Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tiedot ja lähteet pitää tarkistaa.
Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan
Lentokoneen räjähdys 12. syyskuuta 1970.
Lentokoneen räjähdys 12. syyskuuta 1970.
Paikka Zarqa, Jordania
Iskutyyppi lentokonekaappaus
Tekoväline lukuisia käsiaseita, käsikranaatteja

Vuoden 1970 lentokonekaappaukset Jordaniaan tapahtuivat 6. ja 9. syyskuuta 1970.

Palestiinan vapautuksen kansanrintama (PFLP) kaappasi yhteensä viisi matkustajalentokonetta. Neljä koneista oli matkalla New Yorkiin ja yksi Lontooseen. Vuoden 1970 kaappaukset olivat ensimmäinen merkittävä lentokonekaappausyritys, joka sai merkittävää huomiota uutismediassa. [1] Kaappaukset oli suunnattu Israelia ja sitä tukeneita länsimaita vastaan. [2] Kaappausten motiivina ei ollut tappaminen vaan julkisuuden hankkiminen palestiinalaisten poliittisten vankien vapauttamiseksi[1] vankiloista ympäri Eurooppaa ja Israelia.[2]

Kolme koneista pakotettiin laskeutumaan PFLP:n hallussa olleelle Dawsonin Fieldille Jordanian Zarqassa. Dawson Field oli Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien vanha lentotukikohta. PFLP:n silmissä kentästä tuli myöhemmin "vallankumouksellinen lentokenttä".lähde? Neljäs koneista pakotettiin laskeutumaan Egyptiin. Viidennen koneen, El Alin lento 219:n, henkilökunta onnistui nujertamaan kaappaajat ja lento teki hätälaskun Lontooseen.[1]

Suurin osa 310:stä panttivangista vapautettiin ja kuljetettiin Ammaniin 11. syyskuuta. Kuitenkin lentokoneessa olleista kuusi miespuolista amerikkalaista ja 56 juutalaista matkustajaa pidettiin panttivankeina palestiinalaisten poliittisten vankien vapauttamisneuvotteluja varten.[3] 12. syyskuuta PFLP räjäytti tyhjät matkustajakoneet.[4]

PFLP:n kaappauksen aikaiset toimet Jordanian alueella haastoivat Jordanian kuninkaalliselle perheen kuningas Husseinin. Uhkana oli, että tilanne johtaisi Jordanian, Syyrian, Irakin ja Israelin väliseen sotaan. Kuningas tuomitsi kaappaukset jyrkästi ja määräsi poikkeustilan otettavaksi käyttöön 16. syyskuuta. Reaktio käynnisti sotilaalliset toimet palestiinalaisten hallitsemilla alueilla 17.–27. syyskuuta välillä, jotka tunnetaan nykyisin Mustan Syyskuun sotilaallisena yhteenottona. Konflikti päättyi 30. syyskuuta kun jordanialaiset joukot nopeasti kukistivat palestiinalaiset. Tämän seurauksena laadittiin sopimus, jonka perusteella loput 30 lentokonepanttivankia vapautettiin vankiloissa olleita palestiinalaisia poliittisia vankeja vastaan.

Kaapatut lennot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • TWA:n lento 714 Ateenasta New Yorkiin kaapattiin Frankfurtissa ja lennätettiin Zarqan autiomaahan Jordaniaan.
  • Swissairin lento 100 Zürichista New Yorkiin kaapattiin ja lennätettiin Zarqan autiomaahan Jordaniaan.
  • El Alin lento 219 Amsterdamista New Yorkiin kaapattiin, mutta israelilaiset turvamiehet ampuivat lentokoneessa terroristi Patrick Arguelloa, ja hänen kumppaninsa Leila Khaled vangittiin ja luovutettiin Lontoossa Britannian viranomaisille.
  • Kaksi terroristia kaappasi Pan Amin lennon 93, Boeing 747, Beirutiin ja sieltä Kairoon, jossa kaikki matkustajat vapautettiin. Lentokone ei voinut laskeutua Zarqaan kokonsa vuoksi ja PFLP räjäytti sen Kairon kentällä.
  • 9. syyskuuta PFLP kaappasi British Overseas Airways Corporationin lennon Bombay–Bahrain–Lontoo-reitiltä Beirutiin ja edelleen Zarqaan. Kaappauksen syynä oli se, että Khaled oli Britanniassa vangittuna.[5]

