Vonkaus (hevonen)
| Vonkaus | |
|---|---|
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1961 |
| Kuollut | 1979 (17/18 vuotta) |
| Sukupuoli | ruuna |
| Väri | punarautias |
| Rotu | suomenhevonen |
| Synnyinmaa |
 Suomi |
| Isä | Keikaus |
| Emä | Sivutus |
| Emänisä | Esatus |
| Kasvattaja | Kalle Spinkkilä, Ulvila |
| Omistaja | R-talli, Karttula |
| Ohjastaja | Evert Ryyttäri |
| Autoennätys | 24,2aly |
| Tasoitusennätys | 25,9ly |
| Suurkilpailuvoittoja | |
|
Suurmestaruus: 1968–1969, 1971 |
|
| Muut saavutukset | |
|
ensimmäinen suomenhevonen, jonka palkintosumma ylitti 300 000 markkaa |
|
Vonkaus (5. huhtikuuta 1961 – 1979) oli punarautias suomenhevosruuna, joka kilpaili menestyksekkäästi ravurina.[1] Se oli ensimmäinen suomenhevonen, jonka voittosumma ylitti niin 100 000, 200 000 kuin 300 000 markkaa.[2][3] ”Ihmeruunaksi” kutsutun Vonkauksen menestyskausi ajoittui vuosiin 1968–1974, jolloin sen voittosummat olivat korkeammat kuin yhdelläkään toisella suomenhevosravurilla.[2][3] Vonkaus ja sen karttulalainen omistaja-valmentaja-ohjastaja Evert Ryyttäri myös paransivat Suomen ennätystä kahteen otteeseen, ensin lukemiin 24,6 ja myöhemmin 24,2.[2][3]
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonkaus aloitti kilpailemisen vuonna 1964.[3] Ruunana se ei voinut osallistua Kuninkuusraveihin, mutta muun muassa Kuninkuusravitapahtumien täytelähdöissä se usein juoksi kuninkaallisia selvästi nopeampia aikoja.[3] Ruunillekin avoimen Suurmestaruusajon finaaliin Vonkaus osallistui kahdeksan kertaa ja voittikin suurmestaruuden kolmesti, vuosina 1968–1969 ja 1971.[3] Molemmat Suomen ennätyksensä se juoksi vuonna 1973.[3] Vonkauksen juoksunopeus oli tavallisesti matkasta riippumasta hyvin tasaisen nopea, ja sen ennätykset olivatkin matkasta ja lähtötavasta riippumatta sekunnin sisällä.[3] Vonkaus nousi Reippaan tapaan raviyleisön suursuosikiksi, ja viimeisen lähtönsä se juoksikin vuonna 1977 Kuopiossa omassa nimikkokilpailussaan, Vonkaus-ajossa – jonka se voitti.[3]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonkaus sai alun perin nimen Suikaus, joka vaihtui myöhemmin nimeen Ossi.[3] Evert Ryyttäriä edeltäneen omistajan veli totesi hevosen ”menevän kuin vonkaisemalla”, jolloin ruuna sai lopullisen nimensä.[3] Molempien vanhempien ”-us”-loppuiset nimet juonsivat juurensa oriista Lohdutus, joka oli niiden molempien isänisä.[1]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naumanen, Raimo: Voiton vei Vonkaus. Kuopio: Kustannuskiila, 1978. ISBN 951-65703-8-0