W- ja Z-bosonit
W- ja Z-bosonit | |
---|---|
Symboli | W+, W-, Z |
Rakenne | Alkeishiukkanen |
Perhe | Bosoni |
Ryhmä | Mittabosoni |
Vuorovaikutus | Heikko vuorovaikutus |
Löydetty | 1983[1] |
Massa |
W: 80,398±0,025 GeV/c2 Z: 91,1876±0,0021 GeV/c2 |
Sähkövaraus |
W-: -1 e W+: +1 e Z: 0 e |
Spin | 1 |
Fysiikassa W- ja Z-bosonit ovat alkeishiukkasia, jotka välittävät heikkoa ydinvoimaa. Niiden löytämistä CERNissä vuonna 1983 on pidetty hiukkasfysiikan standardimallin merkittävimpänä onnistumisena.
Nimitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]W-hiukkanen on saanut nimen heikosta ydinvoimasta (weak). Z-hiukkanen on saanut nimen puolileikillisesti siitä, että sen sanottiin olevan viimeinen hiukkanen, joka tarvitsi löytää. Toisen selityksen mukaan Z-hiukkanen sai nimensä siitä tosiasiasta, että sen sähkövaraus on nolla (zero).
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]W- ja Z-bosoneilla on hiukkasfysiikan skaalassa hyvin suuri massa. W-bosonin massa on noin 80 GeV/c², Z-bosonin massa on puolestaan noin 91 GeV/c². Suuresta massasta johtuen niiden välittämän heikon vuorovaikutuksen kantama on hyvin lyhyt, suuruusluokkaa 10-17 m. Sekä W- että Z-bosonien spin on yksi.
Kaikki heikon vuorovaikutuksen välittäjäbosonit hajoavat hyvin nopeasti. Esimerkkejä hajoamiskanavista ovat
- ,
- ja
- .
Jokaisella näistä on lukuisia muitakin hajoamiskanavia.
CERNin LEP-kiihdytintä käytettiin loppuvaiheessa Z-bosonitehtaana. Näiden Z-bosonin hajoamisreaktioihin perustuneiden kokeiden perusteella on mm. onnistuttu osoittamaan, että neutriinolajeja on kolme.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Griffths, David: Introduction To Elementary Particles, s. 46. Wiley, 1987. ISBN 0-471-60386-4 (englanniksi)