Volosovon keramiikka
Volosovon keramiikka (ven. Волосовская керамика, Volosovskaja keramika, engl. Volosovo ceramic, saks. Volosovokeramik) on Keski-Venäjällä Volgan ja Okan jokien välisellä alueella vallinnut kivikautisen keramiikan traditio. Sitä sovelsivat Volosovon kulttuuriin kuuluneet subneoliittiset metsästäjä-keräilijäryhmät, jotka jatkoivat seudulla keraamisten astioiden valmistuksen aloittaneen Ljalovon kulttuurin perinnettä. Myös Volosovon keramiikka kuuluu kampakeramiikan keskiseen ryhmään ja sen valmistus alkoi noin 3700−3600 eaa.. Kun Volosovon keramiikan valmistus loppui noin 1900 eaa. mennessä, alkoi samoilla seuduilla vaikuttanut tekstiilikeraaminen perinne.[1][2]
Keramiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keramiikassa erottuu kaksi toisistaan hienoisesti erottuvaa aliryhmää. Enemmistön aineistosta muodostaa kulttuurisesti dominoivien ryhmien keramiikka, jota valmistettiin levinneisyysalueen keskiössä. Vähemmistöön kuuluneet periferiset ryhmät seurasivat dominoivien ryhmien keramiikan valmistuksen muutoksia parhaan kykynsä mukaan. Näiden ryhmien keramiikassa on sisäisesti enemmän vaihtelevuutta valmistustekniikassa ja koristelussa. Käsiteltäessä ryhmien keraamista traditiota yhtenä kokonaisuutena voidaan yhteisiä piirteitä nimetä useita.[3]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Savimassa, josta astiat valmistettiin, oli paikallista tummaa savea. Siihen sekoitettiin linnunjätöksiä ja sulkia, simpukan ja kotiloiden kuorimurskaa sekä kasvinosia. Astian pohja leivottiin käsissä sormilla pieneksi kupiksi, jonka pohjalta alettiin rakentaa astian seinämiä. Savesta leivottiin muutaman senttimetrin levyisiä paksuja nauhoja, jotka kiinnitettiin valmistettuun pohjakappaleeseen yksi kerros kerrallaan. Näin edeteten kasvatettiin samalla syntyneen suuaukon sädettä niin, että syntynyt ruukku muistutti katkaistua kananmunaa. Astian muoto oli kulttuurin alkupuoliskolla tyypillisen kampakeraamisen tradition kaltainen. Myös Suomessa on valmistettu samanlaisia astioita vuosituhansia. Loppupuoliskolla vaikutteet eteläisten vasarakirveskulttuurien kanssa lisäsivät tasapohjaisten astioiden määrää.[1][2][4]
Koristelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vosovon keramiikkaa koristeltiin pääasiassa ulkopuolelta käyttämällä puu-, luu- ja kivileimasimia. Puuleimasimilla tehtiin kuoppia ja pieniä reikiä, jotka olivat pyöreitä tai kapeita. Ontolla linnunluulla tai putkimaisella kasvinvarrella painettiin rengasmaisia leimoja. Kampaleimoja, joita esiintyy ruukuista eniten, on voitu painaa luu- tai kivileimasimilla. Kampakuvioiksi luetaan pitkät leimat, joista erottuu väkäsillä tehtyjä syvempiä painaumia. Osa kampaleimoista muistuttaa ennemminkin harvahampaista painaumaa kuin kammanjälkeä. Myös kaksi- tai kolmirivisiä kampaleimoja tunnetaan. Ne on ilmeisesti valmistettu uurtamalla kivi- tai luukappaletta useasta suunnasta ristiin. Kampaleimat olivat yleensä 11−30 mm pitkiä ja 1−6 mm leveitä. Kierreleimat on voitu tehdä kepin ympäri kiedotun narun painaumista. Kalannikamista syntyneitä jälkiä esiintyy myös paljon. Astian suuaukon reuna on joskus koristeltu ja noin viidesosassa ruukkuja on myös sisäpintaan painettu leimoja.[2][3][4]
Edellä kerrottuja leimoja yhdistelemällä on muodostettu suuri määrä kuvioita ja vaakasuuntaan järjestettyjä raitoja ja ornamentteja, jotka kiersivät ruukun kylkiä ympäri. Leimosta on rakennettu sik-sak-kuvioita, vinoneliöitä, kolmioita, verkkokuvioita, aaltorivejä, pisterivejä, viivoituksia ja niin edelleen.[2][3][4]
Keramiikan koristelu yhdessä muun esineistön erilaisuuden kanssa pajastaa Volosovon kultturissa paikallisia ryhmittymiä, joita voisi nimittää heimoiksi. Niitä kutsutaan nimeltä Keski-Volgan-, Okan-, Ylä-Volgan-, läntinen- ja luoteinen ryhmä.[4][5]
Polttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sekoiteaineiden laadun vuoksi kaikkia ruukkuja ei tarvinnut polttaa, vaan ne olivat käyttökelpoisia sellaisinaan. Polttaminen tuli kuitenkin suorittaa kalkkipitoista aineiden vuoksi alhaisissa lämpötiloissa. Useimmat ruukut ovatkin keramisoituneet pinnastaan vain osittain, jolloin seinämän sisäosan massa on jäänyt tummaksi savimassaksi. Osittain polttaminen lienee ollut tarkoituksellista, koska seinämät tehtiin paksuiksi.[4]
Elinkaari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volosovon kulttuurin syntymismekanismi on toistaiseksi vielä epäselvä. Arvellaan, että se on syntynyt joko paikallisesti Ljalovon kulttuurista tai että se syntyi itäpuolisen alueen väestöstä siirtyessä Ljalovon keramiikan alueelle. Volosovon keramiikka eroaa Ljalovon keramiikasta monin tavoin, eikä keraamisen tradition syntymekanismia ole pystytty myöskään selittämään. Leviämiskeskus vaikuttaisi olleen Moskovan ja Kljazminskin (Клязьминск) seutu, jossa keramiikkaa valmistettiin tradition alkuaikoina.[4][5]
Myöhemmin traditio levisi lähes samalle Ljalovon alueelle ja antoi lähialueille impulsseja, jotka vaikuttivat myös niiden keraamiseen traditioon. Eräs kauas Ylä-Volgalta levinnyt vaikutusaalto saapui Karjalaan Äänisen rannoille noin 2500 eaa. ja Baltiaan asti. Myös itään Kamalle ja Ural-vuoristoon saakka levisi vaikutusaaltoja.[4][6]
Volosovon keramiikassa ilmeni sisäistä kehitystä, joka johti tyylilliseen eriytymiseen noin 2000 eaa.. Uusi valmistustekniikka hyödynsi kangaspussilla vuorattuja muotteja, joista ruukun aihiot irrotettiin pussia vetämällä. Koska kankaan jättämiä jälkiä suosittiin, syntyi uusi traditio, jonka erotti aikaisemmasta kangaskuvioinnin perusteella. Uutta tyylin varianttia kutsutaan tekstiilikeramiikaksi.[7]
Tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volosovon keramiikkaa ovat tutkineet muun muassa I.K. Tsvetkova, A.H. Khalikova, O.N. Bader, D.A. Kra, V.P. Tretjakovin, Y.B. Tsetlin ja V.V. Nikitin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Briusov, A.I.: Volosovo Culture, The Great Soviet Encyclopedia, 3rd Edition (1970-1979)
- ↑ a b c d Emeljanov, Aleksander: Forest Hunters of Eurasia (Arkistoitu – Internet Archive), Expedition Magazine, University of Pennsylvania Museum of Archaeology and Anthropology
- ↑ a b c Tsetlin, Yuri, B.: Gentes groups in the structure of Neolithic cultures of the Central Russian Plain. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 53−65. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X Verkkoversio. (pdf) Viitattu 22.8.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h Elegija (Элегия): Volosovon keramiikan koristelu (Орнамент волосовской керамики)
- ↑ a b Klima, László: The linguistic affinity of the Volgaic Finno-Ugrians and their ethnogenesis, 1995
- ↑ Stoliar, Abram D.: Milestones of Spiritual Evolution in Prehistoric Karelia. Folk Belief and Media Group of ELM, 2001, nro 18−19, s. 80−123. Tarto, Viro: Tarton Yliopisto. doi:10.7592/FEJF2001.18.treasure ISSN 1406-0949 (englanniksi)
- ↑ Koshmenko, M. G.: The Culture of Bronze Age Net Ware in Karelia. Fennoscandia Archaeologica, 1996, nro XIII, s. 51−67. Helsinki: Suomen Arkeologinen Seura. ISSN 0781-7126 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 20.8.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neolitica.ru: Valokuvia Volosovon keramiikan kuvioista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aluarium: Valokuvia Volosovon keramiikan kuvioista
- Krainov, D.A.:Esitelmä käytetyistä leimoista (s.10), artikkelissa "Volosovon kulttuurin alkuperästä", (venäjäksi)