Yūgao (1923)
| Yūgao / 夕顔 | |
|---|---|
 Yūgao partioaluksena No. 46 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ishikawajima |
| Kölinlasku | 15. toukokuuta 1922 |
| Laskettu vesille | 14. huhtikuuta 1923 |
| Palveluskäyttöön | 31. toukokuuta 1924 |
| Loppuvaihe | upotettu 10. marraskuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
910 t (normaali) 1 100 t (kuormattu) |
| Pituus | 85,3 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 7,9 m |
| Syväys | 2,5 m |
| Koneteho | 21 500 ihp |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 110 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × 120 mm/45 type 3 2 × 7,7 mm type 92 4 × 533 mm torpedoputkea 20 × miinaa |
Yūgao (jap. 夕顔) oli keisarillisen Japanin laivaston Wakatake-luokan hävittäjä, joka muutettiin 1940 partioalukseksi No. 46. Se palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wakatake-luokka
Alus tilattiin Ishikawajiman telakalta, missä köli laskettiin 15. toukokuuta 1922. Alus laskettiin vesille 14. huhtikuuta 1923 nimellä hävittäjä No.22 ja otettiin palvelukseen 31. toukokuuta 1924 päällikkönään Maruyama Yoshio.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus nimettiin 1. elokuuta 1928 uudelleen Yūgaoksi. Alukselta poistettiin yksi kolmesta Kampon-kattilasta, mikä laski sen nopeuden 18 solmuun. Sille asennettiin 25 millimetrin ilmatorjuntatykkejä, syvyyspommikiskot ja -heittimet sekä kuusikymmentä syvyyspommia ja painolastia lisättiin kumoamaan yläkansille tullut lisäpaino ja siten lisäämään vakautta. Muutokset kasvattivat aluksen uppouman 910 tonniin.[2]
Yūgao luokiteltiin 1. huhtikuuta 1940 partioalukseksi, jolloin se nimettiin uudelleen partioalus No. 46:ksi. Siitä tehtiin 5. maaliskuuta 1941 tilapäisesti Kuren vartioyksikön lippulaiva. Alus lähti 8. maaliskuuta 1942 Sukumosta sukellusveneentorjuntapartioon yhdessä aseistetun kauppalaivan (apuristeilijä) Kinjosanmarun, miinalaiva Nasamin ja sukellusveneentorjunta-alus CH-13:n kanssa.[2]
Alus saapui 14. heinäkuuta Saekiin apuristeilijöiden Saigonmarun ja Bangkokmarun sekä partioveneiden No.34 ja No.35 kanssa. Ammuslaiva Nichiromaru havaitsi sukellusveneen, jolloin No.46 sai määräyksen siirtyä alueelle avustamaan sukellusveneen torjunnassa. Alus ja No.31 saattoivat 5. syyskuuta tankkeri Nisshinmaru No.2 Bungonsalmen läpi pohjoiseen. No. 46 erkani saatettavastaan seuraavana päivänä.[2]
Kuresta alus lähti 15. lokakuuta saattaen tankkeri Suwamarua etelään kohti Rabaulia ja se erkani saatettavastaan lokakuun aikana. Alus lähti 29. marraskuuta Mojista D-saattuetta, johon kuuluivat Kuramasanmaru ja Kenkokumaru. Alus saapui saattueen mukana Saekiin ja se jatkoi saattueen mukana matkaa vielä samana päivänä. Saattueen lisäsuojaksi liitettiin Saekissa miinalaiva Natsushima. Saattajat erkanivat saattueesta 1. joulukuuta.[2]
