Don King

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Don King

Donald "Don" King (s. 20. elokuuta 1931[1]) on yhdysvaltalainen nyrkkeilypromoottori.

King on manageroinut uransa aikana useita eri sarjojen maailmanmestareita. Hänen läpimurtonsa nyrkkeilymaailman huippupromoottorien joukkoon oli Rumble in the Jungle-niminen ottelu, jossa George Foreman ja Muhammad Ali ottelivat raskaansarjan maailmanmestaruudesta.

ESPN:n mukaan King on tehnyt ainakin yhdeksästäkymmenestä nyrkkeilijästä miljonäärejä. Menestyksestään huolimatta King on jakanut mielipiteitä; häntä on syytetty vakuutuspetoksista ja veronkierrosta. Raskaansarjan maailmanmestari Mike Tyson on syyttänyt häntä miljoonien kavaltamisesta.[1]

Ennen nyrkkeilyn pariin siirtymistään yliopisto-opintonsa kesken jättänyt King toimi Clevelandissa laittomana vedonvälittäjänä. Vuonna 1954 hän tappoi miehen, joka yritti ryöstää yhden hänen pelipaikoistaan. Oikeus katsoi tapauksen itsepuolustukseksi ja säästi Kingin vankeusrangaistukselta. 13 vuotta tämän jälkeen hänet tuomittiin vankeuteen toisen asteen murhasta. Rikosnimeke muutettiin myöhemmin tapoksi ja King istui 3 vuoden ja 11 kuukauden vankeusrangaistuksen.[1]

Nyrkkeilypromoottorina toimimisen King aloitti kotikaupungissaan Clevelandissa. Saatuaan Muhammad Alin hyväntekeväisyysotteluun paikallisen sairaalan hyväksi laulaja Lloyd Princen avustuksella, lähti hänen uransa voimakkaaseen nousuun.lähde? Kingillä ei kuitenkaan ollut liiemmin kokemusta nyrkkeilymaailmasta, minkä johdosta hän ryhtyi yhteistyöhön kokeneemman Don Elbaumin kanssa.lähde?

Rumble in the Jungle ja Thrilla in Manila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kingin ensimmäinen suuri ottelu oli George Foremanin ja Ken Nortonin välisen raskaansarjan maailmanmestaruusottelun järjestäminen vuonna 1973.[2] Hänen läpimurtonsa suurien otteluiden järjestäjänä oli kuitenkin Foremanin ja Muhammad Alin välillä käyty raskaansarjan maailmanmestaruusottelu, joka tunnetaan nimellä Rumble in the Jungle. King lupasi molemmille ottelijoille ennätykselliset viisi miljoonaa dollaria (urheiluhistorian suurin yksittäinen palkkio siihen asti[3]), mikäli he suostuisivat otteluun. Koska Kingillä ei kuitenkaan ollut kyseistä summaa, joutui hän turvautumaan ulkopuoliseen rahoittajaan taatakseen ottelijoiden palkkiot. Zairen presidentti Mobutu Sese Seko suostui takaamaan ottelun rahoituksen sillä ehdolla, että kamppailu käytäisiin hänen maassaan.[4] Zairen johtajan lopullinen panos ottelun järjestämiseen oli 11,4 miljoonaa dollaria.[5]

Vuonna 1975 vastaavanlainen suurtapahtuma oli Alin ja Joe Frazierin kohtaaminen Filippiinien Manilassa, Thrilla in Manila. Alin ottelupalkkio oli 4,5 miljoonaa ja Frazierin 3,5 miljoonaa dollaria.[6] Ottelupaikaksi promoottori Don King harkitsi pitkään Egyptin Kairossa sijainnutta Nasser-stadionia, mutta lopulta kamppailu päätettiin käydä Filippiineillä Manilassa Araneta Coliseumilla. Maan presidentti Ferdinand Marcos oli kampanjoinut merkittävästi ottelun puolesta, koska halusi kääntää huomion pois maansa sisäisestä kuohunnasta.[7] Kun presidentin vaimolta Imelda Marcosilta kysyttiin vuosia myöhemmin, oliko Ferdinand Marcos maksanut lahjuksia ottelun saamiseksi maahansa, hän totesi väitteen perättömäksi.[8]

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren mittakaavan otteluiden järjestämisen lisäksi King kokosi 1970-luvulla oman tallinsa nimiin nimekkään joukon tuon ajan huippunyrkkeilijöitä kuten Larry Holmes, Wilfred Benitez, Roberto Duran, Salvador Sanchez, Wilfredo Gómez ja Alexis Arguello. Seuraavina vuosikymmeninä hänen haaviinsa tarttui lisää aikojensa ehdottomia huippunimiä kuten Mike Tyson, Evander Holyfield, Julio César Chávez, Aaron Pryor, Bernard Hopkins, Ricardo Lopez, Felix Trinidad, Terry Norris, Carlos Zarate, Azumah Nelson, Andrzej Gołota, Mike McCallum ja Meldrick Taylor.

  1. a b c Puma, Mike: Only In America ESPN.go.com. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  2. Sport: From Killer to King Time Magazine. 30.6.1975. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  3. Sport: Violent Coronation in Kinshasa Time Magazine. Arkistoitu 15.11.2010. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  4. Goldstein, s. 108
  5. Sport: Muhammad on the Mountaintop Time Magazine. Arkistoitu 28.4.2013. Viitattu 15.11.2010. (englanniksi)
  6. Lounasheimo, s. 380
  7. Ali-Frazier III: "The Thrilla in Manila"-galleria Sports Illustrated. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 7.12.2010. (englanniksi)
  8. Dokumentti: Frazier vastaan Ali (Thrilla in Manila, 2009), HBO

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]