William Marrion Branham

William Marrion Branham
William Marrion Branham
Henkilötiedot
Syntynyt	6. huhtikuuta 1909 Cumberland, Kentucky, Yhdysvallat
Kuollut	24. joulukuuta 1965 (56 vuotta) Amarillo, Texas, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Amerikkalainen
Ammatti	riistanvartija, nyrkkeilijä, saarnamies, kirjailija
Kirjailija
Kirjallinen suuntaus	Branhamilaisuus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

William Marrion Branham (6. huhtikuuta 1909 – 24. joulukuuta 1965) oli yhdysvaltalainen saarnaaja, joka tuli tunnetuksi paitsi hyvänä puhujana, myös parantajana. Suomessa hän kävi saarnamatkalla vuonna 1950.

Lapsuus

William Marrion Branham syntyi vuoristomökissä Cumberlandissa Kentuckyn vuoristossa 6. huhtikuuta 1909. Hänen vanhempansa olivat metsätyöläinen Charles Branham ja Ella Branham. Perheessä oli yhdeksän lasta. Ensimmäisen kerran Branham kävi kirkossa vanhempiensa kanssa kahden viikon ikäisenä, pienessä vanhanaikaisessa baptistikirkossa, Lone Star -kokoushuoneessa.

Kun he asuivat Kentuckyn vuoristossa, he joutuivat usein kokemaan luonnon aiheuttamia vaikeuksia. Eräänä lumimyrskyisenä talvena Branham ja hänen äitinsä olivat olleet nääntymässä nälkään ja jäätymässä hengiltä, mutta he pelastuivat lähistöllä asuneen huolestuneen naapurin tultua katsomaan, miksi heidän mökistään ei ollut noussut savua moneen päivään.

Tuon talven jälkeen perhe muutti Kentuckystä Indianan osavaltioon maaseudulle lähelle Uticaa maalaistaloon, jossa Charles Branham oli työssä vuoden ajan. Kaksivuotiaana William Branham koki ensimmäisen enkeli-ilmestyksensä. Enkeli kertoi hänelle että he pian muuttavat New Albanyn lähelle. Perhe muutti maaseudulle, viisi mailia pohjoiseen Jeffersonvillen kaupungista, jolloin toteutui se, minkä enkeli oli William Branhamille aikaisemmin kertonut. Branham aloitti opiskelunsa 7-vuotiaana Jeffersonvillen lähellä olevassa koulussa.

Enkeli-ilmestys 1916

Eräänä syyskuun iltapäivänä kun 7-vuotias William Branham oli hakemassa kaivosta vettä, alkoholisoituneen isänsä viskinvalmistamista varten, hän kohtasi matkalla olevan poppelipuun luona jonkun jota hän ei nähnyt, mutta jota hän piti enkelinä ja tuo enkeli sanoi hänelle: "Älä koskaan juo, tupakoi tai saastuta ruumistasi millään tavalla, sillä minulla on sinulle tehtävä, kun tulet vanhemmaksi." Hän juoksi pelästyneenä kotiinsa. Tuon sanoman vuoksi hän ei koskaan juonut, eikä tupakoinut.

Branham eli lapsuutensa ja nuoruutensa köyhissä olosuhteissa. Hänen isänsä käytti alkoholia kohtuuttomasti ja kasvatti lapsiaan halkovajassa. Perhe oli sen vuoksi köyhä, eikä Williamilla ollut koulua aloittaessaan edes paitaa vanhan pukunsa alla.

Nuoruus

Branham lähti kodistaan 19-vuotiaana, työskennellen maatilalla Phoenixissa Arizonassa. Hänen nuoremman veljensä Edwardin kuoltua hän muutti takaisin ja äitinsä pyynnöstä jäi Jeffersonvilleen. Siellä hän sai työpaikan Public Service Company of Indianan palveluksessa.