Fukajiman edustalla alus kohtasi 7. joulukuuta lentokoneidenkuljetusalus Fujikawamarun, jonka se saattoi etelään. Seuraavana päivänä partioalus erkani saatettavastaan Bungonsalmen eteläpuolella. No. 46 ja sukellusveneentorjunta-alukset Ch-37 ja Ch-39 lähtivät Saekista suojaten saattuetta G, johon kuuluivat Momoyamamaru, Hoeisanmaru, Kosomaru, Taimeimaru, Tokomaru, Annanmaru ja Bunzanmaru. Saattajat erkanivat 12. joulukuuta saattueesta.[2]
Alus ja miinalaiva Yurijima lähtivät Saekista suojaten saattuetta O, johon kuuluivat Fukueimaru No.9, Madrasmaru, Kaifukumaru, Horaimaru, Rokkosanmaru, Yukimaru ja Nichiaimaru. Saattajat erkanivat seuraavana päivänä saattueesta. Alus kohtasi 29. joulukuuta Fukajiman edustalla tankkeri Naruton, jonka se saattoi etelään. Seuraavana päivänä alus erkani saatettavastaan Toi Misakin edustalla.[2]
Tammikuussa 1943 alus saapui Kureen huollettavaksi ja se siirrettiin telakalle 13. helmikuuta. Seuraavana päivänä telakalla syttyi tulipalo, joka vahingoitti telakalla olleita No.46 ja torpedovene Hatoa. Alus vapautui telakalta 20. helmikuuta.[2]
Kuresta alus lähti 23. helmikuuta kello kahdeksan ja se saapui kello 17 Motouraan. Seuraavana aamuna alus lähti kello yhdeksän Motourasta saapuen kello 17 Saikiin, josta se lähti 25. helmikuuta kello 22 partiomatkalle Bungonsalmeen yhdessä sukellusveneidentorjunta-alus Ch-37:n kanssa. Alukset palasivat Saikiin partiomatkaltaan iltapäivällä 28. helmikuuta.[2]
Alus lähti 2. maaliskuuta Saikista CH-36:n kanssa ja kohtasi kuljetusalus Kagimarun Fukajiman edustalla. Alus suojasi rahtialuksen matkan etelään, kunnes erkani siitä seuraavana päivänä Toi Misakin edustalla. Se lähti 4. maaliskuuta Sukumosta Aburatsuun, mistä se palasi seuraavana päivänä Saikiin.[2]
Alus suojasi 5. maaliskuuta Saikista miinalaiva Nasamin kanssa saattueen F2, jonka muodostivat Yoshidamaru No 3, Kiyomaru ja Satsumamaru. Suojue erkani 7. maaliskuuta saattueesta. Seuraavana päivänä ne kohtasivat tankkeri Itsukushimamarun, jonka ne saattoivat itään. PB-46 käväisi 9. maaliskuuta ja 11. maaliskuuta Sukumossa.[2]
Alus suojasi 11. maaliskuuta Osumi Kaikyosta PB-31:n, torpedovene Haton, miinalaiva Nuwajiman ja sukellusveneentorjunta-alus CH-36:n kanssa taistelulaiva Harunan Okinoshimaan. Alus saapui 13. maaliskuuta Saikiin, mistä se suojasi seuraavana päivänä Haton kanssa saattueen G2, jonka muodostivat Teikai (aiemmin saksalainen Fulda), Tsuyama, Tairin ja Atlasmaru. Reservinluutnantti Fubuki Norishige vastaanotti 15. maaliskuuta aluksen päällikkyyden. Seuraavana päivänä suojue erkani saattueesta ja kohtasi vesitankkeri Nipponmarun, joka hinasi sukellusvenettä I-33. Suojueessa olivat jo aiemmin hävittäjä Yunagi ja aputykkiveneet Choun ja Heijomaru. Suojue erkani seuraavana päivänä Fukajiman edustalla, minkä jälkeen PB-46 siirtyi Saikiin.[2]