El Al 219

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
El Alin lento 219
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Englannin kanaali
Lähtöpaikka Israel Ben Gurionin kansainvälinen lentoasema, Tel Aviv, Israel
Välilaskupaikka Alankomaat Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Yhdysvallat John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 707
Lentoyhtiö Israel El Al
Matkustajia 138
Miehistöä 10

El Alin lento 219 oli matkalla Tel Avivista New Yorkiin. Lennolla oli 148 matkustajaa ja 10 henkilökuntaan kuuluvaa. Lento teki välilaskun Amsterdamiin. Pian nousun jälkeen lentokoneen yrittivät kaapata nicaragualainen sandinisti Patrick Arguello ja palestiinalainen Leila Khaled. Aluksi El Alin lennolla piti olla kolme terroristia, mutta israelilaiset tyytyivät ankarien turvatoimien vuoksi kahteen.

Kaappaus epäonnistui, koska El Alissa oli kaksi Mossadin agenttia. Agentit huomasivat kaksi epäilyttävää henkilöä jotka olivat varanneet ensimmäisen luokan paikkaliput vain kaksi päivää ennen lentoa. Lennolla Khaled ja Arguello lähtivät pistoolit taskussa kohti ohjaamoa. Kapteeni Uri Bar Leville kerrottiin heistä, sillä pariskuntaa oli pidetty silmällä koko lennon ajan. Kapteeni päätti yrittää torjua kaappauksen pudottamalla koneen korkeutta äkillisesti. Äkillinen liike aiheutti sen, että Arguellon päähän osui viskipullo ja pistooli putosi. Hän ehti kuitenkin ampua agentti Shlomo Videria. Khaled säilyi koneen pudotuksesta vahingoittumattomana, mutta matkustajat alkoivat pahoinpidellä häntä. Kone teki hätälaskun Heathrow'n lentoasemalle. Kaappaajat vietiin Hillingdonin sairaalaan, ja Britannian poliisi pidätti molemmat kaappaajat. Arguello kuoli sairaalassa.

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
 Israel 188 10 198
 Alankomaat 10 0 10
 Yhdysvallat 10 0 10
Yhteensä 208 10 218

TWA 741

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TWA lento 741
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Brysselin yläpuolella Belgian ilmatila
Lähtöpaikka Israel Ben Gurionin kansainvälinen lentoasema, Tel Aviv, Israel
Välilaskupaikka Kreikka Ellinikon kansainvälinen lentoasema, Ateena, Kreikka
Saksa Frankfurtin lentoasema, Frankfurt, Länsi-Saksa
Määränpää Yhdysvallat John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 707
Lentoyhtiö Yhdysvallat TWA
Matkustajia 144
Miehistöä 10

TWA:n lento 741 oli tulossa Tel Avivista ja lensi Ateenan ja Frankfurtin kautta New Yorkiin. Matkustajia oli 144 ja 10 henkilökunnan jäsentä. Lentokone kaapattiin Frankfurtista. Yksi terroristeista ryntäsi ensimmäisestä luokasta kohti ohjaamoa ja käski lentää Jordaniaan, jonne saavuttiin 6:45 paikallista aikaa. Hän ilmoitti matkustamoon "Täällä puhuu teidän uusi kapteeninne, tämä lento on nyt Palestiinan vapautuksen kansanrintaman hallussa ja me viemme teidät rauhalliseen maahan".

