Voronka (Vienanmeri)
| Voronka | |
|---|---|
 Vienanmeren kartta |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti |
Murmanskin alue, Arkangelin alue |
| Valtio | Venäjä |
| Merialue | Vienanmeri |
| Pituus | yli 200 km |
| Leveys | 100–170 km |
| Suurin syvyys | 80 m |
| Keskisyvyys | 34 m |
Voronka (ven. Воронка tai Воронка Белого моря, Voronka Belogo Morja) on Venäjän luoteisosassa sijaitsevan Vienanmeren pohjoisin osa eli lahdensuu, joka aukeaa pohjoiseen Barentsinmerelle.[1]
Maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vorongan määrittely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vienanmeren lahdensuun alue, jota kutsutaan Vuorongaksi, on salmi, joka avautuu nopeasti leventyen Barentsinmerelle. Se jää idässä sijaitsevan Kaninin niemimaan ja lännessä Kuolan niemimaan väliin. Se muodostaa Vienanmeren ja Barentsinmeren välisen vaiheuttumisalueen, jolle ei löydy luonnollista rajakohtaa. Se kuitenkin määritellään esimerkiksi vuoden 1953 julkaisussa kansainvälisessä sopimuksessa Limits of Oceans and Seas. Vienanmeren ja Barentsinmeren rajaksi on sovittu Kaninin niemimaan kärjen ja Kuolan niemimaan Svjatoi Nos -niemen välinen linja (oheisessa kartassa suunnilleen Barentsinmeri-sanan kohdalla, Kuolan niemimaan pohjoisrannikolla pituuspiirillä 39°47'E).[2] Vorongan eteläpuolella sijaitsee Vienankurkku, jonka takana aukeaa Vienanmeren ulappa. Vorongan kaakkoisosassa sijaitsee Mezeninlahti, joka on Voronkaa matalampi merialue. Voronka on yli 200 kilometriä pitkä ja 100–170 kilometriä leveä. Merialue jää lähes kokonaan pohjoisen napapiirin pohjoispuolelle.[1][3]
Hallintoalueet, asukkaat ja talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuolan niemimaan rannikot kuuluvat Murmanskin alueella Lovozeron piiriin. Itäiset rannat sijaitsevat Kaninin niemimaalla, jonka lounaisrannikkoa kutsutaan Ušinskin rannikoksi (Ушинский берег, Ushinski bereg) ja luoteisrannikkoa Kaninskin rannikoksi (Канинский берег, Kaninski bereg). Se sijaitsee Arkangelin alueella Nenetsien autonomisessa piirikunnassa. Seudulla on harvakseltaan kyliä, mutta suurin kaupunki Mezen sijaitsee Mezeninlahteen laskevan Mezenjoen suistossa. Kuolan rannikolla ei ole asuttuja kyliä. Kaninin rannikolla sijaitsevat vain Kija (Кия) ja Šoina (Шойна), jossa on lentokenttä. Asukkaiden elinkeinot liittyvät kalastukseen ja hylkeenpyyntiin.[3][a][b]
Vorongan piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voronkan keskisyvyys on 34 metriä ja suurin syvyys noin 80 metriä. Eteläisessä Vienankurkun syvyysjakauma jatkuu Vorongassa samalla tavalla eli syvännejakso seuraa salmen länsirannikkoa. Vallitsevat tuulet ja coriolis-ilmiö vaikuttavat merivirtoihin yhdessä niin, että virrat kiertävät Vienanmerta vastapäivään. Merivirta tulee Vienankurkkuun seuraten Kuolan niemimaan rannikkoa ja poistuu seuraamalla Kaninin niemimaan rannikkoa. Merivirrat ovat Vorongassa hitaita verrattuna vuoroveden aiheuttamiin virtauksiin. Vuorovesi aiheuttaa kahdesti vuorokaudessa virtauksen Vienanmerelle tai sieltä pois. Vedenpinta kohoaa useita metrejä ja sen vaikutus on suurin Kaninin rannikolla ja Mezeninlahdella (jopa 10 metriä). Salmen mataluus vaikeuttaa vuoroveden vaihtumista. Sen aiheuttamat virtaukset ovat voimakkaita. Esimerkiksi Vienankurkussa virtaukset saavuttavat 2,5 metriä sekunnissa. Virtaukset ovat liikutelleet ja kasanneet merenpohjaan hiekkaharjanteita ja vedenalaisia mäkiä.[1][3]