Alus lähti 19. maaliskuuta Saikista. Seuraavana päivänä se suojasi miinalaivojen Natsuhiman ja Nuwajiman sekä torpedovene Haton kanssa Harunaa, lentotukialuksia Shokakua ja Ryuhoa sekä niitä saattaneet hävittäjät Okinoshimaan. Samana iltana alus lähti Sukumosta ja kohtasi Fukujiman edustalla apusukellusvene-emälaiva Yasukunimarun, jota se suojasi seuraavaan päivään. Alus saapui 21. maaliskuuta Saekiin.[2]
Alus lähti 22. maaliskuuta Saikista, jonne se palasi 24. maaliskuuta. Seuraavana päivänä alus suojasi Saikista Haton kanssa maavoimien maihinnousualus Mayasanmarun, josta se erkani 26. maaliskuuta ja palasi 27. maaliskuuta Saikiin. Alus suojasi 28. maaliskuuta Saikista miinalaiva Yurijiman kanssa saattueen K2, jonka muodostivat Yoneyama, Shunsho ja Shintomaru. Suojue erkani seuraavana päivänä saattueesta. Alus kohtasi 30. maaliskuuta varastolaiva Irakon, jonka se saattoi pohjoiseen Bungonsalmen toiselle puolelle. Seuraavana päivänä alus erkani Fukajiman edustalla saatettavastaan ja palasi Saikiin.[2]
Alus lähti 1. huhtikuuta Saikista Kureen, jonne se saapui seuraavana päivänä. Huollon päätyttyä alus lähti 12. huhtikuuta Kuresta Saikiin, josta se suojasi seuraavana päivänä Haton kanssa saattueen K-413, jonka muodostivat Sorachi, Hamburg, Himalaya, Ikoma, Taifuku ja Yoshinomaru. Alus erkani 14. huhtikuuta saattueesta ja palasi seuraavana päivänä Saikiin.[2]
Alus suojasi 20. huhtikuuta Saekista miinalaiva Yurijiman kanssa saattueen No 420, jonka muodostivat Onoe, Kinkasan ja Koyumaru. Seuraavana päivänä Yurijima erkani saattueesta, joka saapui 28. huhtikuuta Palaulle. Alus suojasi 2. toukokuuta Palaulta saattueen P-502, jonka muodostivat Mitakesan, Myoko, Muko, Nissho, Shichisei, Fukuyama ja Myogimaru. Saattueeseen liittyi 9. toukokuuta apumiinanraivaaja Takunanmaru No3. Seuraavana päivänä saattue saapui Saikiin. Alus lähti seuraavana päivänä Saikista, mutta palasi pian satamaan.[2]
Alus lähti 13. toukokuuta Saikista ja kohtasi seuraavana päivänä maavoimien maihinnousutukilaiva Nigitsumarun, jonka se saattoi pohjoiseen. Alus erkani 16. toukokuuta Fukajiman edustalla saatettavastaan ja palasi Saikiin. Se lähti 17. toukokuuta Saikista ja kohtasi seuraavana päivänä tankkeri Kokuyomarun, jonka se saattoi Saikiin. Alus suojasi 24. toukokuuta Saikista etelään Nigitsumarun, josta se erkani seuraavana päivänä palaten Saikiin. Alus lähti 25. toukokuuta Saikista ja kohtasi Fukajiman edustalla vesilentokoneiden emälaivan Nisshinin ja sitä saattaneet kaksi sukellusveneidentorjunta-alusta, jotka se saattoi etelään. Suojue erkani 27. toukokuuta Ashizuri Zakin edustalla, minkä jälkeen PB-46 ja miinanraivaaja W-31 liittyivät saattueeseen P-523, jonka muodostivat Teiryu (aiemmin saksalainen Augsburg), Chinzei, Fukko, Toyo, Kachosan ja Aratamamaru sekä niitä suojannut miinalaiva Nuwajima. Saattue saapui 30. toukokuuta Furueen.[2]