Kahden vuoden kuluttua hänellä oli työpaikka New Albanyn kaasulaitoksessa. Mittareita tarkistaessaan hän sai kaasumyrkytyksen, jonka seurauksena hän sairasti monta viikkoa. Hänet vietiin erikoislääkäreiden luokse Louisvilleen Kentuckyyn, jossa lääkärit väittivät vaivojen johtuvan umpisuolesta, joka sitten leikattiin. Sairaalan leikkauspöydällä hän menetti tajuntansa ja hän kuuli saman äänen joka oli puhunut hänelle poppelin luona useita vuosia aikaisemmin sanovan: "Kutsuin sinua ja sinä et halunnut lähteä". Tämä puhe toistui Branhamin kertoman mukaan kolme kertaa. Branham vastasi: "Herra, jos se olet sinä, anna minun tulla takaisin maan päälle ja haluan saarnata evankeliumia katoilta ja kadunkulmista. Tulen kertomaan kaikille siitä."

Tämän kokemuksen jälkeen Branham alkoi etsiä Jumalaa. Hän kävi kirkoissa, mutta ei löytänyt kirkkoa jossa ihmisiä kutsuttaisiin esille. Eräänä iltana hän meni vanhaan vajaan ja yhtäkkiä vajaan tuli valoa, joka muodosti ristin, joka puhui hänelle kielellä, jota hän ei ymmärtänyt, sitten kaikki katosi. William Branham koki olevansa lumottu. Kun hän tointui lumouksesta, hän rukoili "Herra, jos se olit sinä, puhu minulle uudelleen"

Hän toimi lyhyen ajan myös nyrkkeilijänä, voittaen useita otteluita.

Branhamin kulkiessa erään naisastrologin ohitse tämä käänsi katseensa häntä kohti ja pyysi häntä tulemaan luoksensa, koska tahtoi puhua hänelle. Hän sanoi Branhamille: "Sanokaa, tiedättekö syntyneenne määrätyn merkin alla ja tiedättekö tähden seuraavan Teitä? Olette saanut syntymälahjan." Tämä tietäjähengen kautta vuonna 1928 ilmoitettu puhe hämmensi Branhamia.

Branhamin matkustaessa metsänvartijana täpötäydessä bussissa Jeffersonvillestä kohti Henryvillea, hän huomasi jonkun toisen matkustajan katselevan häntä ja hänen käännyttyä katsomaan, hän näki harmaasilmäisen naisen, joka alkoi puhua hänelle. Nainen kertoi olevansa astrologi ja kysyi Branhamilta, onko hän uskossa ja sai kuulla, ettei Branham ollut uskossa. Sitten harmaasilmäinen nainen kertoi Branhamin syntymäajan ja tämä hämmästytti Branhamia, jonka vuoksi hän kysyi mistä syystä harmaasilmäinen nainen voi tietää hänen syntymäaikansa. Harmaasilmäinen nainen vastasi, tietävänsä sen, koska Branhamia seuraa merkki. Hän sanoi Branhamille: "Te olette syntyneet määrätyn tähden merkeissä ja olette siitä syystä lahjoilla varustettu henkilö. Eikö kukaan saarnaaja ole Teille koskaan tästä puhunut?" Branham vastasi: "Minulla ei ole saarnaajien kanssa mitään tekemistä."

Branhamin uskoontuleminen 1931

William Branham tuli uskoon 22-vuotiaana ja toimi viiden vuoden ajan apulaispastorina Lähetysbaptistikirkossa Jeffersonvillessä. Sieltä hän joutui lähtemään, koska ei hyväksynyt naisia pastoreina. Sen jälkeen hän piti herätyskokouksia omassa teltassaan.

Kääntymyksensä jälkeen Branhamista tuli baptistisaarnaaja ja tohtori Roy Davis vihki hänet papiksi Jeffersonvillessä. William Branham oli 24-vuotias, kun hän alkoi pitää kokouksia Jeffersonvillessä Missionary Baptist Church -nimisessä seurakunnassa. Vuonna 1933 hänen seurakuntalaisensa rakensivat First Pentecostal Baptist Church -nimisen kirkon, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Branham Tabernacle.

William Branham hankki toimeentulonsa kaivamalla ojia 20 sentin tuntipalkalla. Hän avioitui 1934 Amelia Hope Brumbachin kanssa.

Branhamin pitäessä 11. kesäkuuta 1933 kastekokousta Ohio-joella, suuren telttakokouksen päätyttyä, kun hän oli kastamassa, 17 henkilöä kertoi kuulleensa hiljaisen äänen, joka sanoi: "Katso ylös". Kolme kertaa ääni toisti samat sanat. Ylös katsoessaan Branham näki kirkkaan tähden. Muutamat pelästyivät ja juoksivat pois. Sitten tähti vetäytyi ja katosi. Tapahtuma herätti huomiota niin paljon, että siitä kerrottiin paikkakunnan lehdessä.

