Zeus tutkittavana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zeus tutkittavana
Ζεὺς ἐλεγχόμενος
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Aapo Junkola
Julkaistu 1996
ISBN 952-90-8072-7
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Zeus tutkittavana (m.kreik. Ζεὺς ἐλεγχόμενος, Zeus elenkhomenos; lat. Jupiter confutatus) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka käsittelee kreikkalaisen mytologian sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Lukianos on kirjoittanut teoksen noin vuonna 160. Se on saanut vaikutteita Menippoksen tyylistä eli niin kutsutuista menippolaisista satiireista.[1]

Teos on suomennettu kahdesti: Kaarle Hirvonen suomensi sen vuonna 1983 nimellä Zeus kovilla. Aapo Junkolan suomennos on vuodelta 1996.

Teos on muodoltaan dialogi, jossa keskustelevat Zeus sekä Kyniskos (”koiranpentu”, ”pikku kyynikko”), joka on Lukianoksen itsensä salanimi.[1] Kyniskos pyytää Zeukselta vain yhtä helposti toteutettavaa asiaa, vastausta yhteen kysymykseensä.[2] Keskustelun kuluessa hän päätyy kuitenkin ahdistelemaan Zeusta kysymyksillään yhä enemmän.

Kyniskos kysyy aluksi sitä, pitääkö Homeroksen ja Hesiodoksen runojen kuvaus Kohtalottarista paikkansa, toisin sanoen määräävätkö he todella kaikkien ihmisten kohtalot. Zeus myöntää tämän pitävän paikkansa.[2]

Kyniskos johtaa tästä sen päätelmän, ettei Zeuksella ja muilla jumalilla ole tällöin mitään määräysvaltaa ihmisten tekemisiin, ja tällöin ihmisten uhrit ja rukouksetkin ovat aivan turhia. Zeus myöntää sen; hän sanookin uhrien olevan vain kunnianosoituksia jumalille, koska he ovat ihmisiä ylempiä.[3]

Kyniskos kuitenkin huomauttaa, että tällöinhän jumalatkin ovat vain ihmisten kanssaorjia ja yhtä lailla Kohtalotarten alaisia, eivätkä ihmisiä ylempiä. Zeus vastaa jumalien olevan ylempiä autuutensa takia. Tähän Kyniskos kuitenkin vastaa, ettei kaikkien jumalien, kuten Hefaistos, Prometheus ja Kronos, elämä vaikuta kovinkaan autuaalta.[4]

Zeus vastaa, että kohtalo toimittaa kaiken jumalten kautta. Kyniskoksen mukaan jumalat ovat tällöin kuitenkin pelkkiä työkaluja. Sitä paitsi hän epäilee, etteivät Kohtalottaretkaan voi muuttaa sitä, minkä ovat kerran päättäneet.[5] Kun Zeus alkaa hermostua, Kyniskos sanoo, että häntä saa kyllä heittää salamalla, jos se kerran on hänen kohtalonsa — kuoleman syy ei tällöin olisi Zeus tai salamakaan, vaan Klotho.[6]

Lopuksi keskustellaan vielä ihmisten kohtaloista kuoleman jälkeen. Kyniskos huomauttaa, että jos ihmisten teot ovat kohtalon määräämiä, tällöin heitä ei voi niistä kiittää eikä moittia. Tähän Zeus kieltäytyy enää vastaamasta, ja syyttää Kyniskosta lurjukseksi ja sofistiksi.[7]

  1. a b Hirvonen, Kaarle: Selitykset teokseen Zeus kovilla. Teoksessa Lukianos 1983, s. 117–119.
  2. a b Lukianos: Zeus tutkittavana 1–3.
  3. Lukianos: Zeus tutkittavana 4–7.
  4. Lukianos: Zeus tutkittavana 7–9.
  5. Lukianos: Zeus tutkittavana 10–12.
  6. Lukianos: Zeus tutkittavana 15.
  7. Lukianos: Zeus tutkittavana 16–19.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]