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
Saksa Länsi-Saksa 16 2 18
 Kreikka 2 0 2
 Israel 55 0 55
 Italia 1 0 1
 Alankomaat 1 0 1
 Yhdistynyt kuningaskunta 18 0 18
 Yhdysvallat 51 9 60
Yhteensä 144 11 155

Swissair 100

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Swissairin lento 100
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Dijonin yläpuolella Ranskan ilmatila
Lähtöpaikka Sveitsi Zürichin lentoasema, Zürich, Sveitsi
Määränpää Yhdysvallat John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Konetyyppi Douglas DC-8
Lentoyhtiö Sveitsi Swissair
Matkustajia 144
Miehistöä 8

Swissairin lento 100, jolla oli 143 matkustajaa ja 12 henkilökunnan jäsentä kaapattiin Zürich–New York-reitillä ja lennätettiin myös Zarqaan.

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
 Ranska 3 0 3
Saksa Länsi-Saksa 25 0 25
 Israel 20 0 20
 Sveitsi 57 10 69
 Yhdysvallat 26 0 26
Yhteensä 143 10 153

Pan Am 93

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pan Amin lento 92
Yhteenveto
Päivämäärä 6. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Skotlannin ilmatila
Lähtöpaikka Belgia Brysselin lentoasema, Bryssel, Belgia
Välilaskupaikka Alankomaat Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Yhdysvallat John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 747
Lentoyhtiö Yhdysvallat Pan Am
Matkustajia 136
Miehistöä 17

Pan Amin lento 93, Boeing 747 nimeltään Clipper Fortune, oli matkalla Brysselistä Amsterdamin kautta New Yorkiin. Lennolla oli 153 matkustajaa ja 17 henkilökunnan jäsentä, kun se kaapattiin Skotlannin ilmatilassa. Terroristien piti kaapata toinen El Alin lento, mutta kuultuaan, mitä tapahtui Khaledille ja Arguellolle, he päättivät kaapata jonkun muun lennon.

Lentokone laskeutui Beirutiin, jossa mukaan tuli lisää terroristeja ja lentokoneen käytäville pantiin räjähteitä. Koneen päätyessä Kairoon, siihen otettiin polttoainetäydennys. Kone yritti laskeutua Zarqaan, mutta todettiin liian suureksi, jolloin ryhmä päätti palata Kairoon, jossa PFLP vapautti matkustajat ja räjäytti koneen.

Clipper Fortune oli kaikkein lyhytikäisin Pan Amin 747-laivaston koneista. Se oli luovutettu Boeingin tehtaalta Pan Amille vain neljä kuukautta ennen kuin se räjäytettiin.

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
 Ranska 25 0 25
Saksa Länsi-Saksa 10 0 10
 Belgia 25 0 25
 Alankomaat 35 3 38
 Yhdysvallat 20 14 37
 Yhdistynyt kuningaskunta 2 0 2
Yhteensä 136 17 153

British Overseas Airways Corporation 775

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
British Overseas Airways Corporationin lento 776
Yhteenveto
Päivämäärä 9. syyskuuta 1970
Onnettomuustyyppi lentokonekaappaus
Tapahtumapaikka Persianlahti
Lähtöpaikka Intia Chhatrapati Shivajin kansainvälinen lentoasema, Bombay, Intia
Välilaskupaikka Bahrain Manaman lentoasema, Manama, Bahrain
Libanon Beirutin kansainvälinen lentoasema, Beirut, Libanon
Määränpää Yhdistynyt kuningaskunta Heathrow'n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuolleita 0
Loukkaantuneita 0
Lentokone
Konetyyppi Vickers VC10
Lentoyhtiö Yhdistynyt kuningaskunta British Overseas Airways Corporation
Matkustajia 105
Miehistöä 9

British Overseas Airways Corporationin lento 775 Bombaystä Bahrainiin ja Beirutin kautta Lontooseen kaapattiin 9. syyskuuta. Lento kaapattiin Bahrainin välilaskun jälkeen. Lentokone lennätettiin Zerqaan. Kaappaus tehtiin koska Leila Khaled oli pidätettynä Britanniassa.

