Walesinkettukoira
| Walesinkettukoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Wales,  Iso-Britannia |
| Määrä | erittäin uhanalainen |
| Rodun syntyaika | keskiaika |
| Alkuperäinen käyttö | ketun metsästys[1] |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Ci hela Cymreig, Bytheuad, Welsh Foxhound[1], Welsh Hound[1], Welsh Wire-coated Hound[1], Wire-coated Welsh Hound[1] |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 34 kg |
| Säkäkorkeus | 61 cm |
| Väritys | punavalkoinen |
Walesinkettukoira (kymriksi Ci hela Cymreig, engl. Welsh Foxhound), joka tunnetaan paikallisittain myös nimellä Bytheiad, on walesilainen koirarotu, yksi neljästä kettukoirasta. 1930-luvulla jäljellä oli enää vain kolme tai neljä ajuetta puhdasrotuisia rodun edustajia[1], joten sen nykyinen status on erittäin epävarma.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Walesinkettukoira muistuttaa englanninkettukoiraa, ollen kuitenkin pienikokoisempi, kevytrakenteisempi ja tästä poiketen karkeakarvainen.[1] Sen karvapeite on kovaa ja karkeaa ja väritys punainen valkoisin merkein.[2] Rodun karvapeitteen laatu on peräisin kelttienvinttikoiralta ja väritys hubertuksenajokoiralta ja englanninhirvikoiralta.[1] Säkäkorkeus on 61 cm ja paino 34kg.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Walesinkettukoiraa on käytetty metsästyskoirana monien vuosisatojen ajan, jolloin se on elänyt ja metsästänyt ajueina.[3] Se on englanninkettukoiraa aktiivisempi, eläväisempi ja kykeneväisempi itsenäiseen työskentelyyn, soveltuen paremmin metsästämään Walesin kiviseen ja kukkulaiseen maastoon.[1] Rodun erinäiset piirteet tekevät siitä kuitenkin epäsopivan työskentelemään Yhdistyneen kuningaskunnan muissa osissa, joissa tiet ja junaradat ovat lähellä metsästysalueita. Metsästyksen kieltäminen vaikuttaisi walesinkettukoiraan katastrofaalisesti, koska sitä on jalostettu Walesin kukkuloiden ajokoiraksi muinaisista ajoista lähtien. Se on englantilaisia ajokoiria hitaampi, minkä vuoksi se ei ole yhtä suosittu. Koulutettuna walesinkettukoira on erittäin tottelevainen ja reagoi oitis metsästäjän käskyihin. Lannistumattoman metsästysviettinsä vuoksi rotu on täysin soveltumaton kotikoiraksi.[3]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Walesinkettukoira on Britteinsaarten alkuperäisrotu, joka polveutuu Pohjois-Euroopassa Rooman valtakunnan aikoihin eläneestä karkeakarvaisesta segusii (toisinaan mainittu muodossa segusium) -rodusta.[3] Sillä on kolme alkuperälinjaa: Margam Abbeyn munkkien Euroopan mannermaalta (todennäköisesti Ardenneilla sijainneesta Saint-Hubertin luostarista) saatu sileäkarvaisten black-and-tan-väristen koirien ajue, jotka olivat todennäköisesti alkuperäisiä hubertuksenajokoiria; kolme pastori Jack Russellilta vuonna 1826 saatua sileäkarvaista englanninhirvikoiraa; sekä Walesin maaseudulla 400-luvulta alkaen esiintynyt muinainen kelttienvinttikoira. Erään asiantuntijan mukaan siihen saattaa olla sekoitettu historian saatossa myös walesinharrieria (jolla oli myös tunnuspiirteenään karkea karvapeite). Rotu on myös sukua englanninkettukoiralle.[1]
Keskiajalta 20. vuosisadan alkuun bardit, joilla oli aina erityinen paikkansa walesiläisessä yhteiskunnassa, lauloivat oodeja ajokoirille. Usein he nimesivät yksittäisiä koiria ja ylistivät niiden ominaisuuksia. "Walesin muinaiset lait jotka oli kirjoitettu Hywel Dda -alueen aikaan (942–948 j.a.a.) määrittivät koulutetulle walesinkettukoiralle 240 pencen arvon, ja kouluttamattomalle 120 pencen arvon. Hyväkuntoinen hevonen oli samaan aikaan vain 120 pencen arvoinen."[3]
Rotua on arvostettu mm. monipuolisuutensa ansiosta: Ynysforin ajueella metsästettiin niin kettua, jänistä, saukkoa kuin näätääkin.[4]
Welsh Hound Association on hyväksynyt rodun. Se on pitänyt jalostuskirjaa vuodesta 1922 ja suojellut rodun puhtautta vuodesta 1928 lähtien. Järjestö perustettiin "suojelemaan ja tukemaan walesinkettukoiraa erillisenä brittiläisenä rotuna."[5] Eräs esimerkki järjestön alaisuuteen rekisteröidyistä koirista on pienen Penrhiwferin kylän kettukoira-ajue, johon kuuluu noin 40 yksilöä. Kyseinen ajue perustettiin 1980-luvulla ja sillä metsästetään Rhondda-laaksossa sekä Pentyrchissä. Sen perimä johtaa suurilta osin vanhaan Pentyrch-linjaan.[4]
Koska ketun metsästys koirien kanssa ajamalla kiellettiin vuonna 2005 Britanniassa,[6] useat järjestöt ovat tarjoutuneet rekisteröimään walesinkettukoiran harvinaisena lemmikkinä.lähde?
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 68. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b Mason, Walter Esplin. Dogs Of All Nations, s. 35. 1915, San Francisco.
- ↑ a b c d Submission to the Committee of Inquiry into Hunting with Dogs from The Welsh Hound Association, helmikuu 2000
- ↑ a b Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 43. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
- ↑ Walesin kansalliskirjasto
- ↑ Kiistelty ketunmetsästys loppui Britanniassa Helsingin Sanomat 18.2.2005
