Zolota Lypa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zolota Lypa
ukr. Золота́ Ли́па
Kaštalivka-kosteikkoalue on paikallisesti tärkeä lintujen suojelualue Zolota Lypa-joen virtauksesta syntyneen järven luoteisosassa Berežanyn laitamilla.[1]
Kaštalivka-kosteikkoalue on paikallisesti tärkeä lintujen suojelualue Zolota Lypa-joen virtauksesta syntyneen järven luoteisosassa Berežanyn laitamilla.[1]
Alkulähde Maidan Holohirs’kyin kylä, Zolotšivin piiri, Lvivin alue
49°46′05″N, 24°47′15″E
Laskupaikka Dnestr, Ivano-Frankivskin piiri, Ivano-Frankivskin alue
48°58′51″N, 25°04′18″E
Maat Ukraina Ukraina
Pituus 85[2], 126[3][4] tai 127[2][5] km
Alkulähteen korkeus 426[6] m
Virtaama 3,95[7] m³/s
Valuma-alue 1 310[8] tai 1 440[5] km²

Zolota Lypa (ukr. Золота́ Ли́па) eli Kultainen Lehmus on Ukrainassa Lvivin alueen itäosassa ja Ternopilin alueen länsiosassa virtaava Dnestrin vasen sivujoki.[3]

Putous Zolota Lypalla Berežanyssa v. 1915–1916

Kaupungeista Zolota Lypan varrella sijaitsee entinen piirikeskus Berežany.

Ensimmäisen maailmasodan aikana sen rannoilla käytiin Galitsian taistelun yksi vuoden 1914 laajin Itävalta-Unkarin sotilasyksikköjen 13. elokuuta alkanut vastarynnäkkö.[8] Myös Brusilovin hyökkäyksen rankimmat taistelut käytiin Berežanyn lipeillä.[9] Vuonna 1916 elokuun viimeisenä päivänä Brusilovin sotajoukot taistelivat Zolota Lypa- ja Hnyla Lypa-jokien eli kahden Lypan välissä, jolloin voittivat ensin kaksi itävaltalaista armeijakuntaa ja sitten mursivat saksalaisten Eteläarmeijan rintaman.[10]

Joen nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanetymologisesti joen nimi yhdistetään suosittuun legendaan, minkä mukaan joki sai nimensä niin puhtaasta, hyvästä ja maukkaasta vedestään, kuin se olisi ollut lehmuskukkien täyttämä. Sellaisessa vedessä pesty paita hehkui niin valkoiselta, että sitä oli vaikea nähdä. Siitä jokea alettiin kutsua Lypaksi tai Lipaksi. Mutta eräänä päivänä jokeen upposi pakenevan tataarimirzan kärry täynnä kultaa, mitä ihmiset etsivät vedestä pitkään, ja siitä johtui joen nimi ”Zolota” eli kulta.[11]

Joen kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zolota Lypa eli Kultainen Lehmus saa alkunsa lähellä Maidan Holohirs’kyin kylää Lvivin alueella Zolotšivin piirissä ja yhdistyy oikeanpuolisen Hnyla Lypan kanssa vähän Holohoryn kylän jälkeen. Joidenkin lähteiden mukaan tämä joki saa varsinaisesti alkunsa Läntisen eli Dunaivin Kultaisen Lehmuksen ja Itäisen eli Pomorjanin Kultaisen Lehmuksen yhtymäkohdassa Ternopilin alueella Länsi-Ukrainassa noin 4 kilometriä ennen Berežanya, lähellä Žukivin kylää oikeanpuolisella rannalla[12] tai Hynovitšin kylää vastakkaisella, vasemmalla puolella.[13] Sitä ennen molempien kulku rinta rinnan jatkuu melko pitkään. Zolota Lypa virtaa pohjoisesta etelään läpi Ternopilin alueen entisten Berežanyn, Monastyryskan ja Pidhaitsin taikka nykyisen Tšortkivin piirin ja Lvivin alueen Zolotšivin ja entisen Peremyšljanyin taikka nykyisen Lvivin piirin. Zolota Lypan varrella sijaitsevan entisen piirikeskuksen Berežanyn pohjoisosassa joki virtaa suuren, noin kolmen[7] tai Ukrainan maantieteen tietosanakirjan mukaan kahdeksan[14] kilometriä pitkän järven läpi.[2]

Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin mukaan Zolota Lypan pituus on 126[3], mutta joissakin lähteissä pituudeksi mainitaan joko 85[2] tai 127[2] kilometriä. Lähellä Maidan Holohirs’kyin kylää sijaitsevan lähteen korkeus merenpinnasta on 426 metriä[5], joen leveys 5–15 ja maksimileveys 50 metriä, keskisyvyys 0,5–2,0 ja maksimi 3,2 metriä. Joki tulvii runsaimmillaan keväällä[15], jolloin tulvatasangolla voi olla leveyttä 40 metristä 1,5 kilometriin.[5] Joen kaltevuus on 1,4 m/km[13], keskimääräinen virtaama 3,95 m³/s[7] ja valuma-alueen pinta-ala joko 1 310[8] tai 1 440 neliökilometriä (km²). Zolota Lypa virtaa Dnestriin lähellä samannimistä kylää entisessä Tlumatšin, nykyisessä Ivano-Frankivskin piirissä, joten sen viimeiset sata metriä jäävät virallisesti Ivano-Frankivskin alueelle[2] eli Pry- tai Prikarpatiaan Koillis-Karpatian juurella.[16]


Yläjuoksullaan Zolota Lypa virtaa leveässä soisessa laaksossa, jolla on korkeat metsäiset ja paikoittain vesakoituneet rinteet. Jokilaakso on enimmäkseen puolisuunnikkaan muotoinen, 50-80 metriä leveä ja sekä avoin että paikoittain puiden ja pensaiden umpeen kasvama. Joen uoma on Berežanyn kaupungista Potutorivin kylään saakka melko suora[7], muuten kohtalaisen mutkainen[2] ja Zavadivkan kylästä alajuoksulle saakka erittäin mutkainen. Zolota Lypan ylä- ja keskijuoksulla pohjaveden esiintymät aiheuttavat vaihtelevia lämpöolosuhteita ja talvilämpötilojen nousun, joten jää sulaa aika ajoin. Kokonaan joki jäätyy yksistään ankarina talvina ja kevään jääpeitettä voi havaita vain alajuoksulla.[15] Zolota Lypa saa täydennystä enimmäkseen lumen sulamis- ja sadevesistä[2][5] ja on vesipitoisuudeltaan Ternopilin alueen toiseksi suurin joki.[13][15] Zolota Lypalla on 21 patoa, joista 10 on vesivoimapatoja.[14]

Žukivin järvi

Sivujoet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin sivulla 41 Zolota Lypan vasemmanpuolisiksi sivujoiksi luetellaan lähellä Dunaivin kylää siihen päättyvä 15 kilometrin pituinen Hnyla Lypa[7], lähellä Žukivin stavia eli varastoallasta yhdistyvä 39 kilometrinen Zhidna Zolota Lypa eli Itäinen Kultainen Lehmus ja 26 kilometriä pitkä Tseniivka. Oikeanpuoliset ovat tämän luettelon mukaisesti 10 kilometrin pituinen Bila- ja 13 kilometrinen nimetön joki.[3] Joidenkin lähteiden mukaan oikeanpuolisiin kuuluvat vielä lähellä Žukivin varastoallasta Zolota Lypan kohtaama Hory (8 km) yhdessä lähes 7 kilometrisen Verbovetsin kanssa ja lähellä Višnitšitskan kylää Peremyšljanyin piirissä 8 kilometriä pitkä Lonivka. Joissakin lähteissä oikeanpuolisten sivujokien joukossa mainitaan Zahidna Zolota Lypa ja ennen Berežanyn stavia eli varastoallasta Zolota Lypaan päättyvä ja kuivuva noin 10,72 kilometriä pitkä Hai-joki.[7]

