Yuki-onna
| Yuki-onna | |
|---|---|
 Toriyama Sekienin Yuki-onna-aiheinen piirros 1700-luvulta. |
|
| Ominaisuudet | |
| Nimen etymologia | jap. ’luminainen’ |
| Muut nimet |
shikkenken[1] yuki-banba[1] yuki-bajo[1] |
| Esiintyminen | Japani |
| Kansanperinne | |
| Kansanperinteen alkuperä |
Japanilainen kansanperinne |
Yuki-onna (jap. 雪女, "luminainen") on japanilaisen mytologian lumenhenki, joka väitetysti esiintyy lumisina öinä tai lumimyrskyjen aikana.[1] Hahmo tunnetaan Japanissa laajalti[1][2], mutta uskomukset sen esiintymisajankohdista, käyttäytymisestä ja alkuperästä vaihtelevat alueittain.[1]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iwaten prefektuurissa sijaitsevassa Tōnossa ja joillakin muilla paikkakunnilla uskotaan, että yuki-onna ilmestyy vain tiettynä päivämääränä. Iwaten ja Miyagin prefektuureissa yuki-onnan nähneiden ihmisten sielujen uskotaan lähtevän ruumiistaan. Aomorin prefektuurissa yuki-onnan käytöksen väitetään muistuttavan toista myyttistä hahmoa ubumea, joka pyytää ihmisiä pitelemään sen vauvaa sylissään.[1]
Yuki-onnan sanotaan vaihtelevasti olevan joko lumen henki tai lumeen kuollut nainen. Yamagatan prefektuurissa hänen uskotaan olevan taivaasta pudonnut kuun prinsessa.[1]
Lafcadio Hearnin versio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yuki-onna tunnetaan todennäköisesti parhaiten tarinasta, joka sisältyy Lafcadio Hearnin vuonna 1904 julkaistuun Kwaidan-tarinakokoelmaan ja joka käännettiin myös japaniksi. Hearn kirjoitti kuulleensa tarinan itse maanviljelijältä Chōfussa.[2]
Tarinassa puunhakkaaja Minokichi näkee, kuinka hänen vanhempi ystävänsä kuolee yuki-onnan henkäykseen. Yuki-onna uhkaa tappaa Minokichin, jos hän koskaan kertoo näkemästään jollekulle. Myöhemmin Minokichi tapaa kauniin naisen nimeltä O-Yuki, jonka kanssa menee naimisiin ja saa kymmenen lasta. Eräänä yönä hän kertoo O-Yukille kohtaamisestaan yuki-onnan kanssa. O-Yuki raivostuu ja sanoo, että tappaisi Minokichin, ellei heillä olisi lapsia. O-Yuki muuttuu valkoiseksi usvaksi ja katoaa savunpoistoaukosta.[2]
Hearnin versio on huomattavasti monimutkaisempi kuin tyypilliset yuki-onnasta kertovat tarinat. Asiantuntijoiden mukaan hän on luultavasti yhdistänyt tarinaan eurooppalaisen femme fatalen hahmon arkkityypin. Mahdollinen nimenomainen esikuva on saattanut olla Charles Baudelairen runo ”Les bienfaits de la Lune”.[2] Ihmisen ja ei-ihmisen välinen avioliitto ei tosin ole japanilaisessa kansanperinteessä tuntematon konsepti.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Foster, Michael Dylan: The Book of Yokai. (2. painos) University of California Press, 2024. ISBN 9780520389557 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yuki-onna Wikimedia Commonsissa
