Lewis-pikakivääri
| Lewis-pikakivääri | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Pikakivääri |
| Valmistaja |
Birmingham Small Arms (BSA) Savage Arms |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia Yhdysvallat |
| Valmistusvuodet | 1913–1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) |
7,92×57 mm Mauser 12.7×81mm .30-06 Springfield .303 British |
| Aseen pituus | 96,5 cm |
| Piipun pituus | 670 mm |
| Paino (tyhjänä) | 12,8 kg |
| Lipas | lautasmallinen rumpulipas |
| Kapasiteetti | 47 tai 97 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | noin 740 m/s |
| Tehokas kantama | 800 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 500–600 laukausta minuutissa |
Lewis-pikakivääri on yhdysvaltalaisen eversti Isaac Newton Lewisin kehittämä kevyt pikakivääri, jota ympärysvallat käytti ensimmäisessä maailmansodassa.
Kevyt yhden miehen käytettäväksi suunniteltu Lewis ampui 7,7 mm luoteja teoriassa 550 ammusta minuutissa ja oli helposti tunnistettavissa jäähdyttimensä ja aseen päällä olleen pyöreän makasiinin ansiosta. Aseen paino oli vain 12,8 kiloa, joten sitä oli huomattavasti helpompi liikutella kuin tuonaikaisia Vickers-konekiväärejä. Keveytensä vuoksi Lewisista tuli myös ilmavoimien suosikki, ja sitä asennettiin paljon lentokoneisiin.
Lewisissa käytettiin kahdenlaisia lippaita. Toinen niistä sisälsi 97 patruunaa, mikä teki aseesta liian raskaan jalkaväkikäyttöön. Tavallisilla sotilailla oli käytössään 47 patruunan lipas.
Lewisin valmistaminen oli huomattavan halpaa ja yksinkertaista, yhden Vickersin valmistamiseen kuluneessa ajassa kyettiin tuottamaan kuusi Lewisia. On huomioitavaa, etteivät yhdysvaltalaiset itse innostuneet aseesta heti, vaan ase siirtyi ulkomaille hieman katkeroituneen kehittäjänsä mukana. Belgiaan asettunut Lewis tarjosi asettaan paikallisen armeijan edustajille. Belgian armeija otti Lewis-pikakiväärin käyttöön vuonna 1913 ja tämä sai britit lisensoimaan sen varsin nopeasti. Valmistus lankesi sekä aseistaan että moottoripyöristä tunnetulle BSA:lle.
Taistelukäytössä Lewis osoittautui luotettavaksi ja tehokkaaksi. Saksalaiset ristivät aseen ”belgialaiseksi kalkkarokäärmeeksi” kohdattuaan niitä Belgiassa vuonna 1914. Lewisin palvelukaari jatkui ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin. Moderni Bren LMG oli toisen maailmansodan alussa korvannut Lewisin miltei kokonaan, mutta niitä käytettiin yhä erityisesti lentokoneissa ja ajoneuvoissa. Ranskan kukistumisen jälkeen Lewisista tuli pääasiassa Britannian kodinturvajoukkojen ase ja se poistettiin virallisesti brittien palveluksesta toisen maailmansodan jälkeen.
Muutamia kappaleita käytettiin Suomen sisällissodassa 1918.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2 Sotilasaseet. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-99887-0-X