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
 Albania 5 0 5
Saksa Länsi-Saksa 5 0 5
 Ranska 5 0 5
 Yhdysvallat 21 0 21
 Yhdistynyt kuningaskunta 25 0 34
Yhteensä 105 9 114

Ammanissa suurin osa matkustajista vapautettiin, ja he pääsivät jatkamaan matkaansa Kyproksen kautta. Loput matkustajista, joista suurin osa oli Yhdysvaltojen, Israelin, Britannian, Sveitsin ja Länsi-Saksan kansalaisia, vietiin Intercontinental Hoteliin Ammaniin ja muihin salaisiin paikkoihin kaupungissa.[6]

Kaappaustilanteen eteneminen Jordaniassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki 300 panttivankia ja kolme lentokonetta olivat Zarqassa. Kahden lentokoneen matkustajat olivat olleet Zarqassa kaksi päivää. Sissit pitivät tiedotustilaisuuden, jossa he selittivät kaappauksen syyt ja kertoivat vaatimuksensa. Panttivangit olivat ulkona. PLO:n edustaja kertoi, että PFLP:n terroristien vaatimus on, että Israelin olisi vapautettava kaikki poliittiset palestiinalaisvangit. Vähän sen jälkeen panttivangit vietiin linja-autoilla hotelliin Ammaniin. 12. syyskuuta terroristit räjäyttivät kaikki kolme lentokonetta.[7]

Lentokoneiden räjäytysten jälkeen PFLP järjesti lehdistötilaisuuden Ammanissa ilmoittaen vapauttavansa suurimman osan panttivangeista, mikäli Britannia, Länsi-Saksa ja Sveitsi vapauttaisivat seitsemän arabiterroristia.[8][9] Lisäksi Leila Khaled olisi luovutettava PFLP:lle. Myös kaksi algerialaista, jotka olivat Tel Avivissa vankilassa, ja kymmenen libanonilaista sotilasta olisi vapautettava Israelin vankiloista.[9]

Myös Israelin miehittämässä Etelä-Libanonissa olevat arabitaistelijat olisi vapautettava, mutta heidän määräänsä ei kerrottu. Britit, sveitsiläiset ja länsisaksalaiset vapautettaisiin heti, kun kaksi ensimmäistä vaatimusta olisi täytetty.[8] Britannian pääministeri Edward Heath päätti neuvotella terroristien kanssa Khaledin vapauttamisesta panttivankeja vastaan.[8]

Terroristit kertoivat haluavansa korostaa kaappauksella, etteivät hyväksy Israelin, Jordanian ja Egyptin rauhantunnusteluja. Terroristit eivät myöskään hyväksyneet aselepoa. Kaappaukset olivat kosto myös Yhdysvalloille, Britannialle, Sveitsille ja Länsi-Saksalle niiden avoimesta tuelle Israelille.

Kun Jordanian armeija oli panttivankien lähellä sijaitsevassa Intercontinental-hotellissa Ammanissa, terroristit päättivät vapauttaa panttivangit ja vaihtaa ne Leila Khalediin ja kolmeen PFLP terroristiin.[10] Loput panttivangit vapautettiin 28. syyskuuta ja lennätettiin Kyprokselle ja sieltä edelleen Roomaan, jossa Richard Nixon tapasi heidät ennen kuin he palasivat kotimaihinsa.[11]

Husseinin ja Arafatin reaktio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PLO ja Jordanian kuningas Hussein tuomitsivat kaappaukset. Hussein kertoi, että PFLP meni liian pitkälle, ja PLO:n johtaja Jasser Arafat erotti PFLP:n PLO:sta. PFLP:n perustajan George Habashin ja Jasser Arafatin välit kiristyivät.

Jordaniassa tilanne oli muuttumassa veriseksi. Yhteenotot Jordanian armeijan ja sissien välillä lisääntyivät hälyttävästi. Ammanissa pelättiin, että Habash aikoisi syrjäyttää Arafatin. PLFP:stä oli eronnut jyrkempi siipi, Palestiinan vapautuksen demokraattinen rintama (DFLP), jota johti Najef Hawathmeh. Najefin sissit eivät tunnustaneet Habashia johtajakseen.