Ensimmäinen kosketus "Jeesus yksin" -liikkeeseen 1936

Branham osallistui vuonna 1936 Mishawaka-nimisellä joella pidettyyn helluntailaisen "Jeesus yksin" -liikkeen telttakokoukseen, jossa häntä pyydettiin puhumaan, ja puhe "Rikkaasta miehestä helvetissä" teki hyvän vaikutuksen kuulijoihin, jonka tähden häntä pyydettiin pitämään puheita useissa "Jeesus yksin" -liikkeen seurakunnissa. Ensin hän lupautui ja valmisti puheita koko vuoden ajaksi, mutta myöhemmin hän kuitenkin kieltäytyi ystävien ja sukulaisten varoitettua häntä.

Branhamin vaimon kuolema 1937

Vuonna 1937 Ohio-joen tulviessa Branhamin vaimo Hope kuoli keuhkotautiin ja hänen nuorin lapsensa Sharon Rose selkäydintulehdukseen. Branham piti tapahtumia seurauksena siitä, että hän ei lähtenyt "Jeesus yksin" -liikkeen seurakuntiin saarnaamaan. Hän myös koki menettäneensä voitelunsa viiden vuoden ajaksi samasta syystä.

William Branhamin perhe.

Enkeli vierailee Branhamin luona

Branham toimi metsänvartijana ja hän asui Indianassa, missä hän väitti kokeneensa kummallisen enkeli-ilmestyksen 7. toukokuuta 1946.

Branham näki valon läpi tulevan suurikokoisen 200 naulaa painavan enkelin, joka oli pukeutunut valkoiseen vaippaan. Enkelin kasvot olivat sileät ja parrattomat, tumma tukka ulottui olkapäille asti, enkeli oli iholtaan tumma. Enkeli sanoi Branhamille: "Älä pelkää! Minut on lähetetty Kaikkivaltiaan Jumalan luota kertoakseni sinulle, että merkillinen elämäsi ja väärinymmärtämäsi tiet ovat osoituksena siitä, että Jumala tahtoo antaa sinulle parantamisen lahjan, jotta käyttäisit sitä koko maailman hyväksi. Jos olet vilpitön ja voit saada ihmiset uskomaan sinua, ei mikään voi vastustaa rukouksesi voimaa, ei edes syöpä."

Enkeli kertoi hänelle myös kahdesta merkistä, jotka annettaisiin hänelle. Ensimmäinen merkki oli tarkoitettu lahjaksi hänen vasempaan käteensä, voiman avulla hän pystyisi paljastamaan sairaudet. Tämä yliluonnollinen merkki olisi vahvistukseksi koko seurakunnalle. Sen jälkeen hänelle annettiin toinen merkki, hän sai kyvyn paljastaa ihmisten ajatukset ja heidän menneisyyden tapahtumiansa. Tässä kyvyssä oli rajoituksena se, että hän ei voinut paljastaa niitä asioita, joista ihmiset olivat tehneet parannuksen ja jotka olivat jo anteeksi annetut. Tämän lisäksi enkeli ilmoitti Branhamille, sen että jos hän uskollinen kutsumukselleen, sen tulokset ulottuisivat yli koko maailman ja järkyttäisivät kansoja, näiden merkkien kautta Jumala kokoaisi kansansa Hengen yhteyteen, jotta heillä olisi yksi sydän ja yksi usko.

Tämän sanottuaan enkeli poistui ja Branham kertoo muistelmissaan että sama enkeli tuli puhumaan hänelle sen jälkeen 2–4 kertaa vuodessa.

Kaatuneiden muistopäivän kokous 1946

Branham kertoi enkelin vierailusta ja kertoi että hänelle annetaan sairaiden parantamisen armolahja ja hänen tehtävänä on saarnata maailman kansoille, seisten tuhansien kuulijoiden edessä, niin että tuhannet tulisivat hänen luokseen parantuakseen. Hän kertoi että hänen saamansa lahja on viimeisten päivien merkki, jonka avulla Jumala kutsuisi kansansa Hengen yhteyteen.

