William Castle (elokuvaohjaaja)
| William Castle | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | William Schloss |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1914 New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 31. toukokuuta 1977 (63 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti |
elokuvaohjaaja elokuvatuottaja näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| www.williamcastle.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
William Castle (syntyjään William Schloss, 24. huhtikuuta 1914 New York, New York, Yhdysvallat – 31. toukokuuta 1977 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -näyttelijä. Hän käytti useissa ohjaamissaan elokuvissa elokuvan ulkopuolisia temppuja yleisön houkuttelemiseksi.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Castle syntyi vuonna 1914 New Yorkissa. Hän kiinnostui viihdealasta 13-vuotiaana, kun hän oli nähnyt Draculan teatteriesityksen, jonka pääosassa näytteli Bela Lugosi. Castle saikin ensimmäisen työpaikkansa teatterista Lugosin suosittelemana Draculan apulaisnäyttämömestarina vuonna 1929. Seuraavana vuonna hän sai paikan näyttelijänä ja näyttämömestarina Broadwayllä Jules Leventhalin näytelmästä An American Tragedy. Castle vuokrasi vuonna 1939 teatterin Stony Creekistä, Connecticutista.[1] Teatterin johtava tähti oli saksalainen Ellen Schwanneke, jota Adolf Hitler pyysi palaamaan Saksaan. Schwanneken kieltäytymisen jälkeen Castle markkinoi häntä ”naisena, joka sanoi ei Hitlerille” ja vandalisoi teatterinsa hakaristeillä saadakseen julkisuutta. Schwanneken näytelmästä tuli suosittu, ja Columbia Picturesin Harry Cohn kutsui Castlen tapaamiseen.[2]
Cohn palkkasi Castlen, jonka ensimmäinen elokuva oli Muistojen sävel (1941), jossa hän oli näyttelijöiden dialogivalmentajana. Muutaman vuoden ajan Castle oli pienissä töissä useassa Columbian elokuvassa. Castlen ensimmäinen ohjaustyö oli Boston Blackie -sarjaan kuulunut The Chance of a Lifetime (1943).[2] Vuosien 1942–1948 aikana Castle ohjasi useita elokuvia Columbialle, ja ne olivat pääasiassa sarjaelokuvia. Castlen merkittävin elokuva tuolta ajalta oli ehkäpä film noir He kohtasivat New Yorkissa vuodelta 1944. Sen hän ohjasi Monogram Picturesille, johon Cohn oli lainannut hänet. Orson Welles piti elokuvasta ja otti Castlen elokuvansa Nainen Shanghaista (1947) apulaistuottajaksi.[1]
Castle jätti Columbian vuonna 1948 ja siirtyi Universal-Internationalin palkkalistoille. Hän ohjasi viisi elokuvaa Universalille ja yhden Eagle-Lion Filmsille, kunnes palasi takaisin Columbialle. Columbialla hän ohjasi useita b-elokuvia tuottaja Sam Katzmanille. Vuonna 1957 Castle jätti Columbian toistamiseen ja aloitti itsenäisten elokuvien tuottamisen.[1]
Itsenäisenä elokuvantekijänä ja temppujen kehittäjänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Castle innostui kauhuelokuvista, kun ranskalainen psykologinen jännityselokuva Pirulliset oli menestynyt hyvin. Käsikirjoittaja Robb Whiten kanssa hän kehitti elokuvan Macabre (1959).[2] Castle ja White laittoivat elokuvaan 90 000 dollaria omia rahojansa ja kuvasivat sen yhdeksässä päivässä.[1] Castle markkinoi elokuvaansa ottamalla 5 000 dollarin vakuutuksen katsojia varten Lloyd's of Londonilta.[2] Vakuutus korvaisi tuhannen dollarin summalla kuoleman, joka olisi aiheutunut pelästymisestä.[3]
Macabren jälkeen Castlen seuraava elokuva oli House on Haunted Hill, joka kertoi Vincent Pricen esittämästä miljonääristä, joka lupasi 10 000 dollaria henkilölle, joka viettää yön kummittelevassa kartanossa.[3] House on Haunted Hillissä Castle käytti temppua, jota hän kutsui nimellä ”Emergo”. Elokuvan avainkohdassa luuranko liisi teatterissa katsojien yläpuolella. House on Haunted Hillin menestyksen jälkeen Castle sai myytyä seuraavan elokuvansa Columbialle, joka ei ollut suostunut ottamaan Macabrea levitykseensä.[2]
Vuonna 1959 valmistuneeseen The Tingler -kauhuelokuvaan Castle käytti laitetta, jota kutsui nimellä ”Percepto”. Elokuva kertoi Pricen esittämästä tohtorista, joka havaitsee Tinglerin olemassaolon. Tingler on olento, joka elää ihmisen selkärangassa ja käyttää pelkoa ravinnokseen. Vain huutamalla ja poistamalla pelkonsa henkilö pystyi voittamaan Tinglerin. Castle oli asennuttanut teattereiden istuimien alle täriseviä laitteita. Elokuvan alussa oli Castlen lyhyt monologi, jossa hän kertoi, että osa katsojista saattoi ensimmäistä kertaa elokuvan historiassa samaistua elokuvan hahmojen fyysisiin tunteisiin. Elokuva katkesi, kun otus pääsi Pricelta karkuun, ja tämän jälkeen se hyökkäsi yleisön kimppuun. Kuvan katketessa ääniraidalta kuului Pricen ääni, joka varoitti katsojia otuksesta ja pyysi huutamaan henkensä edestä. Tämän jälkeen tuolien alle asetetut laitteet aktivoituivat.[3]
Castlen seuraavienkin elokuvien 13 kummitusta, Homicidal ja Mr. Sardonicus markkinointi perustui temppuihin. Elokuvassa 13 kummitusta Castle antoi katsojille ”Illusion-O”-lasit, joilla he pystyivät näkemään elokuvan kummitukset. Homicidial oli Psyko-pastissi, jossa oli ennen jännittävintä kohtausta 45 sekunnin mittainen ”pelkotauko”, jonka aikana ne, jotka päättivät etteivät pystyisi katsomaan elokuvaa loppuun, saattoivat poistua ja saada rahansa takaisin. Mr. Sardonicus sijoittui 1800-luvulle ja kertoi pahasta paronista, jonka kohtalon katsojat saivat päättää. Ennen loppuhuipennusta katsojat äänestivät, kuoleeko vai jääkö Sardonicus henkiin.[3]
Mr. Sardonicuksen jälkeen Castle jätti kovimmat temppunsa. Vuoden 1962 elokuvassa Zotz! Castle jakoi kopioita elokuvan kolikoista, joilla oli taikavoimia. Castle jatkoi edelleen 1960-luvun ajan omien elokuvien tuottamista. Hänen viimeiseksi itsenäiseksi elokuvakseen jäi vuoden 1968 Project X.[3]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1968 Castle oli tuottamassa Roman Polańskin menestyselokuvaa Rosemaryn painajainen. Tämän jälkeen Castlen terveys heikkeni, ja hän kärsi munuaisongelmista. Hänen tuotantotahtinsa hidastui selvästi.[3] Castle tuotti mm. antologiasarjaa Ghost Story ja Jeannot Szwarcin elokuvan Nilviäiset.[2]
Castlelta ilmestyi omaelämäkerta Step Right Up, I’m Gonna Scare the Pants Off America vuonna 1976. Hän kuoli sydänkohtaukseen 31. toukokuuta 1977.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Browne, Pat: The Guide to United States Popular Culture. Popular Press, 2001. ISBN 9780879728212 Google-kirjat (viitattu 26.3.2010). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