Vienanmereen laskevien jokien vuotuinen virtaama on noin 215 kuutiokilometriä ja se poistuu Vorongan kautta Atlantille. Vuorovesi aiheuttaa kuitenkin lisävirtaamia kahdesti vuorokaudessa. Vuoroveden aiheuttama sisäänvirtaus on vuodessa 2 000 kuutiokilometriä ja ulosvirtaama on 2 200 kuutiokilometriä. Ulosvirtaama sisältää jokien vuotuisen virtaaman. Jatkuva vedenvaihto Barentsinmeren kanssa ylläpitää veden korkeaa suolaisuutta. Suolainen vesi jäätyy makeaa vettä alemmassa lämpötilassa. Lisäksi jatkuva vuorovesi kuljettaa jäätä ulos Vienanmerestä. Jääkantta ei talvelle ehdi koskaan muodostua paitsi aivan rannikolla rannan tuntumaan.[1][3]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuolan rannikko on lähes saareton ja sen saaret ovat pieniä. Aivan sen rannikon tuntumassa sijaitsevat esimerkiksi Gorjainov (Горяинов), Vešnjak (Вешняк) ja samannimisellä lahdella Lumbovski (Лумбовский). Itärannikolla Mezeninlahden suulla sijaitsee Moržovets, jossa on kymmenisen asukasta. Itäisellä rannikolla etenkin Mezeninlahdella voi vuoroveden matalanveden aikana paljastua matalia lietesaaria.[b]
Jokia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsirannikolle laskee enimmäkseen pieniä jokia Kuolan niemimaalta. Suuri joki on 480 kilometriä pitkä Ponoi, jonka valuma-alueen pinta-ala on 15 500 neliökilometriä ja keskivirtaama 170 kuutiometriä sekunnissa. Ponoin pohjoispuolelta löytyy esimerkiksi Orlovka (Орловка), Katškovka (Качковка), Vilovataja (Виловатая), Kumžiha (Кумжиха), Pestšanka (Песчанка), Lumbovka (Лумбовка), Tšernaja (Черная), Zapadnaja (Западная) ja Kaškarakka (Кашкаракка). Itärannikon joista jätetään tässä luettelematta Mezeninlahden joet, jotka esitellään kyseisessä artikkelissa. Lahdensuulta alkaen ja kohti pohjoista löytyy edellisten lisäksi esimerkiksi Bolšaja Kija (Большая Кия), Malaja Kija (Малая Кия), Žukovka (Жуковка), Lukovka (Луковка), Šoina (Шойна), Mesna (Месна), Torna (Торна) ja Lybnabei (Лыбнабэй).[b]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talven aikana vedenlämpötila laskee jäätymispisteeseen, joka suolaisuuden ollessa 29,0–30,0 promillea (‰) on −1,4 °C. Kesällä vesi lämpenee, mutta sekoittuminen Barentsinmeren veden kanssa pitää veden 7–8 °C lämpötilassa.[3]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hallinnolliset alueet on merkitty Murmanskin ja Arkangelin alueiden sekä Nenetsian artikkelista (8.5.2023).
- ↑ a b c Jokien, saarien ja asutuspaikkojen nimet on katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Yandex Maps tai Google Maps. Osa kohteiden tiedoista on poimittu näiden artikkeleista (8.5.2023).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Белое море, Vienanmeri Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 8.5.2023. (venäjäksi)
- ↑ Limits of Oceans and Seas, 3rd edition (Arkistoitu – Internet Archive) International Hydrographic Organization (1953)
- ↑ a b c d e Dobrovolski, A. D. & Zalogin, B. S.: Моря СССР - Белое море (Neuvostoliiton meret - Vienanmeri) 1982. Moskova: Moskovan yliopisto. Viitattu 8.5.2023. (venäjäksi)