Yakima Canutt

Enos Edward ”Yakima” Canutt (29. marraskuuta 1895 – 24. toukokuuta 1986) oli yhdysvaltalainen rodeoratsastaja, näyttelijä, sijaisnäyttelijä sekä second unit -ohjaaja. Hän käytti taiteilijanimeä Yakima Canutt hänen kotiosavaltiossaan Washingtonissa virtaavan Yakimajoen mukaan.

Canutt alkoi kesyttää villejä tai puolivillejä hevosia 12-vuotiaana ja osallistui rodeokilpailuihin teini-ikäisestä lähtien voittaen useita mestaruuksia. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän koulutti hevosia Ranskan armeijan käyttöön. Canuttin ensimmäinen vaimo Kitty Canutt oli naisten rodeoratsastuksen mestari Pendletonin rodeossa vuonna 1916.

Canutt esiintyi mykkäelokuvissa 1920-luvun alkuvuosina, mutta hänen äänensä ei sopinut hyvin äänielokuvaan. Hän siirtyi sijaisnäyttelijäksi muun muassa John Waynen, Clark Gablen ja Errol Flynnin elokuviin. John Wayne on sanonut jäljitelleensä Canuttin puhe- ja kävelytyyliä omissa elokuvarooleissaan. Canuttin tunnetuimpia temppuja oli putoaminen laukkaavien hevosten väliin, raahautuminen ja otteen irti päästäminen niin että vankkurit ajoivat hänen ylitseen. Tämän hän teki muun muassa John Fordin elokuvassa Hyökkäys erämaassa.

1940-luvulla Canutt alkoi ohjata second unit -otoksia elokuvatuotannoissa. Hän jatkoi työntekoa 1970-luvun puoliväliin saakka.

Elokuvia

Näyttelijänä

• Romance and Rustlers (1924)
• Ridin’ Mad (1924)

Sijaisnäyttelijänä

• Vapauttajan nuoruus (1939)
• Hyökkäys erämaassa (1939)
• Tuulen viemää (1939)
• He olivat urheita miehiä (1941)

Second unit -ohjaajana

• Ivanhoe (1952)
• Pyöreän pöydän ritarit (1953)
• Ben-Hur (1959)
• Spartacus (1960)
• El Cid – kuninkaan soturi (1961)
• Paukkurauta-Kati (1965)
• Khartum (1966)
• Kotkat kuuntelevat (1968)
• Mies hevosena (1970)
• Rio Lobo (1970)
• Särkyneen sydämen sola (1975)

Palkinnot

• Oscar-kunniapalkinto (1967)

Aiheesta muualla

• Yakima Canutt Internet Movie Databasessa. (englanniksi)