Branhamin kokous St. Louisissa.

Parantumiskokoukset St. Louisissa Missourissa 1946

William Branham saapui kokousmainoksin varustetulla autollaan 14. kesäkuuta 1946 St. Lousiin, mukana oli hänen kaksi sisartaan ja hänen perheensä. Saman päivän iltana hän piti telttakokouksen pastori Daughertyn kanssa. Kokouksen aikana parantui rampa mies, sokea mies ja muutama kuuro. Seuraavana päivänä Branham vieraili St. Louisin hermotautisairaalassa, tämän vierailun aikana parantui yksi hermosairas nainen, joka myöhemmin pääsi sairaalasta. Saman päivän iltana hän piti telttakokouksen, jossa kerrotana useita parantuneen. Alun perin oli suunniteltu että kokoukset kestäisivät vain muutaman päivän, mutta monien kaupungin saarnaajien pyydettyä häntä jatkamaan, hän jatkoi kokouksia 25. kesäkuuta 1946 saakka. Väkeä kokouksissa kävi paljon ilta toisensa jälkeen. Paikallinen poliisikin kävi tarkastamassa että kaikki olivat kunnossa.

Branhamin elämäkerran kirjoittanut Gordon Lindsay on verrannut Branhamin elämää Gideonin elämään. Molemmat olivat syntyneet köyhissä oloissa, kumpikin sai tehtävänsä ilmestyksen kautta. Gideon kärsi kateellisten veljien ja lihallisten ihmisten vastustuksesta, samoin myös Branham.

Kuollut herää Jonesboron kokouksessa 1947

Arkansin osavaltion Jonesboron kaupungissa Branhamin pitäessä kokouksia, paikalle oli saapunut noin 25 000 ihmistä, tämän kokoussarjan viimeisenä iltana Branham rukoili ambulanssissa paikalle tuodun syöpää sairastavan naisen puolesta, joka oli kuollut kokouksen aikana. Ambulanssin kuljettaja oli pyytänyt Branhamin rukoilemaan ja niin hän teki, mennen ambulanssiin ja ottaen siellä olevaa kuollutta naista kädestä kiinni ja rukoillen samaan aikaan, hetken päästä kuolleen naisen käsi muuttui lämpimäksi ja hän nousi istumaan.

Kokousmatkat Amerikassa ja Kanadassa

Branham piti kokouksia ympäri Yhdysvaltoja; Phoenixissa, Los Angelesissa, Long Beachissa, Sacramentossa, Santa Rosassa ja Fresnossa. Kanadassa hän kävi Saskatoonissa, Saskatchewanissa, Prince Albertissa, Albertassa ja Calgaryssa. Keväällä 1948 Branham kävi Miamissa, Pensacolassa, Kansas Cityssä Kansasissa, Sedalissa Missourissa sekä Elginissä Illinois'ssa.

Branhamin ollessa puhumassa Houstonissa Houston Coliseumissa Ted Kipperman -niminen ammattivalokuvaaja otti hänestä valokuvan, jossa näkyi hänen päänsä yläpuolella sädekehän muotoinen valkea kohta.

Branhamin vierailu Suomessa 1950

William Branhamin kokous Messuhallissa 18.4.1950

William Branham, J. Ern Baxter, Jack Moore, Howard Branham ja Gordon Lindsay matkustivat 6. huhtikuuta 1950 Flagship Scotland -nimisellä lentokoneella Lontooseen, käyden tutustumassa kaupungin historiallisiin muistomerkkeihin, kirkkoihin ja Wesleyn kappeliin, sen jälkeen he matkustivat Pariisin ja tutustuivat sielläkin historiallisiin paikkoihin. Suomeen he saapuivat 14. huhtikuuta laskeutuen Helsingin lentokentälle, jossa heitä oli vastassa helluntaiseurakunnan johtaja Eino Manninen ja sisar May Isaacson, amerikkalaissyntyinen tulkki.

William Branhamin kokouksen jonottavia messuhallin ulkopuolella 1950.

William Branhamin kokousta Messuhallin ulkopuolella kuuntelemassa olevia ihmisiä 1950.

