Zu Mantua in Banden

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hoferin viimeinen matka, Karl Karger, 1872

Zu Mantua in Banden, Itävallassa myös Andreas-Hofer-Lied, on yksi tunnetuimmista itävaltalaisista kansanlauluista ja vuodesta 1948 Itävallan Tirolin osavaltion tunnuslaulu. Vuonna 2004 Etelä-Tirolin parlamentti hylkäsi ehdotuksen laulun ottamisesta saksankielisen Etelä-Tirolin maakuntalauluksi italiankielisen vähemmistön vuoksi. Se on kuitenkin Bozner Bergsteigerliedin tavoin maakunnan saksankielisen yhteisön epävirallinen hymni.

Zu Mantua in Bandenin sanat on kirjoittanut saksalainen runoilija ja kirjailija Julius Mosen vuonna 1831 ja sen on säveltänyt Leopold Knebelsberger vuonna 1844. Laulu käsittelee itävaltalaisen majatalonpitäjän, Viidennen liittokunnan sodan aikana vuonna 1809 Ranskan ja Baijerin miehitystä vastaan kapinoineen Andreas Hoferin kuolemaa. Kun Itävallan keisari Frans I oli allekirjoittanut sodan päättäneen Schönbrunnin rauhan loppuvuonna 1809, Hofer jäi häviäjien puolelle. Ranskan joukot teloittivat hänet petettynä ja vangittuna Napoleonin henkilökohtaisella käskyllä Mantovassa Italiassa 20. helmikuuta 1810.

Vormärzin aikakaudelta ennen vuotta 1848 peräisin oleva kappale tuli suosituksi, koska Andreas Hofer esitetään siinä pangermanismin edistäjänä Itävallassa erityisesti Italian irredentismiä vastaan. Tämän vuoksi se on joutunut viime aikoina kritiikin kohteeksi. Vaikka se on ollut virallinen aluehymni vuodesta 1948, vuodesta 1972 lähtien on ollut laitonta ja jopa 2 000 euron sakon uhalla kiellettyä laulaa parodiaversioita laulusta tai muuttaa sanoja muuten niin, että se voisi halventaa Tirolin väestöä. Alkujaan oli kiellettyä laulaa mitä tahansa poikkeavia sanoituksia hymnin melodiaan, mutta tämä poistettiin sen jälkeen, kun Zu Mantua in Bandenin säveltä käyttävä suosittu sosialistikappale Dem Morgenrot entgegen oli laulettu SPÖ:n järjestämässä tapahtumassa vuonna 2004.

Julius Mosen
Leopold Knebelsberger

1. Zu Mantua in Banden
Der treue Hofer war,
In Mantua zum Tode
Führt ihn der Feinde Schar.
Es blutete der Brüder Herz,
Ganz Deutschland, ach, in Schmach und Schmerz.
|: Mit ihm das Land Tirol,
Mit ihm das Land Tirol.:|

2. Die Hände auf dem Rücken
Der Sandwirt Hofer ging,
Mit ruhig festen Schritten,
Ihm schien der Tod gering.
Der Tod, den er so manchesmal,
Vom Iselberg geschickt ins Tal,
|: Im heil’gen Land Tirol,
Im heil’gen Land Tirol.:|

3. Doch als aus Kerkergittern
Im festen Mantua
Die treuen Waffenbrüder
Die Händ’ er strecken sah,
Da rief er laut: „Gott sei mit euch,
Mit dem verrat’nen Deutschen Reich,
|: Und mit dem Land Tirol,
Und mit dem Land Tirol.“:|

4. Dem Tambour will der Wirbel
Nicht unterm Schlegel vor,
Als nun der Sandwirt Hofer
Schritt durch das finst’re Tor,
Der Sandwirt, noch in Banden frei,
Dort stand er fest auf der Bastei.
|: Der Mann vom Land Tirol,
Der Mann vom Land Tirol.:|

5. Dort sollt’ er niederknien,
Er sprach: „Das tu ich nit!
Will sterben, wie ich stehe,
Will sterben, wie ich stritt!
So wie ich steh’ auf dieser Schanz’,
Es leb’ mein guter Kaiser Franz,
|: Mit ihm das Land Tirol!
Mit ihm das Land Tirol!“:|

6. Und von der Hand die Binde
Nimmt ihm der Korporal;
Und Sandwirt Hofer betet
Allhier zum letzten Mal;
Dann ruft er: „Nun, so trefft mich recht!
Gebt Feuer! – Ach, wie schießt ihr schlecht!
|: Ade, mein Land Tirol!
Ade, mein Land Tirol!“:|

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Zu Mantua in Banden