Vuoden ekoauto

Vuoden ekoauto on Motivan ja Tuulilasi-lehden yhteinen autovertailu, jossa etsitään kulloisestakin vertailuryhmästä ekologisinta autoa. Tarkoitus ei ole löytää yhtä ainoaa ja absoluuttisesti oikeaa ekoautoa, koska käyttäjien tarpeet ovat erilaisia, eikä esimerkiksi pikkuauto ole oikea ratkaisu paljon tilaa tarvitsevalle. Valinnalla halutaan lähinnä muistuttaa, että ekologisiinkin asioihin voisi autoa valittaessa kiinnittää huomiota. Vuoden ekoauton valinta käynnistettiin syksyllä 1995.

Ensimmäinen Vuoden ekoauto valittiin vuonna 1996. Vuoden ekoauto -vertailun käynnisti kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Energiansäästön palvelukeskus Motiva, joka on sen jälkeen muuttunut samoja asioita edistäväksi Motiva Oy:ksi. Valinnan käytännön järjestelyt hoitaa Tuulilasi-lehti ja valinnasta päättää Motivan kokoama asiantuntijaraati.

Vuoden ekoauton valinnassa pääpaino on polttoaineen kulutuksessa. Asiantuntijaraati tekee vuosittain pieniä muutoksia arvosteluperusteisiin ja painotuksiin, mutta jo pitkään kulutuksen osuus kokonaispisteistä on ollut puolet. Kulutus vaikuttaa suoraan hiilidioksidipäästöihin. Pitkällä maantieajolenkillä mitatun kulutuksen osuus pisteistä oli vuoden 2011 valinnassa 30 % ja mitatun kaupunkikulutuksen painoarvo oli 15 %. Myös siitä, miten lähellä ilmoitettuja kulutuksia mitatut arvot olivat, annettiin pisteitä. Näiden osuus kokonaispisteistä oli 5 %.

Säännellyt eli haitalliset päästöt vaikuttivat loppupisteisiin 25 % osuudella. Typen oksidit (NOx) ja palamattomat hiilivedyt (HC) vaikuttivat yhteensä 15 % osuudella, hiukkaspäästöt (PM) 10 % osuudella. Sisätilat, tavaratilat ja auton turvavarusteet vaikuttivat kukin 5 % loppupisteisiin. Suorituskykykin oli mukana 10 % osuudella. Kiihtyvyyden painoarvo oli vain 3 %, sitkeyden 7 %. Sitkeys tarkoittaa samalla vaihteella mitattua nopeuden muutosta, nelosvaihteella välillä 40–100 km/h ja ekoautovertailussa viitos- tai kuutosvaihteella 60–100 km/h. Kiihtyvyysmittaus tehdään talvikelin ja nastarenkaiden takia nopeusvälillä 30–100 km/h.

Asiantuntijaryhmä on alusta lähtien hakenut mahdollisuuksia ottaa myös muita seikkoja mukaan. Näitä olisivat auton kierrätettävyys ja valmistukseen sekä huoltoverkostoon liittyvät ympäristöseikat sekä automyyjien tapa myydä ympäristöystävällisyyttä. Autotehtaiden ympäristöraportit ovat koko ajan parantuneet, mutta vielä ei ole niin paljon tietoa, että niitä voitaisiin ottaa mukaan.

Luettelo ekoautoista

• 1996 Toyota Corolla Ecotronic 1.4 (bensiini)
• 1997 Honda Civic 1.5 V-TEC (bensiini)
• 1998 Seat Toledo TDI (diesel)
• 1999 Opel Corsa 1.0 Eco (bensiini)
• 2000 Opel Corsa 1.0 Eco (bensiini)
• 2001 Volkswagen Polo Classic TDI (diesel)
• 2002 Audi A2 1.2 TDI (diesel)
• 2003 Toyota Yaris D4D (diesel)
• 2004 Volkswagen Passat TDI (diesel)
• 2005 Toyota Corolla 1.4 D4D (diesel)
• 2006 Peugeot 107, Citroën C1 ja Toyota Aygo (bensiini)
• 2007 Citroën Xsara Picasso 1.6 HDi 110 (diesel)
• 2008 Toyota Prius 1.5 HSD Hybrid (bensiini, hybridi)
• 2009 Toyota Yaris 1.33 VVT-i (bensiini)
• 2010 Škoda Octavia 1.6 TDI GreenLine (diesel)
• 2011 Toyota Prius 1.8 HSD Hybrid (bensiini, hybridi)
• 2012 Skoda Octavia TDI Greenline
• 2013 Toyota Prius PHEV
• 2014 Nissan Leaf

Lähteet

• HS.fi: Vuoden ekoautot Suomessa^{[vanhentunut linkki]}