Tämä on lupaava artikkeli.

Werner von Siemens

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Werner von Siemens
Giacomo Brogin ottama valokuva Siemensistä
Giacomo Brogin ottama valokuva Siemensistä
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1816
Lenthe, Hannoverin kuningaskunta
Kuollut6. joulukuuta 1892
Berliini Saksa
Koulutus ja ura
Tutkimusalue sähkötekniikka
Tunnetut työt lennätin, sähkötekniikka
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Ernst Werner von Siemens (13. joulukuuta 1816 Lenthe, Hannoverin kuningaskunta – 6. joulukuuta 1892 Berliini, Saksan keisarikunta) oli Preussissa ja Saksan keisarikunnassa vaikuttanut saksalainen teollisuusmies ja keksijä.[1] Hän kouluttautui Preussin armeijassa ja rakensi upseerina ollessaan lennättimen. Hän perusti 1847 Johann Georg Halsken kanssa Siemens & Halsken, joka keskittyi aluksi lennätinlinjoihin.

Siemens itse jatkoi tutkimustyötään ja oli kiinnostunut sähkötekniikasta. Hän kehitti muun muassa generaattorin ja sähköveturin. Siemens & Halske laajeni pian sähkölaitteisiin, ja Halsken jätettyä yrityksen se jäi Siemensin perheen käsiin. Yrityksestä kehittyikin nykyään sukunimeä kantava teknologiayritys Siemens. Saksan keisari Fredrik III aateloi Siemensin 1888, ja hänen mukaansa on nimetty sähkönjohtavuuden yksikkö siemens.

Nuoruus ja sotilasura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Werner Siemens syntyi joulukuussa 1816 Christian Ferdinand ja Eleonore Siemensin perheeseen. Vanhemmat saivat kaikkiaan 14 lasta, joista 10 selvisi aikuisuuteen. Perhe oli tiivis, ja Werner teki myöhemmin urallaan yhteistyötä lähes kaikkien seitsemän veljensä kanssa. Christian Siemens oli vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut maatilan Hannoverin kuningaskunnalta. Heillä oli maatila Lenthessä, mutta Wernerin ollessa kahdeksanvuotias, he muuttivat Menzendorfiin, kun isä oli ajautunut erimielisyyksiin Hannoverin kuningaskunnan hallintovirkamiesten kanssa.[2]

Werner Siemens kävi vuosina 1832–1834 lukiota Lyypekissä.[3] Hän jätti kuitenkin koulun kesken eikä suorittanut minkäänlaista loppututkintoa.[2] Perheen heikon taloudellisen tilanteen takia Siemensin jatko-opiskelumahdollisuudet olivat hyvin rajalliset. Hän pyrki Preussin kuningaskunnan armeijaan ja sitä kautta opiskelemaan tykistö- ja insinöörikouluun, mihin hänet määrättiinkin syksyllä 1835.[4] Siemens opiskeli 1835–1838 matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Tämän jälkeen hän toimi Preussin armeijan upseerina 1838–1849.[3]

Yritysjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siemens pystyi sotilasuransa rinnalla tekemään tieteellisiä kokeita, ja hän onnistui galvanoimaan metalleja kullalla ja hopealla.[5] Se oli hänen ensimmäinen keksintönsä, ja hänen veljensä Carl Wilhelm Siemens onnistui myymään sen patentin Englantiin.[6] Elkington osti sen 1 600 punnalla, minkä ansiosta veljien taloudellinen tilanne koheni huomattavasti.[5]

Preussin armeija oli kiinnostunut erityisesti nopeasta ja luotettavasta viestinnästä. Siemens rakensi 1847 osoitinlennättimen, joka oli selvästi luotettavampi kuin muut vastaavat.[7] Siemensin lennätin ei käyttänyt morseaakkosia, vaan se oli ensimmäinen laite, joka pystyi osoittamaan viestin kirjain kirjaimelta.[8] Keksinnön pohjalta hän oli perustamassa 1. lokakuuta 1847 mekaanikko Johann Georg Halsken kanssa Siemens & Halskea. Siemens erosi armeijan palveluksesta vuonna 1849 keskittyäkseen yritykseensä.[7]

Siemens & Halske voitti elokuussa 1848 kilpailun Berliinin ja Frankfurt am Mainin välisen lennätinlinjan rakentamisesta. Yrityksellä oli hyvät suhteet Preussin lennätinviranomaisiin, mutta ne heikkenivät pian, kun uuden linjan rakentamisessa alkoi kesällä 1849 ilmaantua ongelmia. Lopulta vuonna 1851 Preussi purki sopimuksen Siemens & Halsken kanssa.[9] Yritys päättikin keskittyä ulkomaanmarkkinoille, ja erityisesti Venäjältä tulleet tilaukset auttoivat yritystä eteenpäin. Vuonna 1851 Siemens & Halskella annettiin tehtäväksi rakentaa Venäjän lennätinverkko, joka ulottui Itämereltä Mustallemerelle.[7]

Siemens jatkoi yritystoimiensa lisäksi tieteellisiä tutkimuksiaan. Hänen merkittävin saavutuksensa sähkötekniikassa oli todennäköisesti dynamosähköisen periaatteen kehittäminen. Hän rakensi keksintönsä Michael Faradayn työn pohjalta, ja keksinnöllä oli merkitystä sähköenergian käyttöönottamiseen.[7] Siemens esitti Preussin tiedeakatemiassa 17. tammikuuta 1867 tutkimuksensa ”Über die Umwandlung von Arbeitskraft in elektrischen Strom ohne Anwendung permanenter Magnete”.[3] Ensimmäiset generaattorit olivat hankalia laitteita, jotka käyttivät suuria magneetteja mutta tuottivat vain heikosti sähköä. Siemens ehdotti näiden korvaamista dynamoilla, joissa sähkömagneetit korvaisivat magneetit.[6]