Ensimmäinen kokous pidettiin lauantaina 15. huhtikuuta 1950 klo 19 Messuhallissa, joka oli Suomen suurin kokouspaikka. Paikalle oli saapunut n. 7000 henkeä ja Messuhalli oli ääriään myöten täynnä. Ensimmäisen puheen piti William Baxter, valmistellen ihmisiä ottamaan vastaan parantumisen. Hän kertoi Branhamin kutsumuksesta, kertoen että Branhamilla on lahja, jonka avulla hän tunnistaa sairauden laadun. Branham saapui paikalle vasta 20.30, hän kertoi puheessaan olevansa lähtöisin köyhistä oloista ja kouluja käymätön. Branham kertoi saavansa selville sairauden laadun tarttumalla vasemmalla kädellään sairaan ihmisen oikeaan käteen. Hän kertoi myös pystyvänsä näkemään sairaan ihmisten salaisuudet, joista sairaudet johtuivat. Hänen puheensa jälkeen, alkoi sairaiden parantamistoiminta. Kokoukseen tulijoille oli jaettu kortteja, joiden ilmoittamassa järjestyksessä he saivat tulla Branhamin luokse. Branham huomasi myös penkeissä istuvia ihmisiä ja sanoi heille mitä he sairastavat ja käski sitten heidän lähteä parantuneina koteihinsa. Seuraavien iltojen kokouksiin saapui runsaasti väkeä.

Kuopiossa kokoukset pidettiin Elim-rukoushuoneella, joka oli suurin kokoushuone Kuopiossa. Rukoushuoneen pihamaalle oli pystytetty teltta, johon mahtui joitakin satoja kuulijoita. Kokouksien aikana parantui muutamia sairaita, kuten kuuroja, sokeita, aivoinvalidi ja sokeritautisia.

Kuopiossa parantui mm. 11-vuotias sotaorpo Veera Ihalainen, hän sairasti luutuberkuloosia ja joutui sen vuoksi käyttämään kainalosauvoja. Hän kosketti ohi kulkevan Branhamin takkia ja parantui.

William Branham ja tulkki May Isaacson Messuhallissa 18.4.1950

William Branham Kuopiossa Puijon ravintolan edessä 1950.

Kuollut poika herää Kuopiossa

Kun Branhamin seurue lähti katsomasta Puijon näkötornia 21. huhtikuuta 1950, heidän edellään ajanut auto törmäsi kahteen tielle juoksevaan n. 7-8 vuotta vanhaan pikkupoikaan, pojat loukkaantuivat ja menettivät tajunsa, toinen pojista otettiin edellä ajaneeseen autoon ja toinen otettiin Vilho Soinisen ajamaan autoon jossa olivat Branham, Gordon Lindsay ja Jack Moore . Branham koitti matkalla pojan valtimoa ja totesi valtimon pysähtyneen, hän kuunteli pojan sydäntä ja totesi sydämen pysähtyneen, hän totesi, ettei poika hengitä, tämän jälkeen, he pitivät poikaa kuolleena. William Branham ja Gordon Lindsay ja Jack Moore rukoilivat pojan puolesta, muutaman minuutin päästä he näkivät pojan aukaisevan silmänsä. Branham oli nähnyt kaksi vuotta aikaisemmin näyn tästä tapahtumasta ja hän kertoi siitä samana iltana Kuopion Eelimin seurakunnassa pitäessään kokousta.

Kritiikki Branhamin Suomeen tuloa kohtaan

Kansanedustaja Mauri Ryömä esitti sisäasiainministeri Urho Kekkoselle Branhamin vierailun johdosta kysymyksen: "Onko Hallitus kiinnittänyt huomiota eräiden parhaillaan Helsingissä vierailevien amerikkalaisten "ihmeparantajien" vahingolliseen toimintaan; ja jos on, niin mitä Hallitus aikoo tehdä tällaisen vahingollisen toiminnan ehkäisemiseksi?"

