiiniä, jota viljatuotteissa on niukasti, vaikka niissäkin on kohtalaisesti proteiinia.[6]
Viljelykasvina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkokasveja on viljelty maanviljelyksen alkuajoista saakka[6]. Lähes jokaisella alueella, jossa maanviljelys mahdollisesti on keksitty itsenäisesti, on viljelyskasvien valikoimaan alusta lähtien sisältynyt myös yksi tai useampi palkokasvi:[8] Lähi-idässä herne ja linssi[9][8], Intiassa hyasinttipapu sekä musta ja vihreä mungopapu,[8] Kiinassa soijapapu, adsukipapu ja mungopapu,[8] Länsi-Afrikassa pitkäpapu, Väli-Amerikassa tavallinen papu, arizonanpapu ja ruusupapu sekä Andeilla limanpapu ja maapähkinä.[8]
Palkokasvien tärkeä merkitys viljelyskasveina perustuu ennen kaikkea niiden edulliseen typpitalouteen. Niiden juurissa on Rhizobium-suvun bakteereita, jotka kykenevät sitomaan ilmasta typpeä ja valmistamaan siitä aminohappoja, joita isäntäkasvi kykenee käyttämään hyväkseen. Tämän vuoksi niiden viljelyksessä ei yleensä tarvita typpilannoitteita.[6] Samasta syystä niitä voidaan käyttää myös maanparannukseen kyntämällä niiden vihreä kasvusto maan alle tai viljelemällä niitä vuoroviljelyssä viljojen kanssa[6]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tärkeimpien palkokasvien sato koko maailmassa keskimäärin vuosina 1993–1995[10]
| Kasvi | Tieteellinen nimi | Sato (miljoonia tonneja) | Viljelyala (miljoonia hehtaareja) | Tärkeimmät tuotantoalueet |
|---|---|---|---|---|
| Soijapapu | Glycine max | 125,7 | 62,0 | Yhdysvallat, Brasilia, Kiina, Argentiina[11] |
| Maapähkinä | Arachis hypogaea | 33,7 | 32,1 | Kiina, Intia, Yhdysvallat, monet Afrikan ja Aasian maat[12] |
| Papu | Phaseolus[13] | 17,4 | 26,5 | Intia, Brasilia, Kiina, Meksiko, Yhdysvallat; vihreitä papuja tuottavat eniten Kiina, Turkki ja monet Euroopan maat |
| Herne | Pisum sativum | 13,8 | 7,9 | Ranska, Ukraina, Venäjä, Kiina, Kanada, Yhdysvallat[14] |
| Kahviherne (kikherne) | Cicer arietinum | 7,3 | 10,4 | Intia[15] |
| Härkäpapu | Vicia faba | 3,7 | 2,9 | Kiina, Egypti, Etiopia[16] |
| Linssi | Lens culinaris | 2,8 | 2,4 | Välimeren maat, Intia, Kanada[17] |
Edellä lueteltujen lisäksi ainakin paikallisesti merkittäviä, ihmisravinnoksikin viljeltyjä palkokasveja ovat lehmänpapu (Vigna unguiculata), mungopapu (Vicia radiata) ja adsukipapu (Vicia angularis)[18] sekä trooppiset kyyhkyherne (Cajanus cajan), siipipapu eli goanpapu (Psophocarpus tetragonolobus), hyasinttipapu (Dolichos lablab) ja Canavalia ensiformis.[19] Rehuksi viljellään laajalti myös muun muassa apiloita (Trifolium), lupiineja (Lupinus) ja mailasta (Medicago).[20]
Kulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Aasiassa syödään keskimäärin yli 90 grammaa kypsiä palkokasveja päivässä henkeä kohti, mikä on selvästi enemmän kuin muissa maanosissa. Afrikassa, Kiinassa, Kaakkois-Aasiassa, Etelä-ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa niitä syödään alle 30 grammaa päivässä.[7] Japanilaiset nauttivat keskimäärin 60 grammaa palkokasveja päivässä[21].
Suomessa syödään 13 grammaa palkokasveja päivässä[22].
Ravintoarvot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Makroravinteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkoviljojen siemenet sisältävät tyypillisesti runsaahkosti hiilihydraattia ja proteiinia[23]. Joidenkin palkokasvien kuten soijapavun ja maapähkinän siemenissä on myös runsaasti rasvaa[5].
Suojaravinteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkokasvit sisältävät merkittävästi folaattia[24]. Valkeissa pavuissa on myös runsaasti kaliumia[25].
Pavut ja herneet sisältävät lisäksi runsaasti rautaa[26][27]. Rauta esiintyy niissä kuitenkin eläinkunnan tuotteiden rautaa huonommin imeytyvänä nonhemirautana (Fe3+). Pavut sisältävät lisäksi runsaasti raudan imeytymistä heikentävää fytaattia.[28] Elimistö kykeneekin hyödyntämään vain noin 2 promillea papujen sisältämästä raudasta[29].
Suositukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion ravitsemusneuvottelukunta kehottaa ihmisiä syömään desilitran palkokasveja päivässä.[24]
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myönteiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkokasvit sisältävät merkittävästi liukoista ravintokuitua, jonka saanti edistää hyödyllisten suolistomikrobien kasvua. Palkokasvien kuitu monipuolistaa tehokkaasti suolistomikrobistoa, koska se poikkeaa rakenteeltaan muiden kasvikunnan tuotteiden sisältämistä kuiduista.[24]
Perunan, riisin, makaronin tai leivän korvaaminen kuivaherneillä, linsseillä tai pavuilla vähentää myös hiukan aterianjälkeistä verensokerin nousua[30].
Kielteiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkokasvit sisältävät runsaasti nikkeliä, jota kolmannes suomalaisista sai yli EFSA:n määrittämän siedettävän päiväsaannin enimmäisarvon vuonna 2012[31].
Palkokasveissa esiintyvät lektiinit ovat myrkyllisiä ja häiritsevät proteiinien käsittelyä ruoansulatuksessa[32]. Papuja on keitettävä tämän vuoksi liotuksen jälkeen painekattilassa tunnin verran. Myös linssejä on keitettävä pitkään.[33] Säilykepapujen on havaittu olevan turvallisia, koska niitä on kypsennetty riittävästi[34].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Palkokasvit Martat. Viitattu 10.11.2024.
- ↑ a b Osmo Tupeinen: Ruoka-ainetaulukko. 29.-30. painos. Otava 1993.
- ↑ a b c Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo–Qv), s. 3049, art. Palkokasvit. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0
- ↑ a b Nykysuomen sanakirja, 2. osa (L–R), s. 191. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 0-09106-5.
- ↑ a b Rousi, s. 142
- ↑ a b c d e f g h i Arne Rousi: ”Palkokasvit - typpispesialistit”, Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 116–117. WSOY, 1997. 951-0-21295-4
- ↑ a b Diet, cardiovascular disease, and mortality in 80 countries academic.oup.com. Viitattu 28.9.2023.
- ↑ a b c d e Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs : ihmisen yhteiskuntien kohtalot, s. 133–137. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9
- ↑ Rousi, s. 120, 123
- ↑ Rousi, s. 123, 145
- ↑ Rousi, s. 144
- ↑ Rousi, s. 149
- ↑ Rousi, s. 123, 128; Pavuiksi on tässä laskettu kaikki Phaseolus-suvun viljellyt lajit, joista tärkein on tarhapapu, Phaseolus vulgaris
- ↑ Rousi, s. 122
- ↑ Rousi, s. 128
- ↑ Rousi, s. 126
- ↑ Rousi, s. 125
- ↑ Rousi, s. 133–134
- ↑ Rousi, s. 134–135
- ↑ Rousi, s. 119
- ↑ Mizuka Higashiguchi, Toshiyuki Onoda, Tanvir Chowdhury Turin, Kiyomi Sakata: Calcium Intake and Associated Factors in a General Japanese Population: Baseline Data of NIPPON DATA80/90 and the National Nutrition Survey. Journal of Epidemiology, 5.5.2010, 20. vsk, nro Suppl 3, s. S549–S556. PubMed:20351477 doi:10.2188/jea.JE20090224 ISSN 0917-5040 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 17.5.2023 Politiikkasuositus: Kotimaiset palkokasvit edistävät kestävää ruokajärjestelmää. https://www.luke.fi/fi/uutiset/politiikkasuositus-kotimaiset-palkokasvit-edistavat-kestavaa-ruokajarjestelmaa-0
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 10.11.2024.
- ↑ a b c Susanna Rokka, Juha Heikkilä, Jarkko Hellström, Eila Järvenpää, Minna Kahala, Marjo Keskitalo: Palkokasvit elintarvikkeena : Opas palkokasvien elintarvikekäytöstä. Luonnonvarakeskus, Luke, 2018. ISBN 978-952-326-543-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2020).
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 11.12.2023.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 11.12.2023.
- ↑ Dietary Determinants of and Possible Solutions to Iron Deficiency for Young Women Living in Industrialized Countries: A Review. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4179187/
- ↑ Sabrina Feitosa, Ralf Greiner, Ann-Katrin Meinhardt, Alexandra Müller, Deusdélia T. Almeida, Clemens Posten: Effect of Traditional Household Processes on Iron, Zinc and Copper Bioaccessibility in Black Bean (Phaseolus vulgaris L.). Foods, 31.7.2018, 7. vsk, nro 8, s. 123. PubMed:30065167 doi:10.3390/foods7080123 ISSN 2304-8158 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pulse consumption improves indices of glycemic control in adults with and without type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis of acute and long-term randomized controlled trials. https://link.springer.com/article/10.1007/s00394-021-02685-y
- ↑ Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 2020. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/ruokaviraston_tutkimuksia_1_2020_finaali.pdf
- ↑ Fytokemikaalit (mm. karotenoidit, flavonoidit, kasvisterolit ja -stanolit) Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 12.3.2022.
- ↑ LECTINS IN FOODS AND THEIR RELATION TO STARCH DIGESTIBILITY. Ramona L. Rea, M.Sc., Lilian U. Thompson, Ph.D. and David J.A. Jenkins, D.M. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0271531785801056
- ↑ JC Rodhouse et al: Red kidney bean poisoning in the UK: an analysis of 50 suspected incidents between 1976 and 1989. Epidemiology and Infection, 1990, 105. vsk, nro 3, s. 485–491. PubMed:2249712 ISSN 0950-2688 Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palkokasvit Wikimedia Commonsissa
