Xenoturbellida
| Xenoturbellida Xenoturbella |
|
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Xenacoelomorpha |
| Alajakso: |
Xenoturbellida Bourlat et al., 2006 |
| Heimo: |
Xenoturbellidae Westblad, 1949 |
| Suku: |
Xenoturbella Westblad, 1949 |
| Lajit[1] | |
| Katso myös | |
Xenoturbellida on muutamia merenpohjan matoja käsittävä eläinryhmä, jonka systemaattinen asema pysyi pitkään arvoituksellisena. Vuonna 2006 sen esitettiin muodostavan oman pääjaksonsa kaksikylkissymmetristen eläinten joukossa, sittemmin se on yhdistetty Acoelomorpha-ryhmän kanssa pääjaksoksi Xenacoelomorpha.
Anatominen rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xenoturbellan rakenne on hyvin yksinkertainen. Vatsapuolella on värekarvojen reunustama uurre, jossa on suu, joka johtaa pussimaiseen suoleen. Peräaukkoa tai varsinaista ruumiinonteloa eläimellä ei ole. Muitakaan varsinaisia elimiä ei juuri ole, lukuun ottamatta statokystiä, tasapainoelintä jossa on siimallisia soluja ja statoliitteja. Eläimellä ei ole aivoja eikä erityselimiä. Epidermin alla on hajanainen hermosto. Xenoturbella tuottaa sukusoluja, mutta sillä ei ole eriytyneitä sukurauhasia.
Lajisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xenoturbella kuvattiin tieteellisesti ensi kerran Skagerrakista vuonna 1949, [2] ja pitkään tunnettiin vain kaksi noin neljän sentin pituista lajia Ruotsin, Skotlannin ja Islannin rannikkovesistä. Vuonna 2016 kuvattiin neljä uutta lajia Tyynestämerestä Pohjois-Amerikan rannikon edustalta tuhansien metrien syvyydestä. Näistä kolme on suurikokoisia, 10-20 cm pitkiä.[3][4]
Asema eläinten sukupuussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xenoturbellaa pidettiin aluksi laakamatoihin kuuluvana värysmatona (Turbellaria). Sittemmin virheellisten DNA-tutkimusten perusteella se katsottiin nilviäisten sukulaiseksi, jotka laakamatojen tavoin ovat alkusuisia (Protostomata). Tarkempien DNA-analyysien perusteella se puolestaan seuraavaksi katsottiin jälkisuisiin (Deuterostomia) kuuluvaksi kehityslinjaksi ja nostettiin niiden joukkoon kuuluvaksi pääjaksoksi.[5] Jälkisuiset ovat kaksikylkisten joukossa ”kehittyneimpiä” eläimiä, joihin kuuluvat selkärankaiset ja muut selkäjänteiset, esiselkäjänteiset ja piikkinahkaiset.[5][6]
Xenoturbellan asemalle jälkisuisten joukossa ei kuitenkaan saatu alkionkehitykseen perustuvaa näyttöä.[7] Uudemmat, mittaviin geeniaineistoon perustuvat tutkimukset eivät nekään ole vahvistaneet jälkisuishypoteesia, vaan pikemmin viittaavat sukulaisuuteen Acoelomorpha-ryhmän kanssa, joka hiljan on erotettu laakamadoista.[8] Viime kädessä nämä kaksi ryhmää on yhdistetty uudeksi Xenacoelomorpha-pääjaksoksi.[9][10] Xenaceolomorpha-haara sijoituu nyt sukupuussa kaksikylkisten tyvelle, ja alkusuiset ja jälkisuiset yhdessä muodostavat Xenaceolomorphan sisarryhmän Nephrozoa.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Xenoturbella (luettu 10.12.2019) (englanniksi)
- ↑ Westblad E (1949) Xenoturbella bocki n. g., n. sp., a peculiar, primitive Turbellarian type. Arkiv för Zoologi 1:3-29
- ↑ Rouse, GW, ym.; Wilson, Nerida G.; Carvajal, Jose I.; Vrijenhoek, Robert C.: New deep-sea species of Xenoturbella and the position of Xenacoelomorpha. Nature, 2016, nro 530, s. 94-97. doi:10.1038/nature16545 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Morelle R: Mystery of deep-sea 'purple sock' solved. Määritä julkaisu!3.2.2016. BBC. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Bourlat SJ ym. (2006) Deuterostome phylogeny reveals monophyletic chordates and the new phylum Xenoturbellida. Nature 444:85–88
- ↑ Bourlat SJ, Rota-Stabelli O, Lanfear R, Telford MJ(2009) The mitochondrial genome structure of Xenoturbella bocki (phylum Xenoturbellida) is ancestral within the deuterostomes. BMC Evol Biol 9: 107.
- ↑ Strange worm, Xenoturbella (Arkistoitu – Internet Archive). Prof. PZ Myersin blogi (2006) (myös kuva)
- ↑ Hejnol A ym. (2009) Assessing the root of bilaterian animals with scalable phylogenomic methods. Proc. R. Soc. B doi:10.1098/rspb.2009.0896
- ↑ Philippe, H., Brinkmann, H., Copley, R.R., Moroz, L.L., Nakano, H., Poustka, A., Wallberg, A., Peterson, K.J., & Telford, M.J. (2011) Acoelomorph flatworms are deuterostomes related to Xenoturbella. Nature, 470, 255–260.
- ↑ Tyler S, Schilling S (2011) Phylum Xenacoelomorpha Philippe, et al., 2011. In: Zhang, Z.-Q. (Ed.) Animal biodiversity: An outline of higher-level classification and survey of taxonomic richness”. Zootaxa
- ↑ Cannon JT, Vellutini BC, Smith J, Ronquist F, Jondelius U, Hejnol A. (2016) "Xenacoelomorpha is the sister group to Nephrozoa." Nature 530(7588):89-93. doi: 10.1038/nature16520
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Max Telford (2004) Videopätkä aikuisesta Xenoturbella bockista