Pieni osa sisäasiainministeri Urho Kekkosen vastauksesta: "Kysymyksen perusteluissa on edellä selostetun toiminnan vahingollisuus nähty lähinnä siinä, että yksinkertaiset, herkkäuskoiset ihmiset ovat maan eri puolilta matkustaneet näihin tilaisuuksiin parantumisen toivossa ja siten aiheuttaneet itselleen tarpeettomia matkakustannuksia minkä ohessa he ovat saattaneet laiminlyödä tai viivytellä pätevään lääkärinhoitoon turvautumista, jolloin heidän todelliset paranemismahdollisuutensa ovat voineet huonontua. Ihmeparantajien toimintaa tarkkailtaessa ei voikaan välttyä vaikutelmalta, että huomattava osa tilaisuuksiin saapuneista on lähtenyt matkalle hakeakseen parannusta ruumiillisille sairauksilleen ja että ainakin suurin osa näistä on tehnyt matkansa kokonaan turhaan. Luotettavasti on ainakin selvittämättä toistaiseksi onko edes yhtään todellista paranemista näissä tilaisuuksissa tapahtunut, joskin useat henkilöt ovat sellaisista kertoneet." '

Branhamin vierailu Norjassa 1950

Suomesta William Branham matkusti Norjaan Osloon. Norjan Lääkintöhallituksen kehotuksesta Oslon poliisilaitos oli kieltänyt parantamiskokoukset. Kaupungin saarnaajat, joita oli tuolloin 200, esittivät vastalauseen Lääkintöhallitukselle.

Branhamin vierailu Ruotsissa 1950

William Branham piti useita kokouksia Göteborgissa, yhden kokouksen Jönköpingissä ja viisi kokousta Örebrossä. Seuraavat kokoukset pidettiin Örnsköldvikissä ja sitten Tukholmassa, jossa sijaitsi tuon ajan suurin helluntaiseurakunta, jossa oli 6500 aktiivista jäsentä ja 5000 pyhäkoululaista.

Branhamin vierailu Etelä-Afrikassa 1951

William Branham vierali Durbanissa Etelä-Afrikassa 1951, pitäen kokouksia 11 kaupungissa, puhuen n. 500 000 ihmiselle. Branhamin Greyvillessa pitämässä kokouksessa kävi 45 000 ihmistä.

Talousvaikeudet ja opin muuttuminen

1950-luvun puolivälissä suurimman helluntaiherätyksen suuntaus Assemblies of God julisti David du Plessisin johdolla William Branhamin harhaoppiseksi, koska tämä uskoi "Jeesus Yksin" -oppiin. William Branham ei varsinaisesti hylännyt kolminaisuutta: hän näki katolilaisen uskontunnustuksen olleen epäraamatullinen sakramentti, jossa kaste tapahtuu "kolmeen nimeen", Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Branham uskoi kyseisen sakramentin olevan katolilaisuuden eräs harhaoppi, joka Nikean kirkolliskokouksessa hyväksyttiin katolisen eliitin toimesta. Branhamin mukaan kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen on vain pätevä, koska tuossa nimessä tulee esiin kolme Jumalan persoonaa, Jeesuksessa Kristuksessa, eikä nimikkeissä Isä, ja Poika, ja Pyhä Henki. Hänen mielestään Jumala ilmaisi itsensä Isänä, poikana ja Pyhänä Henkenä, ei sakramenttina, jonka helluntaiherätyskin oli kopioinut Paavin kirkolta.

Branhamin toiminta vaikeutui v. 1955 lähtien, jolloin hän velkaantui Kalifornian kokouksiensa vuoksi 15 000 dollaria. Hallitus vaati häntä maksanaan veroja 40 000 dollarin edestä

Branham uskoi, että Jumala oli lähettänyt hänet Laodekian seurakunta-ajan profeetaksi. 1950-luvun lopulla Branham alkoi nimittää opetustaan palautetuksi evankeliumiksi.

Branham oli 28. helmikuuta 1963 metsästämässä Arizonassa Tucsonin alueella, kun koki seitsemän enkelin ilmestymisen. Enkelit selittivät hänelle ilmestyskirjan seitsemän sinetin salaisuudet.

Branhamilla oli oppi siitä, ettei Jeesus kantanut meidän syntejämme. Branham opetti, että "synnin lika palaa välittäjän (Kristuksen) toimesta aikakausien kautta takaisin syyttäjään (saatanaan) iskeytyen häneen. Jokainen synnin molekyyli palaa saatanaan ja pysyy hänen päällä tuomiopäivään saakka, jossa iankaikkisena kohtalona on viskaaminen tulijärveen."

