Wiima (linja-autokorivalmistaja)
Oy Wiima Ab oli vuonna 1934 perustettu linja-autovalmistaja. Oy Wiima Ab nimi otettiin käyttöön 1964. Se valmisti linja-auton koreja siihen asti, kunnes se yhdistettiin Ajokki Oy:n ja Delta Planin kanssa, ja fuusiosta syntyi Carrus Oy. Tämä tapahtui vuonna 1989. Kun Volvo osti Carruksen, Wiiman vanhat toiminnot siirrettiin Puolaan. Wiiman malleja ovat esimerkiksi Wiima M68 Volvo B57, Wiima K202 ja Carrus Wiima 311.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wiiman varhaisin edeltäjä oli Helsingin maalaiskunnan Tapanilassa toiminut Autokori- ja Puuteollisuus E. Virtanen, joka oli aloittanut toimintansa vuonna 1926. Tehtaan laajetessa perustettiin vuonna 1929 Oy Autokoriteollisuus Ab, jolle valmistui uusi tehdasrakennus vuonna 1934. Samana vuonna valmistui ensimmäinen yhtiön rakentama linja-auton kori, jolla yhtiö osallistui seuraavana vuonna järjestetyille messuille ja voitti kultamitalin. Tämä oli läpilyönti, ja 1930-luvulla uusia koreja tehtiin vuosittain noin 40 kappaletta. Vuonna 1938 yhtiössä oli jo 180 työntekijää. Yritys valmisti koreja kaikkiin automerkkeihin ja -tyyppeihin, ja se oli alansa suurin Suomessa.
Sotien jälkeen korien valmistusta haittasi tarvike- ja materiaalipula. 1940-luvun lopulla yhtiö rakensi alihankintana ohjaamoja Oy Ford Ab:n maahantuomiin Ford- ja Fordson-kuorma-autoihin. Yrityksen perustaja Emil Virtanen hukkui kesämökillään Vihdissä vuonna 1950, ja pari vuotta tämän jälkeen yhtiö ajautui konkurssiin. Vuonna 1952 tehdaskiinteistön osti Kesko, ja liikemies Umberto Casagrande perusti koritehtaan raunioille Linjakori Oy:n, joka sekin joutui vararikkoon seuraavana vuonna.
Marraskuussa 1953 merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja hänen lankonsa kauppaneuvos Raul Hellberg ostivat Linjakori Oy:n konkurssipesän ja perustivat Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab:n. Tämä yhtiö alkoi vuonna 1954 rakentaa puurunkoisia linja-auton koreja, joita valmistui vuoteen 1959 mennessä 440 kappaletta. Vuonna 1959 esiteltiin uusi teräsrunkoinen kori, ja samaan aikaan Helsingin kaupungin liikennelaitos tuli yhtiön suurimmaksi asiakkaaksi. Vuonna 1961 Antti Wihuri muodosti omistamistaan yhtiöistä Wihuri-yhtymän, jonka tytäryhtiöksi Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab tuli. Vuonna 1964 yrityksen uudeksi nimeksi tuli Oy Wiima Ab. Vuonna 1969 Wiima rakensi Suomen ensimmäisen nivelbussin, jonka osti Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy.[2]
Vuonna 1979 Wiiman toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Ilmari Mustonen osti yhtiön koko osakekannan itselleen.[3] 1980-luvulla Wiima oli Suomen suurin linja-auton korien rakentaja. Vuonna 1982 valmistui 239 koria, joista 124 eli yli puolet meni vientiin.[4] Vuonna 1987 Ilmari Mustonen osti myös toisen suuren korivalmistajan Ajokki Oy:n.[5] Lokakuun lopussa 1997 Volvo Bussar Ab osti Mustoselta ja hänen perheeltään Carrus-konserniin kuuluneet Wiiman, Delta Planin ja Ajokin tehtaat. Kauppa tuli voimaan vuoden 1998 alussa.[6] Loppuvuonna 1998 Volvo ilmoitti sulkevansa Wiiman tehtaan ja keskittävänsä linja.autojen valmistusta entistä enemmän uuteen tehtaaseensa Puolan Wroclawissa.[7] Viimeinen linja-auto valmistui Wiiman tehtaalta 28. syyskuuta 2001 ja se toimitettiin Koskilinjat Oy:lle Ouluun. Tehtaan lakkauttamisen yhteydessä 150 henkilöä menetti työpaikkansa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://mystinenportaali.com/
- Matti ja Mikko Hiittu: Onnikoita ja busseja. Helsinki: Oy Alfamer Ab, 2015. ISBN 978-952-472-227-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paavola, Susanna: Muistatko tämän? Linja-autoja valmistettiin Vantaalla vielä 2000-luvun alkuun saakka. Vantaan Sanomat, 11.12.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.10.2024.
- ↑ Hiittu & Hiittu, s. 85–90.
- ↑ Hannu Laitinen ja Kai Sillanpää: Linja-autokuvasto 1950–1992, s. 39. Lahti: Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, 1993. ISBN 951-96869-0-8.
- ↑ Laitinen & Sillanpää 1993, s. 63.
- ↑ Laitinen & Sillanpää 1993, s. 7.
- ↑ Bussiammattilainen 6/1997, s. 12. Helsinki: Linja-autoliitto.
- ↑ Bussiammattilainen 6/1998, s. 11. Helsinki: Linja-autoliitto.
- ↑ Timo Lehtonen: Suomen linja-autot – koriteollisuus 2000-luvulla, s. 31. Helsinki: Autokoriteollisuus ry ja Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-5805-94-9.