Joen ekologinen tilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesilintuja Zolota Lypalla

Zolota Lypa-joen valuma-alue lähteeltä suulle jää Fennosarmatian kratonin kallioperäisen Podilian tai Podolian ylämaan länsiosan reuna-alueelle, missä jokea ympäröivän maaston kaltevuus ja tulvatasanteet johtavat alueen tasomaiseen huuhteluun ja kosteikkojen muodostumiseen. Jokilaaksossa esiintyy kukkuloisia harjanteita ja harjujen välisiä painaumia, turpeisia tulva-alueita ja rotkoja. Siinä erottuvat muinoin vehreät niittykasvillisuuden peittämät alueet mustamultaisella maaperällä. Nykyisin yläjuoksun niittyjen liiallisen kynnön, viljan- ja teollisuuskasvienviljelyn aiheuttama huuhtoutuminen kulkeutuu tulvatasanteita ja joenuomien rinteitä pitkin ja lisää veden sameutta. Jokeen johdetaan kotieläinkasvatuksien, teollisuuden ja kunnallisyrityksien käsittelemättömät jätevedet.[7]

Epäsuotuisista ympäristöolosuhteista johtuvasti Zolota Lypa saastuu, joki on muuttunut paljon matalammaksi[17], ohenee ja kuivuu varsinkin Berežanyn alueella. Paikallisten asukkaiden mielestä kuivuva joki muistuttaa maitovirtaa[18] ja on täynnä siihen kaatuneita puita. Kultaisen Lehmusjoen virratessa läpi alueellisesti tärkeän kaupungin jäteveden saastuttama jokivesi on saasteasteeltaan likaisinta ja joki haisee.[17] Lähempänä suuta sijaitsevan Granitnen kylän lipeillä vesi on puhtainta, koska näillä laitamilla on paljon kyntämättömiä niittyjä ja metsäisiä alueita, joista ihmisten asumukset ovat kaukana. Yleistä ekologista nykytilannetta Zolota Lypa-joella voi pitää epätyydyttävänä.[19]

