Winky Wright
| Winky Wright | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ronald Lamont Wright |
| Syntynyt | 26. marraskuuta 1971 Washington, D.C. |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Winky |
| Pituus | 179 cm |
| Paino | 72 kg |
| Painoluokka | keskisarja |
| Kätisyys | vasenkätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 56 |
| Voitot | 51 |
| – tyrmäysvoitot | 25 |
| Tappiot | 4 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
Ronald Lamont "Winky" Wright (s. 26. marraskuuta 1971) on yhdysvaltalainen ammattilaisnyrkkeilijä. Hän on entinen ylemmän välisarjan maailmanmestari, joka nykyään ottelee maailman huipulla keskisarjassa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wright aloitti nyrkkeilyn harrastamisen Floridan St. Petersburgissa 16-vuotiaana Dan Birminghamin salilla. Birminghamin, joka valmentaa myös Jeff Lacya, yksinkertaiset valmennusmetodit tuottivat tulosta ja Wright alkoi saavuttaa menestystä. Amatöörinä hän saavutti 56 voittoa ja neljä tappiota ennen ryhtymistään ammattilaiseksi vuonna 1990.
Ammattilaisena Wrightin menestyskulku jatkui. Alkuaikoina hän otteli pääasiassa Floridan Tampassa. Kuudennessatoista ammattilaisottelussaan hän voitti Carlos Santanan neljännen erän teknisellä tyrmäyksellä, ja tuolloin hän sai myös lempinimensä Winky. Ottelusta hänelle maksettiin 800 dollaria. Birmingham oli havainnut suojattinsa kyvyt ja yritti saada yhteyttä kaikkiin suuriin nyrkkeilyn taustavaikuttajiin kuten Don Kingiin, Bob Arumiin ja Lou Duvaan, mutta vastauksia ei kuulunut, kunnes Birminghamia amatöörinä valmentaneen Art Mayorgan suhteiden ansiosta hän sai järjestettyä Winkylle Euroopan-matkan. Ensimmäisessä ottelussaan Luxemburgissa Wright voitti Darryl Lattimoren heti ensimmäisessä erässä. Tätä seurasi kahdeksan ottelun voittoputki otteluissa, joista valtaosa käytiin eri puolilla Eurooppaa. Tuolloin 25 ottelua voittamattomana otelleelle Wrightille suurin maksettu palkkio oli 5 000 dollaria, kunnes ranskalaiset Acariesin veljekset tarjosivat hänelle 50 000 dollarin palkkiota WBA-liiton maailmanmestaruusottelusta hallitsevaa mestaria Julio Cesar Vasquezia vastaan. 21. elokuuta 1994 Ranskan Saint-Jean-de-Luzissa käydyssä 12-eräisessä ottelussa voitti meni niukoilla piste-eroilla kaikin tuomariäänin kokeneelle Vasquezille käytyään lattiassa useita kertoja ottelun aikana väittäen kuitenkin itse niitä liukastumisista ja tönimististä johtuneiksi.
Seuraavassa ottelussaan Wright voitti Ernesto Rafael Senan ja pääsi iskemään 4. helmikuuta 1995 Pohjois-Amerikan avoimena olleesta mestaruudesta Tony Marshallia vastaan. Hän voitti ottelun kaikin tuomariäänin ja puolusti titteliään myöhemmin Anthony Ivorya ja Andrew Councilia vastaan otellen kuitenkin välissä lukuisia muitakin otteluita, pääasiassa Yhdysvaltain ulkopuolella. 17. kesäkuuta 1996 hän pääsi ottelemaan WBO-liiton mestaruudesta hallitsevan mestarin Bronco McKartin kotikaupungissa Michiganin Monroessa. Tällä kertaa hän myös voitti mestaruuden itselleen tuomariäänten mentyä 2-1 hänen hyväkseen. Hän puolusti mestaruuttaan Ensley Binghamia, Steve Fosteria ja Adrian Dodsonia vastaan kunnes elokuussa 1998 kohtasi Etelä-Afrikassa kokemattoman Harry Simonin. Alun perin ottelu päättyi ratkaisemattomaan, jolloin Wright olisi saanut pitää mestaruutensa, mutta pian pistelaskussa huomattiin virhe ja mestariksi julistettiin Simon.
Wright palasi kehiin seuraavan vuoden maaliskuussa voittamalla Derrick Grahamin kolmannessa erässä tyrmäyksellä ottelussa siitä, kuka pääsee haastamaan IBF-liiton maailmanmestaruusotteluun Fernando Vargasin. Wright ja Vargas kohtasivat 4. joulukuuta ja voitto meni niukasti Vargasille kahden tuomarin pisteiden oltua hänen puolellaan ja yhden osoitettua tasapeliä. Seuraavassa ottelussaan vuoden 2000 syyskuussa hän voitti McKartin yhdistetyssä Yhdysvaltain ja Pohjois-Amerikan mestaruusottelussa ja puolusti mestaruuttaan Keith Mullingsia vastaan ennen kuin pääsi jälleen MM-otteluun. 12. lokakuuta 2001 hän kohtasi Robert Frazierin ottelussa IBF-liiton maailmanmestaruudesta, joka oli jäänyt Felix Trinidadin jäljiltä avoimeksi, ja vei voiton kaikin tuomariäänin. Tätä mestaruuttaan hän puolusti Jason Papillionia, McKartia, Juan Carlos Candeloa ja Angel Hernandezia vastaan, ja seuraavassa ottelussaan voitolla Shane Mosleystä otti nimiinsä myös WBC:n ja WBA:n mestaruudet. Näin hänestä tuli ensimmäinen mies, joka piti hallussaan kolmea suurliiton mestaruusvyötä, tosin IBF-vyön hän myöhemmin saman vuoden aikana menetti. Kahta jäljelle jäänyttä vyötään hän puolusti uusintaottelussa Mosleytä vastaan saman vuoden joulukuussa ja voitti niukan kamppailun pisteiden oltua yhden tuomarin korteissa tasan, mutta kahden korteissa hänen edukseen.
Keskisarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavaksi Wright päätti siirtyä painoluokkaa ylemmäksi keskisarjaan, ja heti ensimmäisessä ottelussaan keskisarjassa hän kohtasi toisen entisen ylemmän välisarjan suurmiehen Felix Trinidadin ottelussa, jolla ratkaistiin WBC-liiton mestarin haastaja. Voitto meni Wrightille kaikin tuomariäänin ja Trinindad ilmoitti lopettavansa uransa. Seuraavassa ottelussaan hän voitti Sam Solimanin ja pääsi myös IBF-liiton ykköshaastajaksi. Toiseksi viimeisessä ottelussaan 17. kesäkuuta 2006 Wright kohtasi Memphisissa Jermain Taylorin WBC- ja WBO-liittojen mestaruusottelussa. 12-eräinen kamppailu päättyi ratkaisemattomaan tuomaripisteiden mentyä 113-115, 115-113 ja 114-114. Viimeisen kerran Wright otteli vuonna 2007 Bernand Hopkinsia vastaan. Wright hävisi kamppailun kaikin tuomariäänin.
Urallaan Wrightiä ei tyrmätty kertaakaan.