Wilho Soini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wilho Soini vuonna 1878. (Valokuva Daniel Nyblin.)

Aksel Wilho Soini (vuoteen 1877[1] Hoffrén; 26. joulukuuta 1854 Korpilahti6. lokakuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, sanomalehtimies ja pankinjohtaja. Soini käytti myös nimimerkkejä hr Soini, -o-i, Pii, V. Soini, W. Soini ja W.S.[2]

Henkilötietoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinin vanhemmat olivat kauppias, sahanhoitaja Anders Johan Hoffrén ja Wilhelmina Eskola-Silfvenius. Hän pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän alkeisopistosta 1872 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1876. Hän opiskeli taloustieteitä Pariisissa 1881–1882 ja harrasti myöhemmin ranskalaista kulttuuria ja kirjallisuutta.[3] Soini oli Uuden Suomettaren ulkomaanosaston toimittaja 1877–1890 ja lehden taloudenhoitaja 1891–1903. Hän oli Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsenenä 1904–1924 ja oli mukana perustamassa Suomen Kirjailijaliittoa. Liiton rahastonhoitajana hän toimi 1897–1920, hänet kutsuttiin myös liiton kunniajäseneksi. Soini oli Hämäläis-Osakunnan kuraattorina 1881–1887 ja vuonna 1899 hän oli suurta kansalaisadressia valmistelleen toimikunnan jäsenenä.[2]

Soini oli naimisissa vuodesta 1889 Sigrid Ida Helena af Enehjelmin (k. 1927) kanssa. Heidän lapsiaan olivat kirjailijat Elsa ja Yrjö Soini sekä historiantutkija Katri Laine.

Kirjallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini julkaisi Suomen kirjallisuuden ensimmäiset tukkilaiskuvaukset kertomuskokoelmassaan Kirjavia kuvia pölkkyjen historiasta vuonna 1877. Kirjailijana Soini oli realisti. Hänen teoksiaan ovat

  • Kirjavia kuvia pölkkyjen historiasta, kirjoittanut Pii. 1877. (Ilmestyi WSOY:n kustantamana teoksena 1907.)
  • Kaupunkimme rouvat, huvinäytelmä, näytelty 1877.[3]
  • Erkki, kertonut W. S. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Helsinki 1882.
  • Valoa kansalle! Draamallinen kuvaelma kolmessa näytöksessä. WSOY 1883.
  • Kaarlo Tiira: Novelli. WSOY 1888.
  • Kevään oikkuja: Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. Telén, Kuopio 1899. (Näytelty sitä ennen Suomalaisessa teatterissa 1877, 1878 ja 1893.[3])

Soini kirjoitti myös tilapäisrunoja ja suomensi runoja, muun muassa Topeliuksen Jäänlähtö Oulujoesta. [2]

  1. Nimenmuutostietokanta[vanhentunut linkki] Viitattu 9.4.2011.
  2. a b c Pankinjohtaja Vilho Soini kuollut, Helsingin Sanomat, 07.10.1934, nro 270, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 22.09.2024
  3. a b c Suomi, Vilho: ”Wilho Soini”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 122–134. Porvoo: WSOY, 1954.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]