Alus suojasi 2. kesäkuuta Saikista miinanraivaaja W-18:n kanssa Palaulle saattueen O-204, jonka muodostivat Genoamaru, Seizanmaru, Shichiseimaru' ja Keizanmaru. Seuraavana päivänä miinanraivaaja erkani saattueesta. Saattue joutui 11. kesäkuuta Palaun luoteispuolella sukellusvenehyökkäykseen, jonka seurauksena Genoamaru upposi. Samana päivänä saattue saapui Palaulle. Alus suojasi 19. kesäkuuta Palaulta miinanraivaaja W-17:n kanssa saattueen To-906, jonka muodostivat Delagoa, Dainichi, Kazan, Macassar, San Franciscomaru ja Eikomaru No2. Miinanraivaaja palasi seuraavana päivänä Palaulle. Saattue kohtasi 27. kesäkuuta miinalaivat Yurijiman ja Nuwajiman ja saapui 28. kesäkuuta Saikiin.[2]
Alus lähti 5. heinäkuuta Kuresta Saikiin, jonne se saapui vielä samana päivänä. Alus suojasi 8. heinäkuuta Saikista miinanraivaaja W-18:n ja aputykkivene Hinomaru No5:n kanssa Palaulle saattueen O-806, jonka muodostivat tukilaivat Arasaki sekä rahtialukset Aso, Ehime, Kazan ja Zuishomaru. Miinanraivaaja erkani seuraavana päivänä saattueesta. Saattue paitsi Kazanmaru saapui 16. heinäkuuta Palaulle. Seuraavana päivänä saapui Kazanmaru PB-46:n saattamana Palaulle.[2]
Alus suojasi 20. heinäkuuta Palaulta miinanraivaaja W-17:n kanssa saattueen FU-006, johon kuuluivat Erie, Kinkasan, Kenzan, Nisshu, Kamo ja Inarimaru. Suojue erkani seuraavana päivänä saattueesta ja palasi Palaulle, jonne ne saapuivat 24. heinäkuuta. Seuraavana päivänä alus suojasi Palaulta saattueen FU-506, johon kuuluivat Matsue (Shoko), Hibi, Koyo, Yuri, Kofuku ja Mukomaru. Saattue saapui 2. elokuuta Saikiin. Alus lähti 3. elokuuta Saikista Kureen, mistä se lähti 11. elokuuta paluumatkalle Saikiin.[2]
Alus suojasi 12. elokuuta Saikista CH-11:n, apumiinanraivaajien Tamamarun ja Takunanmaru No 3:n kanssa Palaulle saattueen O-208, johon kuuluivat Hibi, Matsue (Shoko), Yasukuni, Moji, Fukkai, Yasushima, Scichisei ja Umekawamaru. Apumiinanraivaajat palasivat vielä samana päivänä Saekiin. Saattue saapui 21. elokuuta Palaulle.[2]
Alus suojasi 24. elokuuta Palaulta aputykkivene Kazanmarun kanssa Ujinaan saattueen FU-407, johon koostui tyhjistä joukkojenkuljetusaluksista. Saattue joutui sukellusvenehyökkäykseen, jotka olivat kuitenkin tuloksettomia. Sukellusvene USS Tunny vaurioitui syvyyspommeista ja joutui keskeyttämään partioinnin. Saattue saapui 3. syyskuuta Fukashimaan ja seuraavana päivänä Ujinaan.[2]
Alus suojasi 28. syyskuuta Yokosukasta hävittäjä Umikazen ja apusukellusveneentorjunta-alusten CHa-25 ja CHa-27 kanssa saattueen No. 3928, johon kuuluivat Sanseimaru ja tunnistamaton rahtilaiva. Saattue saapui Chichijimaan. Ninomiya Jinsaku vastaanotti 20. lokakuuta aluksen päällikkyyden.[2]
Alus suojasi 14. marraskuuta Trukilta hävittäjä Yuzukin ja kaibokan Fukuen kanssa saattueen No. 4114, jossa olivat Udo, Nikko, Chiyo ja Hokkomaru. Hokkomaru hinasi vaurioitunutta CH-10:tä. Saattue joutui 19. marraskuuta sukellusvenehyökkäykseen, jolloin Hokkomaru ja Udomaru tuhoutuivat. Seuraavana päivänä sukellusvene upotti Nikkomarun. Jäljellä olevat alukset saapuivat 27. marraskuuta Yokosukaan.[2]
