Wilfried Van Moer
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Wilfried Van Moer | |
Syntymäaika | 1. maaliskuuta 1945 | |
Syntymäpaikka | Beveren, Belgia | |
Kuolinaika | 24. elokuuta 2021 (76 vuotta) | |
Kuolinpaikka | Leuven, Belgia | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1964–1965 1965–1968 1968–1976 1976–1980 1980–1982 1982–1984 |
K.S.K. Beveren Royal Antwerpen Standard de Liège FC Beringen K.S.K. Beveren Sint-Truidense VV |
|
Maajoukkue | ||
1966–1982 | Belgian maajoukkue | 57 (9) |
Valmennusura | ||
1983–1984 1995–1996 1996 |
Sint-Truidense VV K.S.K. Beveren FC Assent KFC Diest Belgian maajoukkue (apuv.) Belgian maajoukkue |
Wilfried Van Moer (1. maaliskuuta 1945 – 24. elokuuta 2021[1]) oli belgialainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän oli yksi Belgian parhaista pelaajista 1960- ja 1970-luvuilla ja valittiin kolmesti Belgian liigan parhaaksi pelaajaksi.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Van Moer aloitti pelaajauransa K.S.K. Beverenissä vuonna 1964, mutta siirtyi jo seuraavana vuonna pääsarjatasolla pelanneeseen Royal Antwerpeniin. Hän työskenteli pelaajauransa ohella myös sähköasentajana. Antwerpenissä Van Moerin ura lähti kuitenkin todelliseen nousuun ja hänet valittiin jo 1966 liigan parhaaksi pelaajaksi. Antwerpenin päävalmentaja Harry Game siirsi Van Moerin laitahyökkääjän roolista keskikentälle, mikä osoittautui lopulta hänen uransa kannalta keskeiseksi muutokseksi, sillä keskikentällä hänestä tuli Jef Jurionin korvaaja Belgian maajoukkueessa.
Antwerpen putosi liigasta 1968 ja Van Moer jatkoi uraansa Standard de Liègessä. Van Moer juhli seuran kanssa kolmea perättäistä Belgian mestaruutta 1969–1971 ja tuli valituksi liigan parhaaksi pelaajaksi 1969 sekä 1970. Hän edusti seuraa kaikkiaan kahdeksan kautta ja pelasi 170 liigaottelua. Vuonna 1976 hän siirtyi FC Beringeniin ja moni uskoi Van Moerin uran olevan jo ehtoopuolella. Hän kuitenkin siirtyi 1980 kasvattajaseuraansa Bevereniin ja lopetettuaan maajoukkueuransa 1982 hän edusti vielä kaksi kautta Sint-Truidensea kunnes lopetti pitkän uransa 39-vuotiaana 1984.
Maajoukkuetasolla Van Moer edusti Punaisia paholaisia 57 maaottelussa vuosina 1966–1982. Hän debytoi lokakuussa 1966 maaottelussa Sveitsiä vastaan ja kuului tulevina vuosina vakiomiehistöön. Hän oli mukana MM-kisoissa 1970 ja teki kaksi maalia Belgian ainoassa voitokkaassa ottelussa El Salvadoria vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin Van Moer oli avainroolissa Belgian edetessä aina välieriin EM-kisoissa. Kisat olivat kuitenkin myös tuhota 27-vuotiaan Van Moerin uran, sillä hänen jalkansa murtui ottelussa Italiaa vastaan. Hän taisteli vuosia vammoja vastaan hakien vauhtia FC Beringenistä. Guy Thys näki 34-vuotiaassa Van Moerissa edelleen mahdollisuuden ja hän palasi maajoukkueseen 1979. Van Moer oli omilla maaleillaan takaamassa Belgian paikan EM-kisoissa 1980. Hän kuului turnauksen ehdottomaan parhaimmistoon ja oli roolillaan nostamassa Belgian sensaatiomaisesti hopealle noissa kisoissa. Samana vuonna hän sijoittui neljänneksi Euroopan parhaan jalkapalloilijan äänestyksessä.
Van Moer jatkoi maajoukkueuraansa vielä MM-kisoihin 1982, joissa Belgian urakka päättyi toiselle kierrokselle. Hänen uransa viimeiseksi otteluksi jäi 0–3-tappioon päättynyt kamppailu Puolaa vastaan.
Pelaajauransa jälkeen Van Moer toimi valmentajana vaatimattomalla menestyksellä. Belgian jalkapalloliitto palkkasi hänet valmennustehtäviin ja 1995 hänestä tuli Paul Van Himstin apuvalmentaja A-maajoukkueessa. Van Himstin potkujen jälkeen hänestä tuli 1996 maajoukkueen päävalmentaja. Van Moer ei kuitenkaan tullut toimeen pelaajien ja liiton kanssa, minkä seurauksena hänen pestinsä jäi vain viiden ottelun mittaiseksi. Tähän päättyi myös Van Moerin pitkä ura jalkapallon parissa.
Meriitit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Belgian mestaruus (3): 1969, 1970, 1971
- Belgian vuoden paras pelaaja (3): 1966, 1969, 1970
- EM-kilpailut
- hopeaa: 1980
- pronssia: 1972
- MM-kilpailut
- 2. kierros: 1982
- 1. kierros: 1970
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltäjä: Paul Van Himst |
Belgian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 4–12/1996 |
Seuraaja: Georges Leekens |