Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hyvitysmaksu (aiemmin kasettimaksu) oli tallennusvälineistä suoritettava veronluonteinen maksu. Vuodesta 2015 alkaen yksityisestä kopioinnista on hyvitetty tekijöitä suoraan valtion budjetista. Samalla tallennuslaitteiden ja -alustojen myyntihintoihin sisältynyt hyvitysmaksu on poistunut.[1]

Suomen tekijänoikeuslaki sallii muutaman kopion valmistamisen yksityiseen käyttöön julkistetuista teoksista, kunhan kopion valmistamiseksi ei tarvitse murtaa "tehokasta teknistä suojausta". Tämän oikeuden vastineeksi kerättiin aiemmin tyhjistä tallennusvälineistä kuten tyhjät CD- ja DVD-levyt, C- ja VHS-kasetit sekä digitaaliset musiikkisoittimet (kuten iPod) tallennuskapasiteettiin perustuva maksu, jonka jakamisesta opetusministeriö päätti vuosittain. Yritykset ja yhdistykset jotka käyttävät tallennusvälineitä ammatillisiin tarkoituksiin, oli vapautettu maksusta. Hyvitysmaksut keräsi ja hallinnoi Teosto.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen hyvitysmaksujärjestelmä otettiin käyttöön Saksassa 1960-luvulla kun Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte (GEMA, saksalainen vastine Teostolle) voitti oikeudenkäynnin laitevalmistaja Grundigia vastaan. Yhdysvalloissa maksu otettiin käyttöön 1992 ja Kanadassa 1997. Australiassa maksu taas todettiin perustuslain vastaiseksi 1992.[2]

Suomessa kasettimaksu otettiin käyttöön kesäkuussa 1984, 1. syyskuuta 1998 maksu ulotettiin CDR-levyihin, vuonna 2000 MP3-soittimiin ja 1. maaliskuuta 2005 lähtien hyvitysmaksua alettiin kerätä myös digitaalisista videotallentimista, kuten tallentavista digisovittimista. Vuoden 2011 alusta hyvitysmaksun piiriin tulivat ulkoiset kiintolevyt, joiden koko on 250 Gt–3 teratavua[3].

2010-luvulla tallennusmedioiden myynnin laskiessa hyvitysmaksuilla kerätyn tilityssuman nopean laskemisen takia marraskuussa 2014 hallitus esitti hyvitysmaksun korvaamista budjettirahoituksella, vuonna 2013 hyvitysmaksua kerättiin enää 6,7 miljoonaa euroa. [4] Uusi tekijänoikeuslaki, jolla muutos toteutettiin, tuli voimaan 1.1.2015.[5] Vuonna 2015 valtion budjetista maksettiin hyvitysmaksua 11 miljoonaa euroa. [6]

Maksun määrä ja saajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvitysmaksu Suomessa vuonna 2014 (hintoihin lisätään alv 10 %): [7]

Media Maksu
Ääninauhat (C-kasetit ja vastaavat) 0,5 senttiä minuutilta (C-raakanauha 3,28 euroa / km)
Kuvanauhat (VHS ja vastaavat) 0,76 senttiä minuutilta (VHS-raakanauha 5,05 euroa / km)
Digitaaliset tallennusalustat (CD, DVD, MiniDisc, HD DVD ja Blu-ray) 20 senttiä, jos koko maksimissaan 1 Gt; 60 senttiä, jos koko yli 1 Gt mutta alle 10 Gt; 1,20 euroa, jos koko yli 10 Gt mutta alle 25 Gt ja 1,80 euroa, jos koko yli 25 Gt. (8 cm:n levyistä ei peritä hyvitysmaksua)
Digitaaliset tallennuslaitteet (MP3-soittimet, kiintolevylliset digisovittimet ja DVD-tallentimet; ei kuitenkaan matkapuhelimet tai tietokoneet) 4 euroa, jos muistia enintään 512 Mt; 7 euroa, jos muistia yli 512Mt ja enintään 1 Gt; 10 euroa, jos muistia yli 1 Gt mutta enintään 20 Gt; 12 euroa, jos muistia yli 20 Gt mutta enintään 50 Gt; 15 euroa, jos muistia yli 50 Gt mutta enintään 150 Gt; 18 euroa, jos muistia yli 150 Gt mutta enintään 250 Gt; 25 euroa, jos muistia on yli 250 Gt mutta enintään 500 Gt; 30 euroa, jos muistia yli 500 Gt mutta enintään 750 Gt; 36 euroa, jos muistia yli 750 Gt.
Ulkoiset kiintolevyt, ei kuitenkaan navigaattorit, matkapuhelimet tietokoneet, kämmentietokoneet taikka pelikonsolit. 9 euroa, jos koko vähintään 50 Gt mutta alle 250 Gt; 12 euroa, jos koko yli 250 Gt ja alle 1 Tt; 18 euroa, jos koko vähintään 1 Tt mutta enintään 3 Tt (teratavu); ei hyvitysmaksua yli 3 Tt kiintolevyistä (katsotaan ammattilaitteeksi)

