Whittaker Chambers
Jay Vivian (David Whittaker) Chambers (1. huhtikuuta 1901 Philadelphia – 9. heinäkuuta 1961 lähellä Westminsteriä, Maryland)[1] oli yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja Yhdysvaltain kommunistisen puolueen entinen jäsen, joka nousi julkisuuteen syyttäessään 1940-luvun lopussa ulkoministeriön virkamies Alger Hissiä vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi ja paljastaessaan samalla vapaaehtoisesti myös oman osallisuutensa vakoiluun 1930-luvulla.
Columbian yliopistossa opiskellut Chambers liittyi kommunistipuolueeseen 1920-luvun puolivälissä ja toimi muutamia vuosia kommunistisen Daily Workerin sekä 1930-luvun alussa The New Masses -nimisen lehden toimittajana. Hän kuului 1930-luvun puolivälissä Baltimoressa toimineeseen kommunistien salaiseen soluun, tehtävänään pitää yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen Washingtonissa soluttautuneisiin kommunisteihin. Petyttyään Neuvostoliittoon Stalinin vainojen myötä hän erosi kommunistipuolueesta huhtikuussa 1938 ja ryhtyi myöhemmin ilmiantamaan kommunisteja Yhdysvaltain viranomaisille. Vuodesta 1939 Chambers työskenteli Time-lehdessä.[1]
Ollessaan elokuussa 1948 kongressin epäamerikkalaista toimintaa tutkivan valiokunnan (HUAC) kuultavana Chambers ilmoitti Alger Hissin olleen yksi seitsemästä Washingtonin virkamiehestä, jotka olivat kuuluneet 1930-luvun puolivälissä kommunistien vakoojarenkaaseen. Kun Chambers toisti väitteensä hieman myöhemmin julkisesti Meet the Press -radio-ohjelmassa, ilman kongressin tutkinnan tuomaa syytesuojaa, Hiss haastoi hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati 75 000 dollarin korvauksia. Kun Hissin lakimiehet vaativat Chambersia todistamaan väitteensä, hän toi julkisuuteen salaisten asiakirjojen kopioita, jotka hän kertoi saaneensa Hissiltä kymmenen vuotta aiemmin. Niin sanotut ”Baltimoren asiakirjat” käsittivät kuutisenkymmentä sivua kirjoituskoneella kirjoitettuja kopioita ulkoministeriön asiakirjoista ja ”kurpitsa-asiakirjat” mikrofilmirullia, jotka Chambers oli kätkenyt maatilallaan Marylandissa ontoksi kovertamaansa kurpitsaan. Hiss sai lopulta tuomion väärästä valasta. Ratkaisevana todisteena olivat ”Baltimoren asiakirjat”, joka tunnistettiin Hissin käsialalla ja hänen kirjoituskoneellaan kirjoitetuiksi.[1] Chambersia vastaan ei nostettu syytteitä, sillä itse vakoilun osalta rikos oli jo vanhentunut.
Chambers julkaisi vuonna 1952 myyntimenestykseksi muodostuneen omaelämäkerran nimellä Witness. Hän työskenteli vielä myöhemmin National Review -lehden toimittajana. Chambers sai presidentti Ronald Reaganilta postuumisti Presidential Medal of Freedom -palkinnon vuonna 1984. Vuonna 1988 hänen kotitilansa merkittiin National Register of Historic Places -rekisteriin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Whittaker Chambers (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.4.2014.
