Vorsklajoen taistelu
| Vorsklajoen taistelu | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Vorsklajoen taistelu
| |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
50 ruhtinasta |
|||||||||||
| Tappiot | |||||||||||
|
20 ruhtinasta kuoli |
mongolien kaani kuoli taistelussa saamiinsa vammoihin | ||||||||||
Vorsklajoen taistelu oli Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Kultaisen ordan välillä käyty taistelu Vorsklajoella Pultavan pohjoispuolella 5. elokuuta 1399. Taistelu oli osa liettualaisten järjestämää ristiretkeä mongoleja vastaan. Liettualaisia johti suuriruhtinas Vytautas Suuri ja hänen mongoliliittolaisensa kaani Toktamyš. Ordaa johti emiiri Edigu ja kaani Tīmūr Qutluq.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin liettualaiset tulivat Ukrainaan Kultaisen ordan kaani Toktamyšin pyynnöstä. Toktamyš oli käynyt sodan Timur Lenkia ja hänen liittolaisiaan vastaan ja hävinnyt, minkä takia hän oli nyt paennut Liettuaan.[1] Erään mongoliasiakirjan mukaan hän oli vuonna 1393 pyytänyt Vytautasilta apua saadakseen takaisin valta-asemansa. Vastineeksi avusta hän lupasi antaa liettualaisille Kiovan Rusin alueen herruuden. Vytautas oli jo aiemmin pyrkinyt laajentamaan Liettuan alueita Rusin alueelle edeltäjänsä Algirdasin tapaan.[2] Vytautas suostui Toktamyšin avunpyyntöön ja kokosi sotajoukot, johon kuului liettualaisten lisäksi ruseja, puolalaisia, moldovalaisia ja valakialaisia joukkoja. Saadakseen Saksalaisen ritarikunnan tuen hän solmi ritarikunnan suurmestari Konrad von Jungingenin kanssa Salynasin sopimuksen 12. lokakuuta 1389, jolla hän antoi Samogitian herruuden saksalaisille. Koottu armeija teki sotaretkiä mongolien alueelle vuosina 1397-1399. Kahden ensimmäisen sotaretken menestyksen takia Vytautas julisti ristiretken mongoleja vastaan ja sai paavi Bonifatius IX:ltä sille siunauksen.[3]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1399 valmistauduttiin kolmannelle retkelle mongolien alueelle. Vytautasin armeija ja Toktamyšin joukot lähtivät liikkeelle Ordaa kohti Kiovasta seuraten Dneprin vartta. Liettualaiset kohtasivat 5. elokuuta 1399 mongolien armeijan Vorsklajoella Pultavasta pohjoiseen.[3] Mongolien Tīmūr Qutluq ehdotti kolmen päivän tulitaukoa, jotta molemmat osapuolet voisivat valmistella joukkonsa taistelua varten. Vytautas suostui ehdotukseen ja mongolit saivat aikaa vahvistuksien tuomiseen paikalle. Vytautas rakennutti vaunulinnoituksen, jonka tarkoituksena oli puolustaa joukkoja ratsuväen hyökkäyksiä vastaan tykkitulella. Taistelun alettua Tīmūr aloitti taktisen vetäytymisen ja hänen onnistui houkutella liettualaiset seuraamaan joukkojaan. Kun liettualaiset olivat riittävän kaukana vaunulinnoituksesta, emiiri Edigun johtamat joukot saartoivat ne takaapäin. Mongolit käyttivät omia tykkejään tuhotakseen liettualaisten ratsuväen samaan aikaan kun he valloittivat taakse jääneen vaunulinnoituksen. Vytautas säästyi hengissä, mutta monet hänen lippunsa alla taistelleet ruhtinaat kuolivat. Viidestäkymmenestä mukana olleesta ruhtinaasta kaksikymmentä kuoli taistelussa. Toktamyš pakeni taistelusta.[4] Tīmūr Qutluq kuoli taistelussa saamiinsa vammoihin.[5]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voittoisan taistelun jälkeen mongolit valtasivat Kiovan, joka säästyi sen maksettua lunnaat. Mongolit jahtasivat taistelusta paennutta Toktamyšiä aina Valko-Venäjän Lutskin seuduille saakka ja surmasivat hänet lopulta muutamaa vuotta myöhemmin. Smolensk ja muutamat muut Liettuan vallan alaiset rusilaiset ruhtinaskunnat kapinoivat ja näitä kukistaessaan Vytautas joutui sotaan vävynsä Moskovan suuriruhtinas Vasili I:n kanssa vuosina 1406-1408. Liettualaiset menettivät asemansa Mustanmeren rannikolla ja heidän levittäytymisensä eteläiseen Rusiin pysähtyi. Kultainen orda oli kuitenkin liian heikko pitääkseen vallatut alueet ja Liettuan onnistuikin myöhemmin vallata ne takaisin.[4] Vytautas hyödynsi mongolien häntä vastaan käyttämää taktiikkaa voitokkaassa Tannenbergin taistelussa vuonna 1410.[6]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aulis Kallio: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Charles J. Halperin: Russia and the Golden Horde: the Mongol impact on medieval Russian history, s. 56. Indiana University Press, 1987. ISBN 0-253-35033-6 = kPwX2dW-V6sC Google kirjat (viitattu 22.8.2010). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Kallio 2009, s. 58
- ↑ a b Kallio 2009, s. 59
- ↑ a b Kallio 2009, s. 60
- ↑ Battle of the Vorskla River | Russian history | Britannica www.britannica.com. Viitattu 7.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Kallio 2009, s. 62