William Duesbury
| William Duesbury | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. syyskuuta 1725 Longton Hall, Staffordshire |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1786 Derby |
| Kansalaisuus | britannia |
| Ammatti | liikemies, emaloija |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Sarah James |
| Lapset | William Duesbury II |
William Duesbury (1725–1786) oli englantilainen liikemies ja emaloija, joka oli yksi Derbyn seudun ensimmäisten posliinitehtaiden perustajista.
Duesbury syntyi Staffordshiressä vuonna 1725. Hän työskenteli aluksi emaloijana Lontoossa, mutta muutti 1750-luvun puolivälissä isänsä kotitaloon Longton Halliin Staffordshireen. Duesburyn tilikirjoista on päätelty, että siihen aikaan ”emaloimiseksi” kutsuttu työ sisälsi myös valkoisten posliinihahmojen värittämistä, kultaamista ja mahdollisesti lasittamista.[1] Tällä tavoin hän tutustui posliiniin ja sen valmistamiseen, hankki tarvittavan alkupääoman ja perusti posliinitehtaan Derbyn Nottingham Roadille vuonna 1756. Hän sai rahoitusta paikalliselta pankkiirilta John Heathilta, joka sijoitti yritykseen tuhat puntaa. Ranskalaisten hugenottien poika André Planché, joka asui kaupungissa, tunsi tekniikkaa jo ennestään ja hän tuli osakkaaksi tehtaaseen.[2][3]
Toisin kuin muut tuon seudun posliinitehtaat, Derbyn tehdas keskittyi koriste-esineiden valmistukseen ja käyttöastioita tuotettiin vain vähän. Maljakoiden ja pienoispatsaiden malleissa on voimakkaita vaikutteita Manner-Euroopasta, etenkin Sèvresistä ja Meissenistä. Tyypillisiä piirteitä ovat koristeelliset muodot, runsas värien käyttö ja myöhemmin kultaus.[2] Derbyn posliinin tyyppi tunnetaan nimellä ”soft paste”:[4] itse massa on rakeista, lasitus on paksu ja emalityyppiset väriaineet on sekoitettu lasitusmassaan. Rakenne johtuu posliinimassaan käytetyistä raaka-aineista. Tämän tyyppinen keramiikka voidaan polttaa alhaisemmissa lämpötiloissa kuin kova, mutta harmahtava ”hard paste” -posliini.[5]
1700-luvulla koriste-esineiden kysyntä oli suurta, sillä ylhäisön parissa oli tullut muotiin ”service à la russe”, eli se että palvelijat toivat ruoka-astiat emännälle yksitellen, jolloin pöydällä oli enemmän tilaa koristeille. Muodikas koristelutapa oli asettaa pöydän keskelle peili, johon posliiniset pienoispatsaat heijastuivat.[6] Ensimmäiset pienoispatsaat tehtiin sokerista ja vahasta, mutta etenkin Meissenin posliinitehtaat kehittivät värikkäitä keraamisia hahmoja tähän tarkoitukseen. Kun pienoispatsaiden suosio kasvoi, niitä alettiin pitää ruokapöydän lisäksi kaappien ja lipastojen päällä sisustuselementteinä.[7]
Duesbury ratkoi kilpailun asettamia paineita ostamalla pieniä tehtaita pois markkinoilta.[2] Duesbury ja Heath ostivat myös Nicholas Sprimontilta Chelsean posliinitehtaan Lontoosta. Kaupan jälkeen Derbyn posliini oli Englannin suurin posliinialan yritys. Aluksi esineet valmistettiin Derbyssä ja vietiin Chelseaan maalattaviksi, mutta myöhemmin Chelsean toimipiste suljettiin ja työntekijät siirtyivät Derbyyn. Vuonna 1776 Duesbury osti Bow’n posliinitehtaan, ja myös se suljettiin pian.[3]
Duesburyn ja Heathin edustaja oli Mr. Williams, jolla oli varasto ja huutokauppakamari Lontoossa osoitteessa Craig's Court, Charing Cross. Vuonna 1773 hän alkoi myydä sieltä Derbyn posliinia lontoolaisille, ja siitä alkoi Derbyn posliinin valtakunnallinen maine. Vuonna 1775 kuningas Yrjö III antoi Duesburylle luvan käyttää tehtaan logossa kruunua. Yrityksen nimeksi tuli myöhemmin kuningatar Viktorian aikana Royal Crown Derby.[8]
Duesbury kuoli vuonna 1786. Hänen samanniminen poikansa jatkoi yritystä. Nuorempi Duesbury sairasteli ja kuoli vuonna 1797 vain 34-vuotiaana. Kaksi vuotta ennen sitä hän otti yhtiökumppanikseen irlantilaisen taiteilijan Michael Keanin, ja Duesburyn kuoleman jälkeen Kean jatkoi yritystä tämän lesken kanssa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stella Langdon: Bow, Chelsea, and Derby porcelain : being further information relating to these factories, obtained from original documents, not hitherto published" (Toronto Ulniveristy Library) 1898. Archive.org. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Derby Porcelain: André Planche and William Duesbury Revolutionary Players. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Michael Perry: Derby: Nottingham Road (Circa 1756-1848) Pottery Histories
- ↑ Derby Porcelain Collecor's Guide Artfact
- ↑ Soft Paste Types and Examples of Pottery The Potteries - the local history of Stoke-on-Trent, England
- ↑ Centrepieces History (Arkistoitu – Internet Archive) eHow
- ↑ Porcelain figures Fashions for porcelain in Europe Victoria & Albert Museum
- ↑ History Royal Crown Derby