Siemens oli 1860- ja 1870-luvuilla aktiivinen myös poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Hän oli 1862–1866 Saksan edistyspuolueen edustajana Preussin edustajainhuoneen jäsen. Hän esitteli vuonna 1866 yrityksessään tavarapalkkion, joka oli eräänlainen tulospalkkauksen edeltäjä, ja vuonna 1872 eläkesuunnitelman, johon kuului rahasto eläkeläisiä, leskiä ja orpoja varten. Sen avulla Siemens pystyi sitouttamaan työntekijöitään yritykseen paremmin.[7]

Siemensin sähköveturi Berliinin teollisuusnäyttelyssä 1879.

Siemens & Halske laajeni valmistamaan myös dynamoja, kaapeleita, sähköisiä valaistusjärjestelmiä, puhelimia ja muita sähkölaitteita. Yrityksen laajetessa Johann Georg Halske luopui osuudestaan, ja Siemens sukulaisineen jäi yrityksen omistajaksi. Siemens itse kiinnostui 1870-luvun lopulla sähkövoimalla toimivasta liikenteestä ja rakensi sähköveturin, joka pystyi kulkemaan noin 13 kilometriä tunnissa. Hän esitteli sen Berliinin teollisuusnäyttelyssä 1879. Kaksi vuotta myöhemmin yritys rakensi ensimmäisen toimivan sähköisen rautatieliikennejärjestelmän.[8][10] Siemens kehitti myös ensimmäisen johdinauton. Nimellä Elektromote tunnettu laite esiteltiin yleisölle Berliinissä huhtikuussa 1882. Se sai sähkönsä ilmassa kulkevasta sähkölinjasta.[11]

Siemens vetäytyi yrityksensä johdosta vuonna 1890, mutta vaikutti yrityksen taustalla elämänsä loppuun asti. Hän kuoli kotonaan Berliinissä joulukuussa 1892.[3]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siemens oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Mathilde Drumann, joka kuoli vuonna 1865. He olivat naimisissa vuodesta 1852 ja saivat kaksi lasta. Siemens nai 1869 kaukaisen sukulaisensa Antoine Siemensin, jonka kanssa sai kaksi lasta.[3] Hänen kaikki kolme poikaansa Arnold, Georg Wilhelm ja Carl Friedrich von Siemens seurasivat isäänsä Siemensin johtotehtävissä.[12]

Merkitys ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Postimerkki, joka julkaistiin, kun Siemensin kuolemasta oli kulunut 100 vuotta.

Siemensin merkitys Saksan 1800-luvun teollistumisessa oli suuri sekä keksijänä että liikemiehenä. Hän onnistui viemään saksalaista tekniikkaa ulkomaille, minkä seurauksena hänen nimeään kantavasta Siemensistä on kasvanut maailman suurimpia teknologiayrityksiä. Siemensin vaikutus näkyy erityisesti sähkötekniikassa. Hän oli kehittämässä tekniikkaa sen alkuvaiheista nykyaikaiseen sähköteollisuuteen saakka.[13]

Siemens sai elämänsä aikana useita tunnustuksia. Humboldt-yliopisto valitsi hänet kunniatohtoriksi vuonna 1860, ja hänet valittiin Preussin tiedeakatemiaan 1873. Siemens lyötiin ritariksi vuonna 1886, ja keisari Fredrik III aateloi hänet 1888, jolloin hän sai sukunimeensä von-liitteen. Hänen mukaansa on lisäksi nimetty SI-järjestelmän mukainen sähkönjohtavuuden yksikkö siemens.[8]

Siemens lahjoitti Berliinin Humboldt-yliopistolle 20 000 kultamarkkaa Baijerista löydetyn liskolintu Archaeopteryxin fossiilin ostamiseen, jotta kuuluisa löytö pysyisi Saksassa. Tämä parhaiten säilynyt kyseisen lajin fossiili on nykyisin näytteillä Berliinin luonnontieteellisessä museossa. Sen edustama laji sai Siemensin mukaan nimekseen Archaeopteryx siemensii.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Feldenkirchen, Wilfried: Werner Von Siemens: Inventor and International Entrepreneur. Ohio State University Press, 1994. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Google-kirjat (viitattu 6.10.2013). (englanniksi)
  • ”Werner von Siemens”. Teoksessa: A Dictionary of Scientists. Oxford University Press, 2003. Answers.com (viitattu 6.10.2013). (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 344–346. ("Siemen") Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
  2. ↑ a b Feldenkirchen, s. 29–30.
  3. ↑ a b c d e Werner von Siemens Deutsches Historisches Museum. Viitattu 6.10.2013. (saksaksi)
  4. ↑ Feldenkirchen, s. 32.
  5. ↑ a b Feldenkirchen, s. 35.
  6. ↑ a b A Dictionary of Scientists.
  7. ↑ a b c d e Werner von Siemens (pdf) Siemens. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 6.10.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Werner von Siemens (1816–1892) National High Magnetic Field Laboratory. Arkistoitu 12.2.2013. Viitattu 6.10.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Feldenkirchen, s. 50–51.
  10. ↑ Die ganze Geschichte heureka-stories.de. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 7.10.2013. (saksaksi)
  11. ↑ First trolleybus in the world Siemens. Arkistoitu 27.9.2012. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Werner von Siemens NNDB. Soylent Communications. Viitattu 6.10.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Feldenkirchen, s. 1–2, 6.
  14. ↑ Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 203. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Werner_von_Siemens&oldid=22762178”