Zinovjev-kirje
Zinovjev-kirje oli vuonna 1924 Britanniassa julkisuuteen tuotu väärennetty kirje, jossa yllytettiin Britannian ja sen siirtomaiden kommunisteja mellakointiin ja hyökkäilyyn yhteiskuntajärjestystä vastaan neuvostoliittolaisen Kommunistisen internationaalin (Komintern) toimeenpanevan komitean puheenjohtajan Grigori Zinovjevin nimissä. Kirje oli osoitettu Ison-Britannian kommunistisen puolueen (CPGB) keskuskomitealle. Väärennöksen tarkoituksena oli todistaa, että työväenpuolueen ja kommunistisen puolueen välillä olisi yhteys Neuvostoliittoon, ja näin aiheuttaa vaalitappio pääministeri Ramsay MacDonaldin johtamalle työväenpuolueen hallitukselle.[1] Kirjeen alkuperästä ja väärennöksen mahdollisesta tilaajasta on kehitelty erilaisia teorioita.[2]
Kirjeen julkaisi konservatiivinen Daily Mail -lehti 25. lokakuuta 1924, vain neljä päivää ennen ennenaikaisia parlamenttivaaleja, jolloin aikaa sen aitouden selvittämiseen tai kiistämiseen ei juuri jäänyt.[3][1] Daily Mail julkaisi samassa yhteydessä myös pääkirjoituksen, jossa työväenpuolueen johtoa syytettiin veljeilystä kommunistien kanssa ja jopa käskyjen ottamisesta näiltä. Kirje asetti MacDonaldin hallituksen huonoon valoon, sillä hallitus oli hiljattain tunnustanut diplomaattisesti Neuvostoliiton ja pyrkinyt normalisoimaan Britannian suhteita maahan. Vaikka sekä työväenpuolueen että Neuvostoliiton johto kiisti kirjeen aitouden, se aiheutti Britanniassa ”punapelon”. Konservatiivipuolue sai vaalivoiton.[3] Liberaalipuolueen tukema MacDonaldin vähemmistöhallitus oli jo aiemmin kaatunut epäluottamusäänestykseen.[1]
Kirjeen allekirjoittajiksi oli merkitty Zinovjevin lisäksi Kominternin toimeenpanevan komitean brittiedustaja Arthur MacManus sekä sen sihteeri Otto Wille Kuusinen.
Tiedot ja teoriat kirjeen väärentäjästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1967 Sunday Times julkaisi tiedon, että Zinovjev-kirjeen oli todellisuudessa laatinut joukko Berliinissä asuneita venäläisiä valkoisia emigrantteja, joiden motiivi olisi ollut estää työväenpuolueen ajama Britannian ja Neuvostoliiton diplomaattisten suhteiden normalisointi. Sunday Timesin väite käynnisti Britannian ulkoministeriössä ensimmäisen sisäisen tutkinnan kirjeen alkuperästä. Tutkinnan tulos julistettiin salaiseksi materiaaliksi eikä sitä julkaistu.[1]
Entinen agentti ja historiantutkija Gordon Brook-Shepherd on päätynyt tulkintaan, jonka mukaan Zinovjev-kirjeen laati Britannian tiedustelupalvelun Secret Intelligence Servicen (SIS eli MI6) palveluksessa ollut luutnantti Ivan D. Pokrovski Riiassa Latviassa. Toimeksiantajana esiintyi puolestaan salanimeä kapteeni Black käyttänyt henkilö.[4]
Vuonna 1998 Tony Blairin johtama työväenpuolueen hallitus nimitti ulkoministeriön historiantutkijan Gill Bennettin tutkimaan Zinovjev-kirjeen alkuperää. Bennettin tutkimukset päätyivät siihen lopputulokseen, että kirjeen laati joukko Riiassa asuneita venäläisiä valkoisia emigrantteja, jotka olivat toimittaneet kirjeen Britannian salaisen palvelun agenttien haltuun. Bennettin mukaan salainen palvelu joko tilasi kirjeen venäläisiltä emigranteilta tai pelkästään käytti väärennöksen sisältöä hyväkseen. Kirje lähetettiin Lontooseen, missä SIS tutki sen sisällön. Kaksi SIS:n agenttia, Desmond Morton ja Joseph Ball, toimittivat kirjeen sekä ulkoministeriöön että Daily Mailin toimitukseen muutamaa päivää ennen vaaleja. Sekä Mortonilla että Ballilla oli yhteyksiä konservatiivipuolueeseen. Bennettin tutkimuksen tuloksena todettiin, ettei SIS:llä ollut mitään osuutta kirjeen laatimisessa ja ettei kyse ollut salaliitosta, vaikka SIS:n henkilökunnassa oli konservatiivipuolueen kannattajia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Chaline, Eric: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana, s. 112–116. (Punikit piilosilla: Zinojevin kirje) Suomentanut Leena Nilsson. Schildts, 2011. ISBN 978-951-50-2122-9
- ↑ Sarsila, Juhani: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 101–103. Otava, 1988. ISBN 951-1-09981-7
- ↑ a b Gordon, Stuart: Suuri huijausten kirja, s. 408–409. Espoo: Euroword, 1999. ISBN 951-654-034-1
- ↑ Mainio, Aleksi: Terroristien pesä: Suomi ja taistelu Venäjästä 1918-1939. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-288-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zinovjev-kirjeen teksti (englanniksi) Wikisource
- Zinoviev Letter (englanniksi) Spartacus Educational (John Simkin)