Alus suojasi 2. joulukuuta Chichijimasta miinanraivaaja W-28:n kanssa Yokosukaan saattueen, jossa olivat Sankisanmaru ja Hinodemaru. Saattue oli 4. joulukuuta Tokionlahdella ja saapui Tateyamaan, mistä se lähti seuraavana päivänä ja saapui 6. joulukuuta Yokosukaan. Alus suojasi 11. joulukuuta Yokosukasta kaibokan Okin CH-31:n kanssa saattueen No 3211A, jonka muodostivat Mitakesanmaru, Hakozakimaru ja apuvarastolaiva Shinyomaru. Saattue saapui 20. joulukuuta Trukille.[2]
Alus suojasi 22. joulukuuta Chichi-Jimasta kuljetusalus Hakozakimarua, kun ne joutuivat torpedoiskuun. Kuljetusaluksen väistäessä torpedoja se törmäsi PB-46:n keulaan. Alus oli joulukuusta 1943 tammikuuhun 1944 Yokohamassa korjattavana.[2]
Alus suojasi 10. tammikuuta 1944 Yokohamasta Saishumaru No6:n ja Saishumaru No7:n kanssa Owaseen saattueen No 7110, jonka muodostivat Kogyomaru, Mishima, Tairyumaru ja tunnistamaton rahtialus. Saattue joutui 12. tammikuuta Daio Zakin eteläpuolella sukellusvenehyökkäykseen, jolloin Kogyomaru vaurioitui. Saattue saapui 14. tammikuuta Owasenlahdelle.[2]
Alus kohtasi 6. huhtikuuta tankkeri Marifumarua hinaavan apumiinalaiva Takachihomarun. Ne saapuivat seuraavana päivänä Tobaan, mistä PB-46 jatkoi Marifumarun kanssa Nagoyaan. Alus liitettiin 20. toukokuuta Yokosukan laivastoalueen 3. saattajadivisioonaan.[2]
Alus kohtasi 13. kesäkuuta Tateyaman edustalla kuljetusalus Gokokumarun, jonka se saattoi länteen kohti Owasea. Alus erkani saatettavastaan, jonka suojaaminen siirtyi sukellusveneentorjunta-alus Misagomaru No3:lle.[2]
Alus lähti 9. marraskuuta 1944 kello 17 Shimizusta. Se kohtasi seuraavana päivänä kello 7 saattueen No.8110, johon kuuluivat tankkeri Shinyumaru ja neljä kauppa-alusta. Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Greenling havaitsi alukset Suruganlahdella niiden matkatessa länteen. Sukellusveneen peräputkista laukaistuista neljästä Mk18 torpedosta yksi osui No.46:een upottaen aluksen.[2]
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikköinä olivat[2]:
- Maruyama Yoshio 21. toukokuuta 1924 - 1. joulukuuta 1925
- Tokutomi Tadao (Nakahara Tatsuhei) 1. joulukuuta 1925 - 1. marraskuuta 1929
- Aruga Kosaku 1. marraskuuta 1929 - 1. joulukuuta 1930
- Amaya Yoshishige 1. joulukuuta 1930 - 15. tammikuuta 1934
- Isohisa Isogu 15. tammikuuta - 15. marraskuuta 1934
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869–1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Whitley 1987, s. 190.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad Bob Hackett, Sander Kingsepp and Peter Cundall: [http://www.combinedfleet.com/PB-46_t.htm IJN Patrol Boat No. 46: Tabular Record of Movement] (html) Combined Fleet: Shokaitei. Combined Fleet. Viitattu 4.8.2016. (englanniksi)