Zolota Lypan vettä käytetään maatalouteen, virkistys- ja kalankasvatustarkoituksiin[13][20], tekniseen vesihuoltoon ja monien lampien täyttöön.[15] Jokilaakson maita käytetään laitumina ja heinäpeltoina. Tärkeä osa Zolota Lypan ekosysteemiä on ranta- ja vesikasvillisuus, josta hallitseva on ruoko. Täältä löytyy myös yleensä kosteissa paikoissa kasvavia poppeleita ja pyökkejä, korkeita pajupensaita ja voi tavata sarakasveja. Joella on rikas eläimistö mm. runsaasti nilviäisiä ja äyriäisiä ja suuri määrä erilaisia kaloja kuten haukea, karppeja, ruutanoita. Siihen istutetaan hopeapaksuotsaa, marmoripaksuotsaa ja karppeja.[20] Berežanyn järven luoteisosassa sijaitseva 60 hehtaarin kokoinen vuonna 1994 perustettu Kaštalivkan vesistön- että linnustonsuojelualue on paikallisesti tärkeä kosteikkoalue linnuille.[1] Joella pesii monenlaisia vesilintuja, enimmäkseen joutsenia.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Кашталівка, гідро-орнітологічний заказник (Kaštalivkan vesistön-linnustonsuojelualue) 18.1.2024. ukr. Тернопільщина , Ternopištšyna). Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Річка Золота Липа (притока Дністра): карта, фото, опис (Zolota Lypa -joki (Dnestrin sivujoki): kartta, valokuva, kuvaus) ukr. Дримба , Drymba. Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d Каталог річок України (Ukrainan jokien luettelo) 1957. ukr. Академія наук Української Рср, Akademia nauk Ukrainskoi Rsr. Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)
  4. ↑ Zolota Lypa River (Zolota Lypa-joki) Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e L.P.Tsarik: Золотая Липа (Zolota Lypa) 2010. ukr. Енциклопедія Сучасної України , Entsyklopedia Sutšasnoi Ukraini Encyclopedia of Modern Ukraine. Arkistoitu 9.5.2021. Viitattu 09.04.2024. (ukrainaksi)
  6. ↑ Река Золотая Липа (Zolota Lypa-joki) rybalka.tv. Viitattu 11.4.2024. (venäjäksi)
  7. ↑ a b c d e f g N. Tyha: Геоекологічний стан річки Золота Липа (Zolota Lypa-joen geoekologinen tila) Ternopilin Volodymyr Hniatukin niminen Kasvatustieteellinen Yliopisto. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  8. ↑ a b c Золотая Липа (Zolota Lypa) Spravotšnik terminov. Viitattu 11.4.2024. (venäjäksi)
  9. ↑ Viacheslav Nikitin: Suomen armeijan venäläinen perintö: Tsaarin upseerit ja itänaapurin kalusto Suomen puolustusvoimissa 1918-1948 15.10.2018. books.google.fi. Viitattu 11.4.2024.
  10. ↑ Mirko Harjula: Ryssänupseerit 2013. books.google.fi. Viitattu 11.4.2024.
  11. ↑ Mykhailo Kryštšuk: Легенди Тернопілля. Походження назви річки Золота Липа (Ternopilin legendoja. Zolota Lypa-joen nimen alkuperä) 1978. Tourclub Ternopil. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  12. ↑ Джерело - витік річки Золота Липа Західна (с.Майдан-Гологірський, Львівська обл.): карта, фото, опис (Zolota Lypa Zakhidna-joen alkulähde (Maidan-Hologirskyin kylä, Lvivin alue): kartta, valokuva, kuvaus) ukr. Дримба , Drymba. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  13. ↑ a b c d Золота Липа, річка (Zolota Lypa, joki) 18.01.2024. ukr. Тернопільщина , Ternopištšyna). Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  14. ↑ a b Zolota Lypa (Золота Липа) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: З–О, s. 55. 1990. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  15. ↑ a b c d Поверхневі води. Водні ресурси (Pintavedet. Vesivarat) ukr. Тернопільський національний педагогічний університет імені Володимира Гнатюка , Ternopilskji natsionalnji pedagogitšeskji universitet Volodymyra Hnatjuka. Arkistoitu 25.5.2024. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  16. ↑ На Прикарпатті у річку Золота Липа заселили рибу (Kalat laskettiin Zolota Lypa-jokeen kasvamaan Prykarpatiassa) kurs.if.ua. 5.5.2022. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  17. ↑ a b Легендарна річка на Тернопільщині перетворюється у багнівку (фотофакт) (Legendaarinen joki Ternopilin alueella muuttuu mudaksi (kuvafakta)) 17.1.2020. ternopoliany.te.ua. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  18. ↑ На Бережанщині висихає річка Золота Липа (Berežanyssa Zolota Lypa-joki on kuivumassa) 30.7.2020. Viitattu 11.4.2024. (ukrainaksi)
  19. ↑ V. O. Khomenchuk, B. Z. Lyavrin, V. Z. Kurant: Morphometric indicators of some fish species from little rivers of the Western Podillia as a water pollution indicator (Joidenkin kalalajien morfometriset indikaattorit Länsi-Podillian pienen jokien veden saastumisen indikaattoreina) 2020. engl. Ternopil Volodymyr Hnatiuk National Pedagogical University . Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  20. ↑ a b У річку Золота Липа на Прикарпатті випустили майже 3000 мальків товстолоба та коропа (Lähes 3000 pientä hopeapaksuotsaa ja karpinpoikasta päästettiin Zolota Lypa-jokeen Prykarpattialla) 27.4.2023. kurs.if.ua. Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zolota_Lypa&oldid=22635757”