Hyvitysmaksut keräsi opetusministeriön kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Teosto. Suomessa kerättiin hyvitysmaksua vuonna 2005 yhteensä 11,79 miljoonaa euroa, josta 6,7 miljoonaa jaettiin Teoston edustamille suomalaisille oikeuksienomistajille ja loput rahat käytettiin "tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin".[8] Yhteisiin tarkoituksiin osansa saivat Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus (AVEK), Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskus (ESEK), Luovan säveltaiteen edistämiskeskus (LUSES), Suomen Tekijänoikeudellinen Yhdistys, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK), Kirjallisuuden edistämiskeskus, Visuaalisen taiteen edistämiskeskus (VISEK) sekä Kuurojen Liitto.

Hyvitysmaksu oli maksettava tyhjistä medioista vaikka niihin tallennettaisiin materiaalia joihin tallentajalla on tekijänoikeudet (esimerkiksi lomakuvat).[9] Hyvitysmaksukorvaukset tilitetään tekijöille tekijäinoikeusjärjestöjen kautta. Teosto maksoi korvaukset musiikin tekijöille. Korvaukset esittäville taiteilijoille ja äänitteiden tuottajille tilitettiin Gramexin kautta. Korvaukset esimerkiksi näyttelijöille, ohjaajille, näytelmäkirjailijoille, käsikirjoittajille jne. kulkivat Kopioston kautta. Tuotos tilitti korvaukset elokuvatuottajille. Kuvasto puolestaan tuntee kuvataiteilijoiden ja valokuvaajien teosten käytön ja tilitti korvaukset oikeudenomistajille. [10]

Maksu muodosti ison osan esimerkiksi tyhjän DVD-levyn myyntihinnasta. Tyypilliselle DVD:lle (alle 10 GB) hyvitysmaksu oli arvonlisäveroineen 73 senttiä. Halvimmillaan sadan kappaleen erissä ulkomailta toimitetut levyt maksoivat toukokuussa 2007 25 senttiä kappale.[11] Hyvitysmaksun maksamisen jälkeen hinnaksi tuli 98 senttiä, jolloin hyvitysmaksu oli 74 % levyn hinnasta. Levyt voi tilata ulkomailta yksityiskäyttöön ilman hyvitysmaksua. Opetusministeriön ohjeen mukaan yksityiseksi tuonniksi voidaan katsoa enintään sadan levyaihion tuontia kerralla tai muutaman päivän aikana.[12] Tämä rajoitus ei perustunut suoraan lakiin tai asetukseen. MP3-soittimissa ja muissa laitteissa rajoitus oli viisi kappaletta.

Esimerkiksi 20,90 euroa maksavasta 25 tyhjän DVD-levyn pakkauksesta hyvitysmaksua kertyy noin 15 euroa. [13]

Muun muassa IT-yhtiöistä ja kuluttajaelektroniikkavalmistajista kuten Nokia ja Philips koostuva Copyright Levies Reform Alliance (CLRA) on vaatinut[14] hyvitysmaksujärjestelmän uudistamista ja rajaamista, peläten maksun leviävän esimerkiksi matkapuhelimiin jotka kykenevät toistamaan musiikkia.

Kopiosuojattuja teoskappaleita ei saa lex Karpelan voimaantulon jälkeen kopioida vaikka kopioinnista maksetaankin maksua. Tosin maksua käsittelevässä EU-direktiivissä on Suomen johdolla lisätty artikla, joka suosittaa alentamaan hyvitysmaksua kopiosuojausten määrän kasvaessa ja näin vähentäessä kotikopiointia.[15]

Vuonna 2009 Tuotos ry, Gramex ry, Teosto r.y ja Kopiosto Ry antoivat opetusministeriölle esityksen[16] jossa väläytetään mahdollisuutta kerätä kansalta enemmän rahaa liittämällä tekijänoikeusmaksun piiriin muun muassa USB-muistit.[16] Esityksessä todetaan myös että maksu määräytyy osittain tallennuslaitteen fyysisen koon mukaan.[17]

Lokakuussa 2010 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi, että virolainen Arctecho OÜ joutuu maksamaan vahingonkorvauksia ilman hyvitysmaksua Suomeen maahantuomistaan tallennusmedioista.[18][19] Päätöksessä ei oteta suoranaisesti kantaa siihen, onko Arctecho velvollinen maksamaan hyvitysmaksua. Käräjäoikeus katsoi, että Verkkokauppa.comin nykyisin täydellisesti omistaman tytäryhtiön täytyy maksaa vahingonkorvauksia Teostolle. Summa vastaa kahta viidesosaa yrityksen laiminlyömistä hyvitysmaksuista 1.1.2006–31.12.2008 väliseltä ajalta. Teoston kanteen kohta, jossa Verkkokauppa.comia vaadittiin yhteisvastuuseen Arctechon kanssa, hylättiin.[19] Sekä Verkkokauppa että Teosto valittivat päätöksestä hovioikeuteen.[20]