Kun taistelut Ammanissa alkoivat 16. syyskuuta, Habashin ja Najefin löytymisestä luvattiin 50 000 dinaarin palkkio.

Avoin sisällissota Jordaniassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jordanian sisällissota

Palestiinalaisjärjestöjen ja Jordanian hallituksen välille syttyi 16. syyskuuta avoin sisällissota. Kuningas Hussein julisti poikkeustilan.

Ulkovaltojen reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa presidentti Richard Nixon neuvotteli 8. syyskuuta ja käski puolustusministeri Melvin Lairdin antamaan määräyksen pommittaa PFLP:n leiriä Jordaniassa. Laird kieltäytyi, koska se vain yllyttäisi verilöylyyn. 82. maahanlaskudivisioona valmisteltiin kuitenkin ja Yhdysvaltojen 6. laivasto Välimerellä lähetettiin Turkissa olevaan sotilastukikohtaan tulevaa hyökkäystä varten. Jordanian sisällissota uhkasi jo naapurimaita, kuten Syyriaa ja Irakia. Pelättiin, että Syyria tulisi palestiinalaisten tueksi, ja jos näin tapahtuisi, Israel hyökkäisi ilmateitse ja pommittaisi Syyrian joukkoja. Kun syyrialaisia panssarivaunuja tuli rajan yli, Israelin ilmavoimien hävittäjät lensivät alueen yli.

Vaikutukset lentokenttäturvallisuuteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriisin takia Yhdysvalloissa ja Euroopassa alettiin toteuttaa koordinoituja muutoksia lentoasematurvallisuuden kehittämiseksi ja tulevien kaappausten vähentämiseksi. 1970-luvun lopulla Kansainvälinen siviili‑ilmailujärjestön (ICAO) toimesta laukkujen ja ihmisten läpivalaisutekniikkaa kehitettiin.[1] 1970-luvulla lentoturvallisuus oli hyvin vieras asia Euroopassa ja Lähi-idässä ja Yhdysvalloissa. Laukut läpivalaistiin, mutta matkustajia ei, ja läpivalaisimet eivät olleet kovin luotettavia. Lentoasemille määrättiin aseistautuneita vartijoita, jotka vartioivat kiitotietä ja lentokoneiden lastausta. Uudet ihmisten läpivalaisulaitteet otettiin käyttöön. Yhdysvalloista Lähi-itään meneviin lentokoneihin määrättiin aseistautuneet vartijat.[12]

Dokumentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dawson Fieldin kaappauksista kuvattiin vuonna 2006 tunnin mittainen dokumentti PBS:n ohjelmaan American Experience. Ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran 26. helmikuuta 2006.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Nicola Clark: Why Airline Hijackings Became Relatively Rare 29.3.2016. The New York Times. Viitattu 6.12.2021.
  2. ↑ a b kilo, sissien ehdot, s. 184
  3. ↑ Black September Erupts in Jordan jpost.com.
  4. ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1970,KG Bertmark Kustannus Oy, Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, s. 18
  5. ↑ Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina. Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, s. 182–185
  6. ↑ Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina. Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, s. 182
  7. ↑ Vuosikirja 70. Aurinko paahtoi ja oli ahdasta, s. 194 KG Bertmark Kustannus Oy
  8. ↑ a b c Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina. Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, s. 184
  9. ↑ a b Vuosikirja 70 Aurinko paahtoi ja oli ahdasta s. 194
  10. ↑ Vuosikirja 70 Khaled vapaaksi s. 221
  11. ↑ Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina. Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, s. 186–187
  12. ↑ Vuoden 1970 uutistapahtumat kuvina. Matkustajalentokonekaappaukset Lähi-itään, s. 192–193
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vuoden_1970_lentokonekaappaukset_Jordaniaan&oldid=22285686”