Branham opetti kasteen Jeesuksen nimeen olevan pelastuksen ehtona.

Kuolema

Branhamin ajaessa Meda ja Sarah kyydissään kotiinsa 18. joulukuuta 1965. 20:15 Branhamin autoa vastaan ajoi 22-vuotias Jimmie Ramos, joka oli juovuksissa. Ramos törmäsi Branhamin autoon. Ramos kuoli onnettomuudessa. Hänen kyydissään ollut Rodolfo Melendez loukkaantui vakavasti ja Raynaldo Melendez ja Daniel Cocanegra loukkaantuivat lievemmin. Branhamin poika, Billy Paul ajoi omalla autollaan isänsä auton edellä. Hänellä oli kyydissään Joseph ja hänen poikansa Paul. Billy onnistui välttämään törmäyksen.

Branhamin pää, vasen jalka ja käsi loukkaantuivat onnettomuudessa vakavasti ja myös useita luita murtui. Hänen irrottamiseen autosta kului noin 45 minuuttia. Ensin Branham vietiin sairaalaan Frionaan ja hänestä otettiin röntgenkuvat. Todettiin, että häntä ei voitu hoitaa Frionassa ja hänet siirrettiin Amarilloon. Branham tarvitsi nopeasti verensiirron - hänen verenpaineeksi mitattiin Billy Paul Branhamin kertomuksen mukaan nolla. Branhamin veriryhmä oli harvinainen ja verta jouduttiin hakemaan toisesta kaupungista. Verta annettiin kahdeksan tunnin ajan. Lääkärit epäilivät, että hänellä oli joko veritulppa tai aivohalvaus. Veri ei kuitenkaan mennyt kaulasuonen läpi ja aivoissa olevaa turvotusta yritettiin vähentää lääkkeillä.

William Branham oli koomassa kuuden päivän ajan, kunnes hän menehtyi sairaalassa Texasin osavaltiossa Amarillon kaupungissa 24. joulukuuta 1965. Myös Branhamin vaimo Meda loukkaantui vakavasti onnettomuudessa ja kuoli 11. huhtikuuta 1966. Sarah Branham oli sairaalassa kaksi kuukautta.

Kritiikki

Branhamia kritisoitiin hänen kristillisyydestä selvästi poikkeavan opetuksen tähden. Myös hänen kokemansa enkeli-ilmestykset herättivät kummastusta. Branham opetti muun muassa, että osa ihmisistä on Eevan ja käärmeen lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta pelastua. Hän uskoi olevansa viimeisen ajan sanansaattaja, Elia.^lähde?

Katso myös

• Branhamilaisuus
• Helluntaiherätys
• Parantamisherätys

Lähteet

• Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, Wsoy, Helsinki, 1997, ISBN 951-0-27265-5
• Rokka, Jukka: Salatun sanoman tuojat, Kuva ja sana, 1996, ISBN 951-585-034-7
• Rokka, Jukka: Uloskutsutut. Branhamilaisuuden harhaoppeja, Ristin Voitto, 1975, ISBN 951-605-248-7
• Branham, William: Historian seitsemän käännekohtaa, Ristin voitto, Helsinki, 1956
• Branham, William: Taivaallinen näky : William Branham’in omakohtainen todistus siitä, miten hän sai parantamisen armolahjan, Ristin voitto, Helsinki, 1950
• Branham William, Baxter J E, Lindsay Gordon, Bergsten Gösta : Hur Herren kallade William Branham Under i hans liv och verksamhet, Förlaget Filadelfia, 1950
• Lindsay Gordon, Branham William: Jumalan lähettämä mies, Ristin sanoma, Lahti, 1962
• Lindsay Gordon: Jumalallinen parantuminen Branhamin kokouksissa, Ristin voitto, Helsinki, 1948
• Hiltunen, Paavo; Meller, Leo: Eksyttäjät, Kuva ja Sana, Helsinki, 1992, ISBN 951-9204-78-4.

Aiheesta muualla

• William Branhamin saarnoja suomenkielellä
• Yliluonnollista: William Branhamin elämä, kirjoittanut Owen Jorgensen
• Kriittinen artikkeli Branhamista