Yuki-onna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yuki-onna
Toriyama Sekienin Yuki-onna-aiheinen piirros 1700-luvulta.
Toriyama Sekienin Yuki-onna-aiheinen piirros 1700-luvulta.
Ominaisuudet
Nimen etymologia jap. ’luminainen’
Muut nimet shikkenken[1]
yuki-banba[1]
yuki-bajo[1]
Esiintyminen Japani
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkuperä
Japanilainen kansanperinne

Yuki-onna (jap. 雪女, "luminainen") on japanilaisen mytologian lumenhenki, joka väitetysti esiintyy lumisina öinä tai lumimyrskyjen aikana.[1] Hahmo tunnetaan Japanissa laajalti[1][2], mutta uskomukset sen esiintymisajankohdista, käyttäytymisestä ja alkuperästä vaihtelevat alueittain.[1]

Iwaten prefektuurissa sijaitsevassa Tōnossa ja joillakin muilla paikkakunnilla uskotaan, että yuki-onna ilmestyy vain tiettynä päivämääränä. Iwaten ja Miyagin prefektuureissa yuki-onnan nähneiden ihmisten sielujen uskotaan lähtevän ruumiistaan. Aomorin prefektuurissa yuki-onnan käytöksen väitetään muistuttavan toista myyttistä hahmoa ubumea, joka pyytää ihmisiä pitelemään sen vauvaa sylissään.[1]

Yuki-onnan sanotaan vaihtelevasti olevan joko lumen henki tai lumeen kuollut nainen. Yamagatan prefektuurissa hänen uskotaan olevan taivaasta pudonnut kuun prinsessa.[1]

Lafcadio Hearnin versio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yuki-onna tunnetaan todennäköisesti parhaiten tarinasta, joka sisältyy Lafcadio Hearnin vuonna 1904 julkaistuun Kwaidan-tarinakokoelmaan ja joka käännettiin myös japaniksi. Hearn kirjoitti kuulleensa tarinan itse maanviljelijältä Chōfussa.[2]

Tarinassa puunhakkaaja Minokichi näkee, kuinka hänen vanhempi ystävänsä kuolee yuki-onnan henkäykseen. Yuki-onna uhkaa tappaa Minokichin, jos hän koskaan kertoo näkemästään jollekulle. Myöhemmin Minokichi tapaa kauniin naisen nimeltä O-Yuki, jonka kanssa menee naimisiin ja saa kymmenen lasta. Eräänä yönä hän kertoo O-Yukille kohtaamisestaan yuki-onnan kanssa. O-Yuki raivostuu ja sanoo, että tappaisi Minokichin, ellei heillä olisi lapsia. O-Yuki muuttuu valkoiseksi usvaksi ja katoaa savunpoistoaukosta.[2]

Hearnin versio on huomattavasti monimutkaisempi kuin tyypilliset yuki-onnasta kertovat tarinat. Asiantuntijoiden mukaan hän on luultavasti yhdistänyt tarinaan eurooppalaisen femme fatalen hahmon arkkityypin. Mahdollinen nimenomainen esikuva on saattanut olla Charles Baudelairen runo ”Les bienfaits de la Lune”.[2] Ihmisen ja ei-ihmisen välinen avioliitto ei tosin ole japanilaisessa kansanperinteessä tuntematon konsepti.[3]

  • Foster, Michael Dylan: The Book of Yokai. (2. painos) University of California Press, 2024. ISBN 9780520389557 (englanniksi)
  1. a b c d e f g h Foster 2024, s. 216
  2. a b c d Foster 2024, s. 218
  3. Foster 2024, s. 219

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]