Joulukuussa 2011 kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen esitys laajentaa hyvitysmaksut tietokoneisiin ja matkapuhelimiin kaatui hallituksessa.[21]

Toukokuussa 2012 Markus Leikolan laatimassa raportissa ehdotettiin uudelleen maksujen laajentamista matkapuhelimiin ja tietokoneisiin ja niiden lisäksi internetin tallennuspalveluille sekä musiikki- ja televisiopalveluille.[22]

Korvaus on säilynyt ennallaan 11 miljoonassa eurossa vuosia. Opetus- ja kulttuuriministeriön Taloustutkimukselta tilaamien tutkimusten perusteella korvattava yksityinen kopiointi on vähentynyt 328 miljoonasta 39 miljoonaan tiedostoon vuosina 2013—2018.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tekijänoikeuslaki, 26 a §
  2. ↑ Australian Mechanical Copyright Owners Society (AMCOS) & Screenrights: The case for a private copying levy (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (englanniksi)
  3. ↑ [http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/F8480A4CD99A77D6C22577FC003E95A6?opendocument Ulkoiset kiintolevyt hyvitysmaksun piiriin 1.1.2011 alkaen] Teosto. Arkistoitu 9.7.2012. Viitattu 23.12.2010.
  4. ↑ Hyvitysmaksu muuttumassa budjettirahoitteiseksi – tilitykset nousevat 12 miljoonaan euroon AfterDawn. 15.11.2014. Viitattu 15.12.2021.
  5. ↑ Uusi laki mahdollistaisi halvan elektroniikan, mutta hinnat ovat vielä pysytelleet ennallaan Yle Uutiset. 13.1.2015. Viitattu 19.1.2024.
  6. ↑ Yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän muuttamiselle ei ole tarvetta FiCom. 18.7.2019. Viitattu 15.12.2021.
  7. ↑ Teoston hinnasto 2014 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Hyvitysmaksu.fi: Tilitys (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ hyvitysmaksu.fi, Usein kysyttyä [1] Vanhentuneen sivun kopio, internet archive
  10. ↑ [2][vanhentunut linkki], hyvitysmaksu.fi – Korvaus luovan työn tekijöille
  11. ↑ MBnet hintaseuranta [3] (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 9.5.2007
  12. ↑ Tullin rajoituskäsikirja, hyvitysmaksu [4] (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2014/07/02/teosto_verottaa_tyhjia_dvd-levyja_pahemmin_kuin_valtio_koskenkorvaa Afterdawn: Teosto verottaa tyhjiä DVD-levyjä pahemmin kuin valtio Koskenkorvaa (suomeksi)
  14. ↑ AfterDawn.com: Elektroniikkavalmistajat vaativat kasettimaksun uudistamista, Cdrinfo.com: Gadget makers fear new copyright levies hurt sales (englanniksi) ja Digitoday: Nokia ja Philips vaativat kasettimaksun uudistamista
  15. ↑ Eduskunta, E59/2004 [5]
  16. ↑ a b Kaarlo Räihä: Jokavuotinen hyvitysmaksupeli pyörähti jälleen käyntiin AfterDawn. 18.1.2024. Viitattu 19.1.2024.
  17. ↑ http://www.kulttuuriuutiset.net/easydata/customers/kulttuuriuutiset/files/2007_piirrokset/Hyvitysmaksuesitys_010709.pdf [vanhentunut linkki]
  18. ↑ Ulkomaisen verkkokaupan maksettava hyvitysmaksua Helsingin Sanomat. 1.11.2010. Viitattu 1.11.2010.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ a b Verkkokauppa.comille rapsut Viro-kikkailusta Digitoday. 1.11.2010. Viitattu 1.11.2010.
  20. ↑ Verkkokauppa.comin tytär ja Teosto vievät kiistansa hoviin Taloussanomat. 20.12.2010. Viitattu 20.12.2010.
  21. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/Arhinm%C3%A4en+esitys+hyvitysmaksujen+laajentamisesta++kaatui/a1305551454178 (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Hyvitysmaksuvelvoite ehkä myös nettipalveluille Yle Uutiset. 8.5.2012. Viitattu 19.1.2024.
  23. ↑ Elinkeinoelämä ei näe tarvetta yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän uudistamiselle Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 19.1.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yksityisen_kopioinnin_hyvitysmaksu&oldid=22128655”